249# Nihon, 4

Heräsin vähän ennen kuutta krapulaan. Otin buranaa, ja taisin torkahtaa vielä hetkiseksi, ennen kuin kello herätti klo 7.30. Kävin suihkussa, ja hain sen jälkeen PE:n huoneestaan. Tällä kertaa äijä kehtasi olla hereilläkin.

Mentiin juna-asemalle, otettiin juna Shin-Osakaan. Palloiltiin asemalla vähän aikaa, käytiin ihmettelemässä kauppoja ja otettiin luotijuna (shinkansen) sitten lopulta Hiroshimaan. Matka kesti puolitoista tuntia. Junassa mulle iski uusi aalto krapulasta, ja piti oikein tosissaan keskittyä olemiseen. Mutta paha olo poistui lähes välittömästi kun pääsimme junasta veks. Ehkä se oli vain vinhaa vauhtia tunneleissa viihtyneen junan ominaisuuksia.

Juna-asemalta oli 25 minsan kävelymatka atomipommin puistoon. Tällä kertaa kaikki meni putkeen - tai sitten olemme oppineet japanilaisen asemalogiikan - ja osasimme kävellä paikalle suoraan ykkösellä. Oli kuuma, ja mulla oli takkikin mukana. Aivan liikaa.

Kuvasimme Peace Parkkia ja sitä ainutta jäljelle jäänyttä taloa. Jos en nyt väärin tätä kirjoittaessani muista, niin jäljelle jäänyt talo oli tyyliin messuhalli tms, ja atomipommi oli räjähtänyt suoraan talon yläpuolella, jolloin kaikki muu oli kilometrien säteellä palanut tuhkaksi, paitsi tuo talo oli jonkinverran paineaallolta selvinnyt. Paikalla oli kyllä jotenkin sellainen paha karma, sen tunsi että jotain pahaa täällä oli tapahtunut. Nähtiin muutama jenkkikin paikalla, ja en yhtään ihmettelisi jos heihin suhtauduttiin nuivasti. Paikalla oli kuollut heti 70 000 ihmistä ja vähän ajan päästä toinen mokoma säteilyyn jne, ja saatiinhan sillä tietysti sota loppumaan ja japsit alkoivat veljeilemään jenkkien kanssa ja talousmahti perustettua. Mutta jos tuohon lisätään vielä Nagasaki, niin oliko se tosiaan hintansa arvoinen tempaus?

Koska oli sunnuntai ja kirsikankukinta-aika ja lämmin ja aurinkoinen keli, niin puisto oli täynnä ihmisiä, japanilaisia isiä viettämässä aikaa perheensä kanssa, ja hiukan he siellä dokasivat. Ei meinattu mistään löytää ravintolaa eikä edes kauppaa josta oltaisiin saatu puistolounas, mutta viimein löytyi 7 eleven. Haettiin sieltä mikrosafkaa, ja pyydettiin myyjiä lämmittämään ne heidän mikroissaan. Palattiin takaisin joenrantaan syömään ja juomaan pussikaljaa, ja mun täytyy sanoa että se oli vallan loistava lounas niin naurettavaan hintaan. Parasta mitä tähän asti olen matkalla syönyt!

Tehtiin vielä kävelyretki Hiroshiman kauppakadun alueella ja jumalattomasti löytyi ihmisiä sieltäkin. Mitään ostettavaa ei siltikään; Japanissa on todella vaikea shoppailla, kun 99% kamoista ei tiedä mitä ne ovat.

Meillä ei ollut hajua koska junia lähtisi takaisin Osakaan, mutta kävelimme asemalle, ja näimme aseman alkupäässä junan lähtevän Shin-OSakaan 3 minuutin päästä, joten juoksimme aseman läpi ja ehdimme nipin napin junaan. Vasta junassa tajusimme olevamme kodama-junassa, joka pysähtyi joka juukelin asemalla. Olisimme voineet vaihtaa junaa nopeampaan, jos olisimme tajunneet missä se olisi pitänyt tehdä, mutta meillä ei ollut aikataulua eikä mitään joten kärsimme junassa koko 3 tuntisen matkan, eli tuplaten menomatkaan verrattuna. Vituttihan se, mutta toistaalta nukahdin liki tunniksi junaan. Univelka tai sitten olen japanilaisilta oppinut kyvyn nukahtamaan meluun ja hytkytykseen. Mutta olo tuntui freesiltä perille päästyämme.

Käytiin vielä kaupassa hakemassa muovikassillinen purtavaa ja juotavaa, ja lepäsimme sitten puolitoistatuntia huoneissamme. Yritin ladata kännyköitäni ja kannettavaani rikkinäisellä adapteilla - sellainen tarvitaan japaniin. Aika laiha menestys, joten lisäsin ostoslistalleni semmoisen.

PE tuli huoneeseen ja joimme yhdessä tölkin Sakea. Pahaa se oli, mutta yökötellen meni alas. Juoman jälkeen lähdimme Umedan ostoskeskuksen 11. kerrokseen jossa oli vähän niinkuin ravintolamaailma. Sitä ei kannata väheksyä siinä mielessä, että oli huomattavasti tasokkaampi kuin jotkut suomen ostoskeskuksien vastaavat. Monissa paikoissa oli jonoa, yleensä nimivarauksella. Muutamaan paikkaan olisi päässyt heti, ja ajattelimme niiden olevan kehnoa tasoa, mutta junttituristi ei voi muuta. Käytiin syömässä setit, en tiennyt mitä tilasin, en tunnistanut makuja. Olivat täysin uusia ulottuvuuksia minulle. Ne eivät olleet pahan makuisia, sain syötyä liki kaiken. Mutta ajateltiin allergikkojen olevan aika lujilla.

Käytiin vielä baarissa coctaileilla (näitä japsit eivät osaa tehdä, joten ei kannata ottaa) ja kaljalle. Ei saatu ihan sitä mitä tilattiin, mutta tilatkaa ite japaninkielisestä listasta ja katsokaa mitä saatte :P Pikkusuhinat saatiin kuitenkin aikaiseksi, jota jatkettiin hotellilla automaattikaljan ja seuraavan päivän retkisuunnitelmia laatien.