Palattiin hotelliin, pakattiin kamat ja check outettiin hotelli, ja lähdettiin jopa hieman masentuneina kohti Shin-Osakaa. Oltiin tykätty Osakasta, ja ei tiedetty mitä uudessa kohteessa Tokiossa oli vastassa.
Junassa nähtiin blondi muija, ja molemmille tuli PE:n kanssa yhteinen konsensus, että nyt ei parane puhua suomea tavalliseen tapaan. Varsinkin kun jutskasimme keskenämme,niin vastapäähän istunut n. 50-vuotias nainen oikein hätkähti. Tunnusti sitten lopulta, että kiva kuulla välillä jonkun puhuvan suomea; oli itse asunut nyt kolme vuotta Osakassa, aiemminkin 7 vuotta. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja jäätiin sitten Shin-Osakassa naisen matkustaessa eteäpäin.
Meillä oli tietysti laukut mukana, ja oltiin vähän huolestuneita miten saadaan ne junassa kuljetettua Tokioon, ja kun meillä ei ollut niitä paikkojakaan varattu. 25 kiloa oli kannossa, ja piti loppumatka juosta ylös rappusia (liukuportaita ei ollut) joten hikihän siinä tuli. Ehdittiin kuitenkin junaan ja saatiin hyvät paikat - joskin viimeisenä, mutta saatiin kuitenkin. Ja mahduttiin kamojen kanssa junaan. Shinkansen-luotijunissa osa vaunuista on varattuja paikkoja, osa vapaita paikkoja.
Matka Osakasta Tokioon kesti Hikari-junalla kolme tuntia, kilometrejä noin 515. Kesken matkaa alkoi satamaan, joten ei nähty edes Fuji-vuorta. Oltiin ostettu kaupasta eväitä, joten nälkä ei päässyt estämään matkantekoa.
Kahden kieppeillä tultiin Tokion asemalle. Asemalla oli vähän aikaa arpomista, mutta löydettiin aika nopeasti Yamanote Line. Mun täytyy sanoa, mutta ollaan aika hyviä suunnistamaan ja operoimaan isoilla asemilla. Mä olin ollut etukäteen huolissani siitäkin, miten täynnä Yamanote -linja on, ja pitääkö matka taittaa taksilla. Mutta hyvin se meni, ja löydettii Uguisadani-metroasemalle hienosti.
Kävimme aseman vessassa kusella, ja katselimme kaatosadetta ikkunasta. Sattumoisin silmämme osui radan toisella puolella olevan Candeo-hotellimme mainokseen, joten päätimme hylätä karttamme ja lähdimme mutulla kulkemaan oikeaan suuntaan. Alue vaikutti vähän rähjäiseltä, jopa slummilta. Love-hotelleja oli pilvein pimein.
Check innissä oli vaikeuksia, kun kukaan hotellin henkilökunnasta ei puhunut juuri englantia eikä varausta meinannut löytyä. Lopulta saatiin kaikki toimimaan, ja ymmärsimme senkin että huone saataisiin vasta n. 45 minuutin päästä, mutta matkalaukut voisimme jättää hotellille ja saimme niistä jonkin poletinkin.
Ulkona oli tosissaan kova sade, joten käveltiin lähimpään baariin mikä vastaan tuli. Se oli aivan helvetillinen räkälä, semmonen paskainen ja täynnä tupakansavua, käsin tehdyt hinnastot. Katsottin että olimme ansainneet jo bisset, joten tilattiin sellaiset. Englanniksi on sitten turha yrittää tilata mitään, etenkään tämän tasoisesta baarista, mutta japaniksihan tuollaiset hoidetaan.
Juotiin kaljat ja palasimme hotelliin, huoneet olivat valmiina. 7. kerros tällä kertaa aikaisemman 14. kerroksen sijasta, ihan jees. Tilaakin oli paljon enemmän ja sain jopa matkalaukkuni auki. Muistutti Omenahotellia.
Oltiin sovittu, että vietetään 1,5 tunnin lepotauko, että saadaan päikkärit otettua ja pahimmat kamat purettua. Pitihän sitä mennä työkoneelle ja vittuilemaan työkavereille, joten jäi päikkärit sitten väliin. Kävin automaatilla; siellä ei ollut Chi hu:ta mutta ostin sitten 9%:sta Sparksia. Ihan yhtä hyvää oli ja kävi nuppiin kuin häkä.
Vettä satoi edelleen, ja sade tuntui vain kiihtyvän. Lähdettiin sitten kuitenkin 25 minuutin junamatkan päähän Shinjukuun; maailman ruuhkaisin asema. Sitä käyttää 3,65 miljoonaa ihmistä päivittäin. Ja siltä se tuntuu. Sitä ihmistä on niin saatanasti ympärillä, ja asema on Katajanokan alueen kokoinen. Ei sitä oikein osaa sanoiksi pukea.
Kaatosateessa valkattiin äkkiä joku piskuinen ravintola jonkun pienen talon kakkoskerroksesta ja saatiin vähän helkkarin hyvät sapuskat. Varmaan parasta mitä oltiin tähän asti syöty, ja hintakin oli aika sopiva.
Ruoan jälkeen käytiin kiertelemässä tavaratalossa, ja sitten mentiin irkkupubiin kahdelle tuopille. Se oli täynnä ulkomaalaisia, joskin baarin ainoa japsinainen tuli vonkaamaan PE:tä; mä sain vain seurakseni jonkun ranskalaisen ukon. Lähdettiin sitten kuitenkin fiksusti parin stoben jälkeen veks.
Käveltiin eteenpäin kahlaten vedessä ja mentiin sitten vielä yhteen baariin. Japanissa saa polttaa ravintoloissa, mutta tahdoin silti baaritiskille istumaan (jossa saa polttaa), tilattiin kaljat ja juteltiin jopa myyjän kanssa siinä päivän kuulumiset :D
Pikkusievässä palattiin Shinjukun asemalle - vettä satoi tietysti edelleen. Ei oltu muuten ainoat ihmiset klo 23 junassa matkalla Ikebukuroon tiistai-iltana. Ei mahduttu edes samaan sloossiin, vaan piti mennä eri vaunuihin ja puskea sisään. Tilaa kuitenkin nanomillin syntyi, kun ovet meni kiinni, ei ahdistanut siis henkeä. Ihmiset nukkuivat puristuksissa, monet pelasivat kännykkäpelejä, ja maski naamallaan köhivät ympäriinsä. En pystynyt hievahtamaankaan. Mä diggasin ihan kympillä. Mä vaan tykkään tästä maasta niin <3
Ikebukurossa vaihdettiin junaa sutjakkaasti puolen minuutin vaihto-aikataululla, jälkimmäisestä junasta saatiin jopa istumapaikat. Ilta sujui normaalisti telkkaria katsellen, netissä surffaillen ja automaattiviinoja juoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti