Menin koputtelemaan PE:n huonetta puoli yhdeksältä, joka oli suunniteltu aiemmin yhdessä lähtöhetkeksi. Oven avaaminen kesti poikkeuksellisen kauan, viimein ovelle ilmaantui pimeässä huoneessa unenpöpperöinen ukkeli mumisten, että kestää vielä 5 minuuttia. Nukkui, saakeli! Mikä röyhkeys.
Hotelliimme ei kuulunut aamiaista, joten mentiin aiemmin spottaamaamme kippolaan aamiaiselle. Kahvia ja sellaista toastia. Vähän kevyenlainen aamiainen, mutta ihan ok. Kahvi oli hyvää.
Sen jälkeen otettiin juna Osakan rautatieasemalta Shin-Osakaan, ja sieltä edelleen Kyotoon. Oltiin vielä vähän keltanokkia junien käytön suhteen ja juoduttiin johonkin hitaimpaan junaan, joka ajoi matkaa ikuisuuden, ja lopulta ei mennyt edes perille asti, vaan meidät ajettiin ulos ja pakotettiin vaihtamaan junaa. Päästiin kuitenkin lopulta perille, joskin vankkurissa joka oli ääriään myöten täynnä.
Kyoton (vai kirjoitetaanko se suomalaisittain Kioto? Jos luemme nämä japanilaisten koukeroilla, saamme lausuntamuodon "Kjooto" koska japanilainen "y" lausutaan j:nä, eikö niin? Eli esimerkiksi Yamaha tai Toyota tai Yoko Ono ja vastaavasti "j" lausutaan dz-äänteenä. Toisin sanoen Tokyo lausuttaisiin "Tookjoo" (koska o-kirjainten päällä on vielä pidennysmerkit) ja sanat "judo" tai "Fujitsu" lausutaan "dzuudo" ja "Fudzitsu" eli niin kuin englantilainen lausuisi vaikka "Jill" tai "June" tai "Japan". Tietenkään idiootti-finne ei tätä tajua vaan lausuu y:t ja j:t samana kirjaimena joten yleisen konsensuksen takia minäkin niin teen, mutta kirjataan pöytäkirjaan eriävä mielipiteeni asiasta, että se on väärin lausuttu) asemalta poistuttiin taas väärästä ovesta, ja kesti pitkään ennen kuin pääsimme kiertämään aseman ja spottaamaan itsemme kartalta. Aurinko paistoi, ja oli jopa kuuma, tai ainakin ilma tuntui siltä puolen vuoden pakkasessa kärvistelyn jälkeen. Kirsikanpuut kukkivat, täällä oli oikea kevät.
Käytiin ensin spottaamassa parit temppelit, Higashi Hongan-ji ja Nishi Hongan-ji. Olivat aika perseestä, joskin ensimmäisessä joku paikallinen lauma japanilaisia pysäytti meidät. He olivat englannin opiskelijoita ja saaneet tehtävän haastatella ihmisiä (eli ulkomaan turisteja). Kiinassa jne tämmöiset olisivat 100% kusettajia, mutta nämä olivat ihan oikealla asialla. Kerroimme sitten Suomesta tarvittavat asiat - sellaiset jotka edesauttoivat ryhmää tehtävien teossa kuten muumit, revontulet, Nokia, ja talven ankaruuden sekä motivaatiomme matkailuun Japanin suhteen ja jätimme kertomatta sellaiset asiat jota Suomi oikeasti on. Ryhmä vaikutti kiitolliselta, ja ihastelivat Canonin kameraani - japanilainen tuote kuulemma :D
Otettiin metro ja mentiin Imadegawan asemalle. Löydettiin pikaruokaravinteli, joka oli vähän niin kuin japanilainen Hesburger. Perushampat ja ranet sai kolalla.
Sen jälkeen käveltiin Imperial Palace Parkissa, mutta itse palatsin puolelle emme päässeet. Se on sallittu vain ulkomaalaisille, ja sitä varten joutui passin kanssa anomaan erillisestä rakennuksesta pääsyluvan alueelle, mutta koska oli lauantai, ja toimisto oli auki vain ma-pe, joten jäi luvat saamatta ja palatsi jäi näkemättä.
Käveltiin pitkässä puistossa aikamme, poistuimme sitten ulos ja otimme metron takaisin Kyoton asemalle, ja kävimme aseman lähellä eräässä pubissa kaljalla. Japanissa on tosi vaikea löytää sellaisia pubi-pubeja, joissa voi ottaa pelkän juoman. Yleensä pitäisi aina syödä. Tai sitten emme vain osanneet.
Palasimme asemalle (matkalla joku tuli kerjäämään rahaa maanjäristyksen uhreille, mutta emme antaneet killinkiäkään - mua harmitti tämä pitkään) ja otimme luotijunan takaisin Shin-Osakaan. Jos menomatka kesti toista tuntia, niin paluumatka kesti about Cooperin testin verran, eli noin 12 minuuttia. Huh!
Lepäsimme hotellilla puolisentoista tuntia, melkein nukahdin toviksi. Otin sitten vähän viinaa lentokentältä ostamastani pullosta, ja ilmeisesti PE teki samoin, ja lähdimme tutustumaan Namban alueeseen (Dotombori). Namban asemalta kesti taas toista tuntia ennen kuin löysimme "mestoille" ja osasimme paikallistaa itsemme kartalta.
Voi jumalauta miten paljon voi olla ihmisiä. Mä en pysty sanoin kuvaamaan sitä väentungosta, sellainen pitää itse kokea. Se lumoaa, se ärsyttää, naurattaa ja inhottaa samaan aikaan. Tungoksessa pienenkin kadunmitan läpikulkeminen on työn ja tuskan takana, saati ravintolan etsiminen kun ei osaa lukea eikä ymmärrä mitään.
Ihme kyllä nälkä on aina hyvä motivaattori, ja ravintolakin rupesi löytymään kun otiin tarpeeksi kävelty. Mentiin vain ensimmäiseen ravintolaan mihin mahduttiin, tilattiin ruokaa "ikkunasta", jonne oli muovista tehty ruokien jäljennöksiä. Ruoka-annokset ovat pieniä, joten tilattiin pari jotain semmosta lihajutskaa, ja sitten okonomiyaki sokkona - joka oli periaatteessa jees, mutta periaatteessa kamalaa, koska siinä oli varmasti sientä ja soosi oli ällömakea. Mutta saatiin vatsat täyteen ja orastavat kännit hankituksi. Maksoi 6400 yeniä, eli about 60 €.
Käveltiin vielä Dotomborilla, ja etsimme baaria. Löysimme sellaisen sopivan Whisky-baarin jonne uskalsimme mennä. Ennen kuin olimme ehtineet baaritiskille, niin iholla oli japseja ihmettelemässä meitä ääneen. Yksi äijistä hapuilevalla alkoi englanniksi tiedustella ketä olemme. Nauraa hohotti joka vastauksellemme. Juotiin sitten yhdet kaljat, toiset kaljat, kolmannet kaljat ja dokasimme vanhojen äijien kanssa :D Aluksi epäilimme kippolaa ensiksi homobaariksi, mutta ei se silti sellainen ollut. Outoa. Me luulimme, että japsit ovat kuten suomalaiset, eli dokaavat myrtyneinä iteksiin baarissa, sotkeutumatta ulkomaalaisiin. Nämä äijät olivat toki kännissä, ja uskon että heistä on hauska seurata ulkomaalaisia - ne harvat ulkomaalaiset joihin mekin olimme törmänneet tuntuivat olevan vielä enemmän pihalla kuin me. Olemme nähneet ulkomaalaisia syövän ruokansa tuhkakupeista ja pesevänsä kätensä kastikkeella, joten näiltä voi odottaa mitä tahansa. Emme mekään osanneet käyttäytyä emmekä aina tienneet mikä juttu on mitäkin varten - tosin mä olen alkanut kysymään "mitä tällä tehdään" jos näen jotain omituista omituisessa paikassa - ja japsit tuntuvat arvostavan asiaa, etenkin kun teen seen japaniksi. He jaksavat loputtomiin selittää mieltäni askartanutta asiaa, ja vaihtavat lopulta jopa englanniksi, kun huomaavat että olen itsekin yrittänyt kysyä asiaa japaniksi. Nämä äijät suorastaan alkoivat tivaamaan minulta, miten gaijin osaa japania, missä olen opiskellut ja miksi, ja että heidän mukaan minun on pitänyt opetella ainakin 5 vuotta että olen päässyt niin heikolle tasolle jossa nyt olen. Eivät usko millään, että olen opiskellut vain 6 kuukautta, ja olen laiska oppilas ja vielä tyhmimmästä päästä kurssillani.
Mutta hauskaa meillä oli, toivottavasti oli japseillakin. Lähdettiin yhdentoista jälkeen pois, että ehdimme vielä metrolla. Oltiin aika pöffissä, mutta silti piti vielä dokailla hotellilla pikkutunneille saakka. Ei hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti