Allikosta ojaan: 934# Kuala Lumpur, 2

17.5.2026, Sunday, +33, Partly Cloudy, Kuala Lumpur, Malaysia

Nukuin ne muutamat tunnit kuin tukki. Puoli yhdeksältä menimme aamiaiselle, jonka tilaamiseen olimme käyttäneet sisäänkirjautuessa jumalattomasti aikaa. Nyt tankkasimme huoneennumeroa ikusuuden grupieerille, hän ei millään meinannut ymmärtää, että meillä oli kaksi huonetta, ja kaksi aamaista. Aamiaisen tulossakin kesti, mutta saapui lopulta. Se oli valitsemaamme kahvia (minä otin americanon ja AT cappuccinon), appelsiinimehua, hedelmiä, club sandwich kinkku- ja munatäytteineen sekä ranskalaisia perunoita (aamiaiseksi?). En pystynyt syömään sitä kaikkea, en ole aamiaisihmisiä enkä syö sellaisia raskaita mättöjä muutenkaan aamupalaksi. Lisäksi mietin koko ajan, koska se vatsatauti täällä puhkeaa.

Aamiaissetit.

Ilma tuntui jo superkuumalta vaikka aurinko oli vasta noussut. Mutta nyt auringon aggressiivisuuden huomasi. Muutama minsa kattoterassilla tuntui jo pahalta. Musliminaiset lilluivat burkhissaan altaassa uittaen lapsiaan. Onneksi myös kutoskerroksessa olisi isompi allasalue, se täytyisi mennä varmaan tsekkaamaan myöhemmin. Nyt suuntasimme kuitenkin pariksi tunniksi nukkumaan. Käytin ilmastointia vain toisessa huoneessa, sillä ilpit olivat aika kovaäänisiä, mutta nukahdin silti. Näin omituisia unia.

Yhdentoista aikaan heräsin AT:n viestiin, joten piti sitten mennä testailemaan ensiksi suoliston kondis, annetaan arvosanaksi 3/5. Laitoin hipiään ripauksen aurinkorasvaa, ja harmittelin kun vettä ei ollut kuin yksi puteli. Lähdin sitten hakemaan AT:ta, hän oli nukahtanut viestinsä jälkeen uudelleen eikä ollut saanut yhtään mitään aikaiseksi, sikamaista.

Lähdimme ensin tsekkaamaan miten pääsisimme iltapäivällä Petronas Twin Toweriin, sillä meillä oli varattu klo 5.30 pm liput torniin. Kävelimme puolipäivän uskomattomassa kuumuudessa aikamme, kunnes tajusimme eksyneemme. Poikkesimme 7-eleveniin hakemaan hieman vettä ja nauttimaan ilmastoinnista. Löysimme lopulta ostarin, joka oli Petronas Towerin alakerrassa. Ulkopuolella oli hienoja suihkulähteitä. Seuraavaksi suunnitelimme menevämme Pavillion-ostoskeskukseen, joka olisi kuulemma hienoakin hienompi. Vaelsimme läpi puiston, mutta minkä tahansa suunnan otimmekaan, päädyimme aina tietyömaalle, jossa liikkuminen oli kielletty. Vaatteet olivat läpimärät hiestä, ja se tuntui pahalta selkää vasten. Ei auttanut kuin sitten iltapäivärukouskutsun vauhdittamana palata ostoskeskuksen viileään ilmastoituun tilaan. Menimme Kenny Hills-nimiseen kahvilaan (olipa mauttomasti nimetty). Sielläkin oli aivan jumalaton säätö, ennen kuin saimme kahvit tilattua. Paikallinen englannin kielen murre on jotain aivan superkamalaa, en ole tottunut sellaiseen enkä ymmärrä siitä mitään.

Duriania myytiin täälläkin.

Korkea tönö tämä.

Kualalumpurilaiset tuntuivat tykkäävän näistä suihkulähdealtaista.

Formulakin oli saatu Petronaksen sisäänkäynnin yläpuolelle.

Naamat olivat vähän spookyja.

Suihkulähdealue Petronas-ostarin vieressä.

Simfoni Lake.

Puisto jatkui pitkälle.

Tilasimme parit cappuccinot, hiki tasaantui ja vaatteet kuivuivat. Olo tuntui vähän paremmalta. Palasimme hotelliin kaupan kautta, josta ostimme vähän pizzapasteijoita lounaaksi, ja nautimme ne sitten AT:n huoneessa. Menimme seuraavaksi uimaan kutoskerroksen isolle uima-allasalueelle. Vesi tuntui kylmältä, harmi kun lämpömittari oli unohtunut huoneeseen. Arvioisin veden lämpötilaksi ehkä 24 astetta. Onhan sellainen jäätävää, jos feels like-lämpötila ulkona on 40 asteen paremmalla puolella.

Kenny Hills-kahvila.

Piti ottaa vielä uusi suihku huoneessa, ja sitten laitoimme ykköset päälle – tarkoittaa siis pitkiä housuja ja kauluspaitaa tässä kuumuudessa – koska Petronas Twin Toweriin olisi kuulemma dress code. Se oli ihan hupipuhetta, sillä siellä oli turisteja tyyliin vaimareissa. Piti olla vartin etuajassa, mutta sekin taisi olla ukotusta. Turvatarkastus oli, ja laukut yms piti jättää narikkaan. Ensiksi nousimme keskitasanteelle yhdyssillalle, joka oli Petronas Towerin tuttu maamerkki. Meille annettiin 10 minuuttia aikaa ottaa riittävät selfiet, ja sitten jatkoimme 83. kerrokseen, josta nousimme suoraan kolmannella hissillä 86. kerrokseen, joka oli ylin tasanne. Täällä annettiin taas 10 minuuttia aikaa, mutta voi olla että siinä meni varttikin. Sitten palasimme kolme kerrosta alemmas, siellä oli baari, mutta siellä ei myyty edes kaljaa koska haram. Ostimme sentään turistimyymälästä postikortit ja -merkit, sekä jääkaappimagneetteja. Sitten palasimme hissillä katutasolle, joskin sitä sai odotella hyvinkin toistakymmentä minuuttia. Etukäteislippu taisi olla noin 30€:n kieppeillä (ulkomaalaisilta), joten mitään halpaa huvia se ei ollut, eikä ollut edes lasilattiaa, joten arvosanaksi Petronas Twin Towerille 2/5.

Välisillalla.

Vastapäinen torni.

Kuala Lumpur ylhäältä.

Iso kaupunki.

Meidän kämppä näkyi suoraan edessä.

Asuinalue, jossa edellisenä iltana seikkailimme.

Suihkulähdeavenue.

Puisto, jossa vierailimme aiemmin päivällä.

Menimme lähiostarille syömään. Meidän oli tarkoitus ostaa malesialaista ruokaa, mutta paikka dunkkasi taas niin skeidalle ja ruoka näytti olevan pelkkää mutakalaa, joten pokkamme petti ja menimme Pizza hutiin. AT osti jonkun Melt burger-jutun ja minä spaghetti-lihapulla-annoksen. Ihan ok safka, vaikka nälkä ei lähtenytkään, ja muslarityyliin ei saanut edes olutta. Halpaa se kyllä oli, kuten ruoka kaikkialla muuallakin.

Pasta-annos.

Palasimme hotellille juomaan hieman kaljaa ja kävimme myös hotellin kattobaarissa, jossa bangladeshilainen tarjoilija otti meidät ilolla vastaan. Tänään joimme vain oluet, sillä taivas alkoi vilkkumaan salamoista, ja toisaalta halusimme mennä katsomaan klo 21.30 Petronas Twin Towerin suihkulähdeshowta. Oli edelleen järjettömän kuuma, ja valusimme soijaa ennen kuin pääsimme suihkulähteille, vaikka olimme oppineet jo maanalaiset oikoreitit. Suihkulähdeshow oli floppi, emme jaksaneet edes katsoa sitä edes loppuun. Kävimme vielä kiinamarketissa hakemassa vähän olutta, joimme yhdet kaupan terassillakin. Ukkonen iski päälle vasta nyt, ja koko loppuillan sateli. Nukkumaan kahden kieppeillä.