555# Kypros, 8

19.8.2017, Saturday, +31, Scattered clouds, Paphos, Cyprus

Herätyskello oli viritetty kello kahdeksaksi, mutta aamuvirkkuna Pp rupesi kolistelemaan ja pakkaamaan kamojaan lähtöpäivän kunniaksi jo seitsemältä. Lähtö olisi kuitenkin vasta illalla, joten mielessäni hieman sadattelin aikaista herätystä. Menimme sitten vetämään matkan viimeiset pahanmakuiset aamiaiset naamariin, sitä ei tulisi kyllä ikävä.

Hotellin uima-allas jäi testaamatta.

Otimme uimakamat ja lukemista ja lähdimme viereiselle kunnan ylläpitämälle "laiturirannalle", josta otimme edukkaat vuoteet ja aurinkovarjon, ei maksanut yhteensä kuin 7,50€. Otimme aurinkoa kolmisen tuntia, välillä uimme miellyttävässä Välimeressä ja harmittelimme loppuvaa lomaa. Palasimme sitten aikanaan hotellille tarkistamaan palovammat, kun emme olleet mitään aurinkorasvaa käyttäneet. Harmitus oli suuri kun avainkorttimme ei enää käynytkään oveen, vaan tarjosi meille pelkkää punaista valoa. Kello oli jo yli kahdentoista, mutta kun olimme mielestämme eilen sopineet respan kanssa lisäajasta. Painelimme sitten vastaanottoon valittamaan. Respassa oli sama likka joka oli eilen soittanut meille huoneeseen; tylysti hän ilmoitti, että meidän olisi pitänyt tulla vielä erikseen respaan sopimaan asia, pelkkä puhelinsoitto kun ei ollutkaan tarpeeksi validi sopiminen. Olisipa voinut eukko sitten vielä erikseen mainita puhelimessa asiasta... Noh, onneksi saimme hotellihuoneen pitoaikaa vielä jatkettua, ettei tarvinnut lähteä märissä uikkareissa takaisin Suomeen.

Laiturilla kelpasi otella aurinkoja.

Huoneessa hieman suihkua ja pakkasinpa minäkin kamat kasaan. Ehdin vielä ottamaan pienet päikkäritkin. Neljältä teimme check outin, palautimme kaukosäätimen, avaimet safetyboxiin, avainkortit ja maksoimme ylimääräiset 32€. Laukut jätimme hotellille säilytykseen ja menimme itse syömään myöhäisen lounaan Tea for two-ravintolaan. Kulutimme siellä lähes pari tuntia. Söimme purilaiset, spaghetit ja joimme oluet ja frapet. Ranskalaiset olivat vähän sellaiset lötköt, kuten niin monessa muussakin paikassa täällä.

Tea for two'n purilaisannos.

Frappe <3

Hotellilla jouduimme odottelemaan vielä tunnin, ennen kuin bussi tuli noutamaan meidät kentälle. Noutopaikka oli vähän sivummalla, mutta joku pariskunta piti silti noutaa erikseen hotellilta kun eivät olleet bonjanneet saapua kohtaamispaikalle. Lentoasemalle kerettiin kuitenkin hyvin, etenkin kun lentomme oli 35 minuuttia myöhässä. Lentoasemamuodollisuudet eivät tuottaneet mitään erikoista ihmetyksen aihetta tahi vastoinkäymistä. Kansainvälisellä alueella kinusin oluelle; väkeä oli sen verran ettei pöytää tai istumapaikkaa ollut, mutta hörppäsin vaahtoavan ja lämpimän Carling-olueni parilla huikalla naamariin.

Lentoaseman baari oli pieni.

Menimme katsomaan Tax free-myymälän seuraavaksi. Siellä oli ehkä parhaat ilmaiset viinanmaistiaiset jotka muistan, ukkeli kaatoi laseihin oikein paukkuja. Ostin sitten Bulldog-merkkisen ginin kun ei mielikuvitukseni muuhunkaan tuntunut riittävän. Sen jälkeen pitkäveteistä odottelua täydellä kentällä, ennen kuin meidät päästettiin lentokoneeseen.

Matkustajia riitti kentällä.

Tilasimme koneessa vielä shampanjat ja otin itse parit whiskeyt, ja se sai minut pieneksi aikaa torkahtamaan. Laskeuduimme klo 1.40, mutta matkalaukkuja sai odottaa vielä tunnin, vaikka tuohon aikaan ei lentokentällä luulisi muuten kiirettä olevan. Taksijonossa puolestaan sekoili joku valtavan suuri venäläisseurue, jotka olivat vielä buukanneet eri hotellit, vaikka piti kuulemma olla sama hotelli, ja sitä sitten alkoivat taksikuskitkin ihmettelemään. Kotosalle pääsin kolmen jälkeen aamuyöstä.

Eiköhän näillä nyt potkita vähän aikaa eteäpäin.

Ilmanpaineesta pullistuneet sipsipussit.

Masentavinta matkailussa...

* * * * 

Onpas vaikeaa antaa arvosanaa Kyprokselle. Ei se toisaalta ihan paska kohde ollut, mutta ei ehkä tule nyt ihan heti lähdettyä uudelleen. Mennen tullen häviää esimerkiksi Kreetalle. Hinnat olivat ok, kelit olivat erinomaiset, ruuat olivat suuri pettymys, englantilaiset turistit olivat juuri niin kauheita kuin voi kuvitellakin. Hotellihuone oli siistimpi mitä odotin. Retkitarjonta vähän floppasi, tekemistä kyllä löytyi mutta jos olisi pitänyt olla toinen viikko niin olisi ollut ehkä vähän haastavampaa. Rannat olivat huonoja. Ala-Pafos oli aika pieni, ostosmahdollisuuksia ei oikein ollut mutta enpä niitä juuri nyt niin kaivannutkaan. Aurinkomatkojen oppaat olivat hyvät. Kakkonen on vähän liian huono arvosanaksi, mutta annetaan 3-/5.

554# Kypros, 7

18.8.2017, Friday, +31, Scattered clouds, Paphos, Cyprus

Päivän retkikohde.

Tänään oli retkikohde peräti kolmen bussimatkan päässä oleva Afroditen kylpypaikka, joten tarkoitti meille taas aikaista heräämistä. Aamiainen pikana naamariin, ja sitten kieli vyön alla juoksua bussiasemalle. Ostimme päiväliput. Ensiksi otimme edellispäivän tapaan bussin nro 618 yläkylille, jossa jouduimme odottamaan 40 minuuttia ennen kuin bussi 645 tuli poimaan meidät mukaansa. Ajoimme sillä noin 50 minuuttia kestävän vuoristotien läpi ja saavuimme sitten Polis-nimiseen kaupunkiin. Täällä odotimme kadun varressa kymmenkunta minuuttia kunnes tuli pienempi bussi nro 622 viemään meidät Latchi-kylän läpi Afroditen kylpemispaikan laitamille. Väkeä ei busseissa juuri ollut.

Hotelimme auringon noustessa.

Linja-autossa taas tunnelmaa.

Kielto.

Bussi nro 622:n päätepysäkiltä oli kylpypaikalle noin 300 metriä käveltävää, paikalle oli kyllä kyltit opastamassa. Ei sisäänpääsymaksua eikä kauheasti muita turistejakaan. Ihan viihtyisä paikka vuorenseinustan varjossa, ei ihme jos joku jumalhahmo oli sen kylpypaikakseen valinnut, joskin minua puistatti vedessä lilluva ankerias.

Portti kylpypaikalle.

Kävelytie kylpypaikalle kulki vehreän alueen halki.

Kylpypaikka oli tarkoitettu vain jumalille.

Tässäkö se on?

Tämänkö takia sitä matkusti kuusi bussilinjaa päästä päähän?

Joku karsee ankerias.

Kävelimme vielä hetkisen ympäristössä, joka ei tarjonnut meille oikein mitään. Hetken piti odotella bussia takaisin Polikseen, niitä kulki tunnin välein. Saimme ajan kulumaan ja palasimme samalla pikkubussilla takaisin.

Päätimme tsekata myös Poliksen tarjonnan. Pieni paikkahan se oli, ja kaupungin väki tuntui jotenkin omituiselta, ehkä täällä ei turisteja sitten niin käynyt. Etsimme baaria, niitä tuntui olevan vain yhdellä kadulla. Ensimmäisessä oli väkeä, mutta he eivät suostuneet tarjoilemaan mitään vaan ajoivat meidät pois. Viereiseen kahvilaan pääsimme. Nuori tarjoilija ei osannut jostain syystä englantia ollenkaan, mutta tilanteen pelasti vanhempi ukko ja saimme frappet tilattua.

Polis.

Lisää Poliisia.

No joo, käy se kai näinkin.

Juomat nautittuamme löysimme vielä kaupan, jossa Pp teki niinkin uskomattoman löydön kuin suomenkielisen kirjan kreikkalaisesta mytologiasta. Pakkohan hänen oli se ostaa. Hipsimme sen jälkeen takaisin bussipysäkille. Dösä tuli aikataulun mukaisesti ja palasimme samaa reittiä pitkin Pafokseen. Jatkoimme saman tien Kato Pafosin - härmäläisittäin ala-Pafoksen - bussiin. Kaikki kuusi bussimatkaa vitosen maksavalla päivälipulla, ei hullumpaa.

Palasimme hotelliin. Meillä olisi seuraavana päivänä lähtö takaisin Suomeen vasta illalla, joten kysyimme respasta jos saisimme pidettyä huonettamme pidempään. Nainen pyysi meitä palamaan kolmen vartin päästä asiaan, mutta soitti kuitenkin huoneeseemme ja ilmoitti hinnaksi 8€ / tunti. Otimme neljän tunnin jatkon.

Vaihdoimme uimakamat ja menimme puoleksitoista tunniksi uimaan. Merivesi oli edelleen tosi lämmintä ja mukavaa. Tarpeeksi pullikoituamme palasimme hotellille suihkuun, lepäämään ja juomaan parvekkeelle olutta.

Kävimme vielä kylillä ostelemassa hieman tuliaisia ja poikkesimme Mojitolle Ideal-baariin. Niissä ei tuntunut maistuvan brenkku ollenkaan. Jatkoimme markettiin ja palasimme sitten hotellille viemään ostokset säilöön, ennen kuin suuntasimme hotellin vieressä olevaan Gourmet Tavern-ravintolaan illalliselle. Palvelu oli hidasta ja tilaamani stifado alkoi jopa etomaan, joten en tykännyt tästä. Pp:n mielestä ruoka oli hyvä mutta itse annan 2/5. Koipensa loukannut koira klinkkasi pöytien luona kerjäämässä ruokaa. Se oli puhdas ja sillä oli panta, mutta ei antanut ottaa itseään kiinni jotta olisimme nähneet olisiko karkulaisella ollut pannassaan yhteystiedot. Vähän masensi sen kohtalo. Murheellinen päivä muutenkin eläinrintamalla, sillä olimme nähneet jo aiemmin pienen mustan kissenpennun jääneen auton alle bussipysäkillä.

Illallisessa ei säästelty kastikkeessa.

553# Kypros, 6

17.8.2017, Thursday, +35, Clear, Nicosia, Turkey

Pääkaupunkiin.

Herätä piti taas seitsemän maissa. Olimme suunnitelleet päivän retkikohteeksi Nikosian, joka oli saaren pääkaupunki. Nikosia on nykyään maailman ainoa jaettu pääkaupunki; pohjoispuoli kuului Turkille ja eteläpuoli Kyprokselle. Kaupungin halkoi rajavyöhyke ja passintarkastus oli kummassakin päässä, joten pakkasimme passit mukaan.

Emme juuri tuhlanneet aikaa aamiaiseen. Sen nautittuamme kävelimme ensin satamaan ala-Pafoksen bussiasemalle, josta otimme bussin nro 618 ylä-Pafokseen. Matka kesti noin vartin. Ylä-Pafoksen bussiasema oli tosi kämänen, mitään varsinaista asemarakennusta oli turha etsiä. Pieni infokioski siinä oli, odotustilat ulkona. Arvoimme vähän aikaa mistä vihreänväriset Intercity-bussit lähtisivät, mutta siitä ne starttasivat parkkipaikalta vuorollaan. Lippu ostettiin suoraan kuljettajalta. Ei ollut mikään kovin tyyris hinta 150 kilometrin matkasta; 7€ / suunta, mutta ostimme one day ticketin 13 €:lla, jolla pääsisimme vielä takaisinkin. Bussin keulassa luki "Lefkosia", joka oli kaupungin oikeampi nimi kreikaksi ja turkiksi, joten ei pitänyt antaa sen hämätä itseään. Dösä vaikutti hieman likaiselta ja vanhalta, ja se tuntui hyytyvän ylämäissä. Matkustajia oli ehkä kolmasosa kapasiteetistä. Matka kesti aika tarkalleen kaksi tuntia.

Bussiaseman aikataulut olivat analogiset.

Intercity bussimme.

Maisemat eivät ihmeitä tarjonneet.

Asemalle saavuttuamme löysimme nopeasti Ledras-kävelykadulle, jota pitkin pääsi talsimalla rajalle. Kadun varrella oli vaateliikkeitä ja ravintoloita, ja kaupunki vaikutti isolta. Jonkin verran oli myös puliukkoja ja luihunnäköisiä naamoja. Kadun päässä tuleva raja pääsi aivan kuin hieman yllättämään meidät, "tässäkö se nyt on". Ensiksi kysyttiin passit Kyproksen rajalla, sitten kävelimme aution ja sotketun rajavyöhykkeen läpi jonka jälkeen passit kysyttiin Turkin puoleisella rajakopilla. Kyltit varoittelivat tuomasta mitään piraattikamaa rajan yli takaisin. Jonottaa ei tarvinnut kauaa, eikä aikaa rajan ylitykseen juuri kulunut, ei kyselty mitään erikoista.

Kyproksen puoleinen raja-asema.

Rajavyöhyke.

Heti rajan jälkeen oli taas kauppoja ja baareja. Emme pysähtyneet näihin, vaan kävelimme vähän matkan päähän Atatürk-aukiolle, jossa oli kuivunut suihkulähde, ympärillä moskeija ja posti. Rakennukset olivat huomattavasti rähjäisempiä kuin Kyproksen puolella.

Turkin puolella oli rähjäisempää.

Atatürk-aukio.

Oli vähän vaikeuksia päättää mihin suuntaan lähtisi. Näimme kyltin Municipal marketiin, joten lähdimme etsimään sitä. Sitä ei tuntunut löytyvän millään. Kadut ja kaupunki vaikutti sokkeloisilta, joten en pitäisi mahdottomana tänne eksymistä ilman karttaa. Väkeä ei ollut paljoakaan. Kaupat ja liikkeet tuntuivat olevan kiinni. Näimme kuitenkin yhden aukiolevan baarin - luonnollisestikaan ei yhtään asiakasta - mutta päätimme jäädä siihen jääteelle. Sen tilaaminen onnistui, ja baarissa oli jopa wifi. Saimme luvan käyttää myös ravintelin vessaa.

Turkin puolella talot muuttuivat rötisköiksi.

Selimiyen moskeija joka oli aiemmin St. Sophian katedraali.

Juomat nautittuamme jatkoimme eteenpäin ja löysimme lopulta myös kauppahallin. Se oli suht hiljainen myös. Hallissa myytiin vihanneksia ja piraattituotteita, juuri niistä joita rajalla varoitettiin tuomasta. Me ostimme vain muutaman jääkaappimagneetin, se varmaan meille suotaisiin. Myyjät eivät osanneet yhtä ainutta sanaa englantia.

Patsas esitteli itse itsensä.

Kauppahallin fasadi.

Kauppahallin sisätila.

Kello 13 imaami jodlasi rauhanuskonnon sanomaa minareetin ämyreistä. Kävelimme takaisin rajan tuntumaan, siellä olisi sentään ihmisiä ja vähän turvallisempi olo. Ostimme pari postikorttia, merkkejä myyjällä ei tietenkään ollut. Muistimme kuitenkin Atatürk-aukiolta postin ja palasimme sinne. Rahayksikkönä täällä oli käytössä Turkin liira, mutta me käytimme koko ajan euroja. Postissakin ostimme merkit euroilla, mutta saimme rahan takaisin liiroina. Lisäksi kurssi oli tietysti sangen huono euroilla maksettaessa, 1€ = 4TUL. Kirjoitimme kortit, liimasimme merkit ja laitoimme ne postiin - turkkilaiseen tapaan tietysti ukotettiin ja kortit jäivät tulematta vaikka ihan virallisessa postiliikkeessä asioimmekin.

Posti.

Stop.

Poikkesimme sitten baariin, jossa Pp jatkoi jääteelinjalla, minä otin oluen. Nicosia on sisämaassa merituulen ulottumattomissa, joten kesäkelit täällä olivat lähes poikkeuksellisesti 40 asteen luokkaa. Lämmintä oli nytkin ja Efes-olut teki kauppansa, oikein hyvän makuinen bisse 5/5.

Tästä voi Suomikin ottaa mallia.

Lämpöä piisasi.

Juomat nautittuamme palasimme rajan yli takaisin EU:hun. Passit tsekattiin nopeasti läpi, eikä meitä ratsattu, joskaan meillä ei mitään suuria kantamuksia / ostoksia ollut näkyvilläkään. Kävelimme Ledras-katua etelään ja poikkesimme sitten sivukadulla olevaan Shacolas Toweriin, jonka 11. kerroksesta näki hienosti Nicosian kaupungin sekä Turkin puolelle. Sisään maksoi 2,50€ / naama. Silmiinpistävää oli Turkin puolelle vuorille tehty mosaiikkinen turkkilainen versio Kyproksen lipusta. Sellainen tuntui häikäilemättömältä provosoinnilta. Myyjä tuputti meille vielä kiikareita (ei meinattu millään ymmärtää binoculars-sanaa).

Shacolas Towerissa oli suomalaista osaamista.

Nicosia.

Pohjois-Kyproksen lippu Turkin puolella.

Ennen lähtöä kävimme vielä vessassa, ne löytyivät 9. kerroksesta. Ulkona mietimme, mitä tekisimme tai mihin menisimme, muttemme oikein keksineet mitään ja päätimme palata bussiasemalle. Kello 15 lähti bussi takaisin Pafokseen. Asema oli hieman sekava, sillä kaikki muutkin bussit lähtivät tasalta, ja kaikki oli merkattu lähteväksi samalta laiturilta. Näimme onneksi Pafoksen bussin lymyilevän piilossa toisen bussin takana, joskin väärällä laiturilla. Vähänlaisesti oli muita matkustajia. Bussissa oli kuuma ja alkumatkasta hikoilutti kovasti, mutta onnistuin nukkumaan puolisentoista tuntia, joten nopeasti meni matka. Ennätimme parahultaisesti Pafoksen päässä vielä 618-linjan bussiin ja pääsimme takaisin ala-Pafokseen.

Nicosian bussiasema.

Ennen hotellille paluuta kävimme vielä marketissa hakemassa täydennyksiä. Hotellilla vaihdoimme pikaisesti uimakamat päälle ja suuntasimme sen jälkeen rannalle. Uimme tällä kertaa rappusilta, koska oli enää keltainen lippu, mutta siltikin mua hieman hirvitti uida siinä kun aallot ja virtaukset olivat tuntuvia. Pp ui enempi.

Hotellilla suihkua, surffausta ja sen semmoista. Auringon laskettua lähdimme illallistamaan satamaan The Moorings-nimiseen ravintolaan. Tilaamani lammasruoka ei ollut hassumpi, joskaan en tykännyt garnisheista ja annoskoko taisi olla mitoitettu taas englantilaiselle suursyömärille. Annan kuitenkin 4/5. Pp:n risotto oli sekin kuulemma ihan kelpo esitys. Vatsat pullollaan kävelimme kylillä vielä hetken. Emme löytäneet etsimäämme postilaatikkoa. Hotellille palasimme kymmenen jälkeen.

The Moorings.

Illallinen.

551# Kypros, 5

16.8.2017, Wednesday, +31, Clear, Paphos, Cyprus

Heräsimme jo puoli kahdeksalta, aamiaiselle suuntasimme puolta tuntia myöhemmin. Kävelimme bussiasemalle yhdeksäksi, josta otimme bussin nro 631 kohti Kouklian kylää. Kuskilta ostimme päiväliput, á 5€. Kertalippu olisi maksanut 1,50€, mutta suunnitelmissa oli tehdä päivän aikana muutama erillinen bussimatka, joten päivälippu tilisi halvemmaksi ja kätevämmäksi. Bussi tuli yllätykseksemme täyteen. 16 kilometrin matka Koukliaan kesti 35 minuuttia.

Bussiaseman infotaulu oli suht selkeä.

Linja-autossa on tunnelmaa.

Pp oli selvittänyt päivän matkareitin ja kohteet, joten minulle oli yllätys kun hän halusi jättäytyä pois bussista keskellä ei-mitääntä. Hetken aikaa meni arvuutellessa, mihin suuntaan meidän kuuluisi lähteä kävelemään, että pääsisimme Afroditen temppelialueelle. Onnistuimme kuitenkin löytämään perille kymmenessä minuutissa sen pahemmin harhailematta.

Autiolla bussipysäkillä ei soinut Janos Valmunen.

Afroditen temppelialueen vaatimaton sisäänkäynti.

Liput sisään maksoi 4,50€ / kipale. Ei ollut paljoa ihmisiä täälläkään, mutta eipä ollut kauheasti mitään näkemistäkään. Kuumuudessa lojuvat kivikasat olivat aikojen saatossa varsin pienimuotoiseksi rapautuneet. Linnamainen rakennus oli tosin alueella myös, jossa oli jonkun verran tsekattavaa vanhaa kamaa, aina jopa 1600-luvulta eaa.

Kivikasoja kuumassa vol. puoli miljoonaa.

Afroditen temppelialuetta.

Esineitä löytyi sisätiloistakin.

Hauta-arkku.

Busseja meni harvakseltaan joten meillä oli vain 1,5 tuntia aikaa kunnes piti yhyttää seuraava 631-linjan bussi, joten kiiruhdimme ajoissa takaisin pysäkille juoma-automaatin ja vessan kautta. Bussia ei tosiaan kannattanut missata, sillä seuraava tulisi vasta neljän tunnin päästä (aikataulut pystyi tsekkaamaan http://www.pafosbuses.com/ ).

Välillä maistuu limsakin.

Kirkko.

Bussi tuli ajallaan ja jatkoimme sillä päätepysäkille asti, joka oli Petra tou Romiou. Paikka oli juurikin sama Afroditen syntymäkallio, jonka olimme kuvanneet kalliolta edellisen päivän retkellämme, mutta ajattelimme, että pitihän se nyt käydä tsekkaamassa lähempää ja ajan kanssa. Suuntasimmekin heti bussista päästyämme alikulkutunnelin kautta rantaan. Syntymäkiven toisella puolen oli pienemmät aallot, mutta isommat kivet, toisella puolen oli hienompi hiekkaranta mutta aallot olivat liian isot uimiseen. Kävin kokeilemassa uimista hiekkarannaltakin, mutta sen verran hirvitti, että vaihdoimme toiselle puolen. Kivet olivat isoja eikä makoilu pyyhkeen päällä tuntunut kovinkaan nautinnolliselta, ja lisäksi ranta oli kuuma kuin piru, kivet tuntuivat kertaavan auringonlämmön tuplaten. Sanomattakin selvää, että uimakengät olivat täälläkin ihan must. Veden lämpötilaksi mittasimme 26 astetta. Jonkun verran oli rannalla ihmisiä, mutta hyvin mahtui vielä uimaan.

Afroditen ranta.

Hetken aikaa otimme aurinkoa, mutta mua kuumi niin juukelisti ja pelkäsin ihoni palavan, joten lähdimme pois, vaikka Pp:tä olisi ehkä vielä huvittanutkin rannalle vähäksi aikaa jäädä. Kiirehän meillä ei ollut, sillä bussia piti odotella vielä liki pari tuntia, eikä alueella ollut muuten kuin yksi kioski / baari.

Kävimme ensiksi kuitenkin suihkussa, joka oli kämänen kuin mikä. Se maksoi vielä 50 snt, täynnä venäläisiä ja ampiaisia. Vaatteiden vaihto pukukopissa oli aivan pylleristä; kopissa ei ollut mitään koukkuja missä olisi voinut pitää kamoja vaan ne piti laskea märälle maalle. Tästä selvittyämme menimme katsomaan kioskin tarjonnan; sekin oli varsin venäläistyylinen ainakin palvelultaan: ostin kaljaputelin ja ice tean, ja myyjä viskasi pullonavaajan kuin luun koiralle. Saimme ajan kuitenkin tapettua ja viimein bussi 631 tuli noutamaan meitä takaisin Pafokseen. Aikataulut pitivät hyvin. Bussissa rupesi unettamaan kovasti, ja pyltsy puutui. Muuten oli hyvä bussi, ilmastoitu ja siisti.

Kyltti muistuttamassa vasemmanpuoleisesta liikenteestä.

Palasimme marketin kautta hotellille, jossa lepuutimme hermojamme surffaamalla netissä ja juomalla kahvia. Lähdimme sitten ulos Ideal-baariin juomaan Brandy sour -drinksut. Oli vielä happy hour, joten maksoi vain 4€ / muki. Juomien jälkeen kävimme ostamassa jääkaappimagneetteja tuliaisiksi ja postimerkkejä ja -kortteja. Kävimme hotellilla pikaisesti vaihtamassa vaatteet ja sitten suuntasimme Solemio-ravintolaan illalliselle. Se oli rantakadulla. Mennessämme oli täynnä väkeä, mutta hiljeni siinä istuskellessamme. Tilasimme pitzet; ne olivat jättikokoiset ja lihatäytteet olivat valtavat, aivan kuin pitsen päälle olisi ripoteltu kokonaisia kanoja ja lehmiä. Ruuat ja juomat ja tipit yhteensä 35€. Nuo safkat kuin veti naamariin, niin oli taas täysi kuin puutiainen.

Brandy sour -drinksut.

Illallispitse.