283# Sicilia, 8

Heräsin joskus kolmen kieppeillä jumalattomaan päänsärkyyn. Olikohan viini aiheuttanut tepposen? Sen jälkeen pystyin pilkkimään vain muutaman minuutin unia. Milloin heräsin käytävältä kantautuvaan möykkään, kun venäläiset hotellivieraat palasivat baarista, milloin Pp:n kohkaamiseen ja milloin muuten vain. Lopulta kello 5.30 soi herätyskello, joten ei kun ylös sitten vain.

Pää särki edelleen ja otin ensin buranan, ja sitten toisen. Oksettikin. Oliko tämä jumankeklis krapula, en tiedä? Pp näytti kuitenkin olevan hyvissä voimissa...

Pakkasimme loput kamat, lukitsimme ovet ja jätimme "respaan" laukkumme. Kävimme aamiaisella. Koska ei ollut vielä aamiaisaika, niin opas oli luvannut että tarjolla on vain jotain pientä leipää jne. Kuitenkin tarjoilijapoika kiikutti nenämme eteen täyslaidallisen ruokaa, jota en juurikaan saanut pahoinvoinnin takia syötyä. Mua vähän se hävettikin.

Teimme check outin (kukaan ei näyttänyt tietävän miten se pensionaatissa tehdään, joten Pp luovutti rohkeina avaimet ensimmäisenä, ja muut seurasivat sitten esimerkkiä), jätimme 10€ tippiä aamiaisesta ja toisen 10€ siivouksesta jo aiemmin huoneeseen.

Menimme ulos odottelemaan bussia, joka melko nopsaan saapuikin. Mä olin vähän tohkeissani kun toivoin näkeväni taas sketsipariskunnan ja toivoin että he tulisivat mahdollisimman lähelle meitä, jotta voisin sivukorvalla seurata heidän lennokkaita tarinoitaan. Ja tulivathan he. Tällä kertaa olivat ajoissa, ja iloikseni he saapuivat vielä meidän viereemme käytävän toiselle puolen.

Mä en tiedä mitä ne olivat saaneet aikaan hotellissaan, kun hotellin työntekijä seurasi näitä ulos asti. Se jäi oppaan selvitettäväksi, mutta pääsimme kuitenkin matkaan. Pariskunta oli varustautunut bussimatkalle hyvin, sen verran heillä oli jääteetä ja "koka kolloo" mukana, ja sihauttelivat tölkkejä auki tappavaan tahtiin. Olivat ehkä arvioineet juoman määrän väärin, eivätkä halunneet heittää ylimääräisiä juomia veks.

Oltiin ehkä tultu viitisen minuuttia kun alkoi tämä paska haista, huh huh. Noh, ilmiselvästi joku oli pieraissut kunnon lemut bussiin. Pariskunnan naispuolisko tiedusteli ukoltaan, että pääskös tältä kenties paukku. Ukko ei puolikuurona kuullut naisen sanomaa, ja nainen toisti kysymyksensä kovemmin, liki puolihuutaen. Selvää vastausta ei saatu, mutta pieru haisi niin että meitä muita oikein oksetti ja itketti.

Typerien juttujen lomassa nainen alkoi sittemmin manailla vessahätää. Eipä se ihme ole kaiken sen kokiksen ja jääteen kittailusta. Bussissa näytti olevan vessa ja muija läks sinne. Ovi ei kuitenkaan ottanut auetakseen, vaikka akka kuinka tempoili ovea minuuttikaupalla. Manaten sitten palasi ukkonsa viereen, ja tämä puolestaan ihmetteli miksei vessa kelvannut. Nainen selitti oven olevan lukossa. No mies ei ollutkaan eilisen teeren poikia ja kävi huomauttamassa oppaalle asiasta, mutta lyhyen keskustelun jälkeen bussikuski sanoi, että vessa on poistettu pois käytöstä.

Pienen aikaa mentiin hiljaisuuden vallitessa mutta sitten nainen sanoi, että hänen on päästävä vaikka puskille (keskellä moottoritietä), hänellä on kyllä paperia mukana. Hän "hoksi" bensa-aseman kyltin ja kävi sanomassa kuskille, että tuonne pliis. Kuski kurvasi sitten bensikselle, ja opas saattamaan naista vessaan, ettei hän pääsisi vielä eksymään ja myöhästyttäisiin koneesta koko porukka. Äijä manasi muijaansa ja kävi polttelemassa tupakit huoltoaseman pihalla.

Jatkettiin matkaa kohti lentokenttää. Näiden pariskunnan jutut olivat niin typeriä, ettei mikään sketsisarja ole pystynyt edes samaan. Mä nauroin kaksinkerroin vedet silmissä viereisellä penkillä, toivottavasti eivät arvanneet mikä mulla oli niin hauskaa.

Päästiin lentoasemalle. Check iniin oli kolme jonoa, ja silti siihen meni vähän aikaa jonotellessa. Jopa täällä lentoaseman check in -jonossa vaelteli kerjäläisnaisia lastensa kanssa pummaamassa rahaa. Uskomatonta. Onko tuo nyt sitten oikea paikka... Ajateltiin, että mihinköhän sketsipariskunta oli joutunut, kun yhtäkkiä huomattiin heidät jonon etummaisena. Olivat näköjään etuilleet röyhkeästi, tai sitten opas oli joutunut selvittämään nämä, ja siksi päässeet jonon keulille. Miten ihmeessä ne eivät sitäkään osanneet ilman opasta? Miten he ovat selvinneet viikon hengissä, saaneet ruokaa jne? Opas joutui lopulta saattamaan heidät jopa turvatarkastuksesta läpi!

Jonotus ei kuulu muutenkaan italialaisten parhaimpiin ominaisuuksiin, joten jono turvatarkastukseen kesti, siitäkin syystä että jonolla oli kolme päätä ja ihmiset etuilivat röyhkeästi. Täysin italialaisten piikkiin tuota ei voinut laittaa, koska saksalaiset osaavat sikailun myös, ja niitähän jonossa riitti niin ikään.

Ennätettiin kuitenkin käydä lentokenttäkaupassa ja vessassa. Sketsipariskunnan miespuolinen olento kävi välillä kiroilemassa jonottavaa naispariaan kaupassa niin, että paikallisetkin jo puistelivat päätään, ymmärtämättä todennäköisesti näistä mitään.

Lentokoneessa meillä oli paikat rivillä 12, käytäväpaikat. Ne olivat loistavat paikat. Pääsi vessaan halutessaan, ja siinä oli lisäksi hätäuloskäynti, jolloin jalkatila oli kaksinkertainen muihin väleihin verrattuna. Harmi vaan kun sketsipariskunta istui meistä 15 riviä taaempana. Heidän vierustoveriaan näytti kuitenkin pännivän.

Oppaallamme alkoi myös kesäloma, joten hänkin tuli mukanamme Suomeen. Näytti maistuvan shamppanja hänellekin. Mekin tilasimme putelit. Sen jälkeen rupesi unettamaan, ja taisin ensimmäistä kertaa elämässäni torkahtaa lentokoneessa pieneksi hetkeksi, vau. Takanani ollut kakara tosin potki ja krenasi istuintani muutamaan otteeseen niin, että luulin koneen putoavan. Finnair tarjosi ruokaakin, joku härkä-jutska se oli, ihan ok lentokoneruoaksi.

Laukut tulivat Hesan kentällä nopeasti, meidän laukut ensimmäisten joukossa. Pp lähti hakemaan autoaan parkista, minä suuntasin taksijonoon. Naiskuski ajoi juukelin hitaasti, varsinkin verrattuna menomatkaan, että ajattelin etten koskaan pääse kotiin. Pääsin kuitenkin.

Äitee oli tehnyt jauhelihakastiketta.

Kotimatkalle.