282# Sicily, 7

Heräämisellä ei ollut tällä kertaa niin kiire, kun päätettiin viettää pääsääntöisesti rantapäivä. Täytyyhän sellainenkin nyt olla. Sen verran herättiin, että ennätettiin aamiaisella taas käydä.

Klo 9.30 käytiin rantakahvilassa ostamassa vettä. Siellä oli vain yksi miestarjoilija, joka oli ehkä maailman vittumaisin. Hän varmasti huomasi, että ilmaannuttiin siihen tiskille vesipulloa lunastamaan, mutta silti hän teki kaiken keittiöjärjestelynsä ennen kun tuli meitä palvelemaan, ja sittenkin tiuski kun meillä ei ollut tasarahaa. Oikea mulkku. En tajunnut ottaa baarin nimeä ylös, eikä sitä näkynyt Google Mapsin Street view'lläkään, niin en nyt pääse varoittamaan kippolasta.

Sitten biitsille. Kyllä me siellä yli 2,5h saatiin vietettyä, rantaleijonien seassa. Enempää ei oikein uskalla kerralla olla, kun aurinkoon tottumaton kroppa voi siitä mielensä pahoittaa. Mutta tuo aika otettiin aurinkoa täysiä, uitiin täysiä.

Vietimme vähän taukoa, kävimme ostoksilla ja kaljalla. Yritimme saada kaffeloista myös spremutaa (miten mulla meinaakin aina iskeä lukihäiriö tämän juoman kanssa), se on sellainen appelsiineista tai lemoneista puristettu mehu. Ensimmäisessä paikassa se epäonnistui, ja saatiin granitaa, se on sellainen jäädyke. Hyvää sekin oli, ei siinä mitään. Menimme sitten aiemmin viikolla käytyyn Lido di Naxos rantabaariin, josta mehut pitkän vaivan jälkeen onnistui. Ensin piti mennä erilliselle kassalle maksamaan, ja sen jälkeen tiskille tilaamaan itse juoma. Omituinen käytäntö. Tosin siinä kaffelassa on moni muukin asia pielessä. Pöydät ja lattia notkuivat roskia, mutta tarjoilijalle ei tullut mieleenkään tyhjentää pöytiä. Hän toi koko ajan uusia juomia uusille asiakkaille, mutta käveli tyhjin käsin pois takaisin keittiöönsä. Uskomatonta. Mutta limonespremutat olivat ytykkäitä ja oikein hyviä.

Käytiin vielä jäähyväisuinnit tekemässä, kun aurinko oli vähän hiipunut iltapäivän tunteina. Matkalla rannalle italoperhe tuli kysymään italiaksi erään maksullisen uimarannan sijaintia. Pp neuvoi italiaksi heille asian, ja osasi vastata kyselyihin että sinne pääsee kävellen, ei tarvitse autoa jne. Ei hassummin kieltä osaamattomalle, kun paikallisetkin jo tulevat kysymään neuvoa.

Illemmalla käytiin vielä drinkillä baarissa. Mä otin margaritan (epäilin sen olevan neitimäinen juoma, mutta onneksi siitä oli väsätty maskuliiniversio) ja Pp tilasi Paradisen. Oikein hyviä olivat. Oli viimeinen ilta, joten päätettiin vielä kerran syödä pizzet. Viintä tilattiin litra, ja se tuntui toimivan aikast hyvin, sen verran on illan tapahtumat hämyssä. Käveltiin rantabulevardia ja ihmeteltiin takanamme operoinutta hääautoa. Jotkut menivät naimisiin, puoli yhdeksän aikaan illalla! Oli niillä siinä pieni ilotulituskin. Aika omituista miten ilotulitus kuuluu kirkollisiinkin juhliin. Sekä omituista ettei se sytytä sen enempää maastopaloja rutikuivassa ympäristössä.

Aamulla olisi aikainen herätys ja lähtö, joten pakkailtiin kamoja valmiiksi. Hotellimme parvekkeelta kuului läheisen Naxoslandia-huvipuiston meteli ja kuulutukset, missä miesääni innostuneesti huuteli jokailtaista "numanca"-mantraansa.

Uinnit on uitu.