Ruoat naamaan ja sitten lähdimme kohti Tokyo Sky Treetä. Ensin Uenoon, siellä vaihdoimme junan metroon Ginza Linelle, ja kävelimme Asakusasta reilun kilometrin matkan tornille. Vaikka oli t-paidat, niin alkoi olla aika kuuma.
Paikalle päästyämme huomasimme, ettemme olleet ainoita jotka oli saaneet saman idean. Väentungos oli mieletön. Missään ei tietenkään ollut sanaakaan englantia, jotta olisi tiennyt miten lippu ostetaan. Tarpeeksi ihmisiltä kysymällä päästiin sitten jonottamaan Waiting ticket-lippuja. Kun saimme sellaiset, huomasimme että waiting lippu oli 6 tunnin päähän - ja sillä olisi päässyt vasta varsinaiseen lippujonoon - sitten tietysti vielä jonotus hisseihin jne erikseen. Lippuja ei saanut myöskään buukattua etukäteen ilman japanilaista luottokorttia, vaan sen sai nimenomaan vain samalle päivälle. Mahdotonta. Päätimme haudata sen idean.
Palasimme takaisin Asakusaan, kävelimme Sensojin temppelialueella, ja kävimme syömässä hyvät japsiruoat ja kaljat eräässä kuppilassa. Sitten otimme metron takaisin Uenon asemalle, ja siitä vaihdoimme junaan ja matkustimme puolen tunnin päähän Shinjukuun. Joku japsi luuli pätevänsä kun neuvoi meitä täydellisellä amerikanenglannin aksentilla oikealle laiturille. Aivan kuin me emme olisi osanneet. Metrossa otimme taas paikallisista neuvoa ja kun saimme istumapaikat nukuimme seuraavat pysäkinvälit perille. Loistava keksintö. Paikalliset nukahtavat samantien kun pääsevät istumaan, ja heräävät automaattisesti kun oikea pysäkki on kohdalla. He eivät vain lepuuta silmiään, vaan välillä näkee heidän kellahtavan vierustoverin päälle ja kuorsauksen kuulee.
Menimme Metropolitan government buldingin pilvenpiirtäjään tsekkaamaan maisemat, kun emme kerran päässeet Sky Toweriin. Se on ilmainen, eikä tarvinnut jonotella. Räpsimme kuvat, ja kävimme kuset heittämässä, ja sen jälkeen palasimme hotellillemme. Mä unohdin puhelimen PE:n huoneeseen enkä jaksanut sitä enää hakea, joten mulla ei ollut herätyskelloa ja päätin ottaa pienet päikkärit. Käytin hotellin herätyskelloa, mutta ei se saanut mua hereille sovittuun aikaan, vaan heräsin oven koputukseen. Olin nukkunut reilut 1,5 h putkeen, ja piti lähteä vielä kylille, mutta myöhästyin pahasti.
Mentiin uudelleen Shinjukuun, joskin itäpuolelle. Tällä kertaa ravintolan etsiminen oli työn ja tuskan takana. Sellaista ravintolaa jossa osaisi ulkomaalainen operoida ei meinannut löytyä millään ja sitten kun löytyi niin se oli joko täynnä tai sulkeutumassa. Viimein löydettiin jonkun talon kellarikerroksesta ahdas ja tupakansavuinen ravintola, joka oli kuuma kuin pätsi mutta saatiin ruoat - ja ihan hyvät sellaiset. Tarjoilijana oli intialainen mamu, jonka japanista ymmärsin yllättävän paljon. Rasti seinään.
Käveltiin vielä hieman ihmettelemässä Kabukichon aluetta päästiin kaljallekin. Sitten taas juna takaisin hotellille. Arki-iltanakin klo 23 juna on ääriään myöten täynnä, ja istumapaikan saa vasta monen pysäkin päästä.
Käveltiin vielä hotellin alueella ihmettelemässä love-hotelleja ja niistä palautuvia punaposkisia pariskuntia. Lovehotellia käyttävät yleensä pariskunnat, ne buukataan pariksi tunniksi ja siellä harjoitetaan syntiä, ennen kuin checkataan ulos ja palataan taas pakertamaan työpaikalle. Joten meille ne eivät käyneet :D
Hotellilla ryypiskeltiin vielä tölkit Chu Hitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti