250# Nihon, 5

Aprillipäivä. Ei tiedetty onko se voimassa muuallakin kuin Suomessa joten ei kusetettu.

Herätys vasta puoli yhdeksältä. Vähän oli pöllämistynyt olo, kävin suihkussa ennen aamiaista. Aamiainen syötiin tutussa paikassa, sen jälkeen otettiin Osaka Loopline-juna ja vaihtoyhteyden kanssa paineltiin Nambaan. Siellä vaihdettiin jälleen junaa, jolla matkustettiin aina Naraan saakka.

Kierreltiin puistoissa ja temppelialueilla, nähtiin puistoissa niin kesyjä peuroja, että niitä pystyi paijaamaan eivätkä olleet moksiskaan. Niille sai ostaa myös ruokaa, mutta PE kielsi mua ostamasta, se on kuulemma pikkulasten juttu ruokkia niitä. Mokoma ilonpilaaja. Kaupoissa myytiin myös peuran paskaa muistoesineinä - tai suklaanappeina. Olin varmaan sen verran tottunut japanilaisiin, että se ei oudoksuttanut mua ollenkaan :D

Käytiin vielä jossain puutarhassa jonne ulkomaalaiset pääsivät ilmaiseksi jos täyttivät kyselylomakkeen. Olin varmaan sen verran tottunut japanilaisiin, että se ei oudoksuttanut mua ollenkaan.

Ruoat haettiin taas 7 elevenistä ja pyydettiin myyjää lämmittämään ne. Istuttiin puiston penkillä ja syötiin. T-paidalla tarkeni. Suomen lumi ja kylmyys tuntui kaukaiselta painajaisunelta.

Käytiin vielä kahvilassa sufeet juomassa ennen kuin lähdettiin kohti juna-asemaa. Matkalla kävi pieni töppi kun mentiin vahingossa naisten vessaan. Peilistä huomasin, että olin polttanut naamani pahasti. Japani on leveyspiiriltään etelä-Kreikan tasolla, mutta en silti arvannut maalis-huhtikuun auringon olevan niin polttava tehoiltaan.

Junamatka kesti varsin pitkään, mutta ei tarvinnut vaihtaa kertaakaan, ja perillä oltiin neljän kieppeillä. Otin pienet päikkärit ja lepäilin, join sitten iltapäiväkahvit hotellin automaattikahvilla. Puoli kuuden kieppeillä lähdettiin etsimään Sakurabowlingia, joka pienen hakuajan jälkeen löytyikin. Keilaus oli kolmessa eri kerroksessa, ja pitkään mietittiin uskalletaanko mennä kysymään vapaata aikaa, kun kielimuuri aiheuttaa edelleen omat haasteensa. Saatiin kuitenkin sönkötettyä asiamme, ja saimme selvää buukkaajasta, ja saimme varattua itsellemme radan ja kengät.

Pari peliä pelasimme, meni yhtä huonosti kuin suomessakin, mutta radassa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Olisi mielellään keilannut ehkä vähän lisääkin.

Sain suostuteltua PE:n länkkäriravintolaan, ja hyvin syötiinkin :) Pitkästä aikaa hyvää ruokaa. Mä en juurikaan diggaa japsiruoasta, vaikka sitä aina niin kehutaan. Japsiruoat ovat täynnä sellaisia makuja, joita en ole koskaan maistanut, mutta mä olenkin vähän nirso. Mutta esimerkiksi kalanmakuiset sipsit. Ketä syö sellaisia? Sellaisenkin pussin onnistuin meinaan ostamaan.

Kello oli vasta vähän joten päätimme ottaa junan Nambaan. Siellä ei ollut yhtä hektistä kuin lauantaina, mutta vähän helkkaristi väkeä silti. Kesken kaiken mulle iski aivan saatanallinen paskahätä, joten piti mennä tyyliin lähimpään ravintolaan, sanoa ovella seisseelle ensimmäiselle tarjoilijalle, että pari kaljaa pöytään kiitos ja suunnata saman tien vessan. Mulla oli vesiripuli. Japsivessapaperia käytetään johonkin muuhun kuin perseen pyyhkimiseen, joten mun oli pakko ottaa kaukosäädin käyttöön ja pestä perberi sillä painepesurilla. Toisaalta se teki hyvää ja tuntui että perärööri rauhoittuikin sen jäljiltä. Juotiin vielä gintonicit kuitenkin varmuuden vuoksi, tulin niistä hieman juovuksiinkin.

Kävelimme lähimmälle metroasemalle mutta emme löytäneet oikeaa linjaa. Niinpä päätimme vain suunnata Umedaan, vaikka meidän asema on Nishi-Umeda. Umedassa sitten jäimme tutkailemaan karttaa, ja siihen tuli joku vanhempi japsimies kysymään minne olemme menossa. "Nishi-Umeda eki wa doko des ka?" riitti ukon saamaan niin valistuneeksi Moosekseksi, että ei hänkään tiedä, mutta hän vie meidät sinne :D WTF Seurattiin sitten äijää seuraavat parikymmentä minuuttia, ja ukko pysäytteli ohikulkevia ja porttivahteja ja poliiseja ja ravintoloiden työntekijöitä ja postimiehiä ja kyseli neuvoa, ja lopulta talutti meidät oikeaan paikkaan. Käsittämätöntä ja pyyteetöntä ystävällisyyttä, en ole missään tavannut sellaista, enkä ikinä uskonut sellaiseen törmäävänikään. Yritettiin lopuksi kiitellä ukkoa tarvittavilla arigatou gozaimashita kumarruksilla, mutta mahtoiko ottaa tosissaan.

Hotellilla vielä normaalit automaattikaljat, ja päivän tapahtumien kertausta.