936# Kuala Lumpur, 4

19.5.2026, Tuesday, +35, Partly cloudy, Kuala Lumpur, Malaysia

 

Heräsimme puolta tuntia myöhemmin kuin tavallista, ja aamiaiselle suuntasimme klo 9. Mun ei tehnyt sitä mieli ei sitten yhtään. Lisäksi meiltä oli aikaisempina aamuina kyselty Whatsappilla mitä haluaisimme aamiaiseksi, mutta ei tällä kertaa. Se sai aamiaisgrupieerin taas hämilleen, ja oli jonkun verran säätämistä ennen kuin saimme tilaukset sisään. Tällä kertaa mehuakaan ei kuulunut, joten iso club sandwich ranskalaisilla oli entistä ikävämpi syödä ilman juotavaa. Oli siinä americano, mutta kahvi oli juotu jo ajat sitten ennen kuin sapuska valmistui.

Sitten huoneeseen uusiounille. Meillä ei olisi tänään sen ihmeempää tekemistä, joten nukkuminen oli molempien mielestä oiva vaihtoehto. Itse ainakin posotin puolitoista tuntia unta palloon.

YouTubetimme maanalaisen reitin Pavillion-ostoskeskukseen Bukit Bintangin kaupunginosaan. Paikoitellen oli semi-ilmastointi, välillä piti kävellä tien päällä olevia putkia pitkin (samanlaisia kuin meillä on laivaterminaalissa). Poikkesimme yhteen FamilyMartiin hakemaan chikit (paneroitu, rasvainen ja tulinen kanaleike) ja vettä. AT osti vielä jonkun FamilyMart-puzzlen veljen lapsille tuliaisiksi.

Hotellin lähellä ollut Kiinamarketti.

Yhteysputkista tuli mieleen laivan terminaalit.

Huomattavasti helpompaa kävellä kuin kadulla.

Evästä FamilyMartista.

Näkymä sillalta.

Viimein saavuimme ostarille. Ei se minusta ollut sen hienompi kuin oma lähiostarimmekaan. Meitä huvitti Sam Edelman-niminen naisten kenkäkauppa. Kuvasimme kadulla Bukit Bintang-meininkiä, mutta ei sekään oikein vakuuttanut. Menimme sitten Uniqloon ja ostimme itsellemme t-paidat 59RM hintaan (n. 13€). Maksoin kortilla ja kuitti tuli suomeksi, se hämmästytti minua, tai sitten en ole laittanut ennen merkille sellaista tapahtuvan. Löysimme Donkin, mutta kuten viimeksikin, se oli vain ns. ruoka-donki. Ostimme kuitenkin tölkilliset hi ballia illaksi. Kävelimme edes takaisin muutamaakin eri kauppakeskusta, ne ovat ihan ok kun on ilmastointi, mutta ei siellä meille mitään mielenkiintoista löytynyt. Päätimme sitten jossain vaiheessa lähteä kävelemään takaisin hotellille päin, jalkamme tuntuivat väsyneeltä ja ennen kaikkea kuumuus alkoi käymään ylitsepääsemättömäksi. Kolmisen tuntia kävelyä ja matkaa tuli taivallettua yli 10 kilometriä, riitti meille.

Jälleen yksi suihkulähde.

Bukit Bintangin katunäkymää.

Mitenhän tästä päästään yli...

Saudi Burger olisi kyllä vähän kiinnostanut.

Harmi, että letti oli mintissä, muuten olisi ollut must-kohde!

Hotellilla suihku ja sitten menimme vähän uima-allasalueelle uiskentelemaan. Vaikka altaan jakaa kaksi pilvenpiirtäjää, niin tuntuu ettei uiminen ole kovin suosittua ihmisten keskuudessa, sen verran rauhaksiin saapi olla. Melkein nukahdimme lavitsoille, oli niin raukea fiilis siinä hissimusiikin soidessa ja lievän tuulen sivellessä uimisesta viilentynyttä ihoa. Päätimme pitää pienen tauon toisistamme ja vetäydyimme omiin huoneisiimme. Toisin kuin AT:lla, mulla toimi telkkari. Katselin sitä hetken aikaa, mutta se näytti urheilukanavaa lukuun ottamatta vain pelkkiä malesialaisia kanavia. Suurin osa niistäkin tuntui olevan jotain islamin uskoista meininkiä, josta en tietenkään ymmärtänyt tuon taivaallista. Paras ohjelma taisi olla Girls vs. gangsters-sarja.

Malesialaista ruokaohjelmaa telkkarista.

Girls vs. gangsters kiinalaisten versio Charlien enkeleistä?

Mulla ei ollut käynyt siivoojaa koko vierailun aikana, mutta epäilin sen johtuvan siitä kun otin aina aamiaisen jälkeen uusiounet ja laitoin ”älä häiritse”-lapun oveen roikkumaan. Nyt mennessäni AT:n huoneeseen siivooja tuli puheilleni (paikallisten englannin murre on jotain sellaista mitä en ole koskaan kuullut ja minun oli aluksi vaikea ymmärtää mitä ukko puhui) ja selitti olevansa pahoillaan kun ei ole päässyt siivoamaan huoneistoani kun on aina älä häiritse-lappu päällä, ja haluaisinko jos hän tulisi nyt. Sanoin lähteväni aamulla joten ei ole tarpeen. Mutta olipa ystävällistä.

Joimme yhdet mietintäkaljat ja lähdimme sitten Petronas Twin Towerin ostariin, jossa olimme aiemmin bonganneet TGI Fridaysin. Sen kummemmin menua tutkimatta menimme sisään, tilasimme kaljat ja hampurilaiset. Ne olivat todella hyviä, ei pelkästään Malesian mittapuulla vaan ihan oikein muutenkin. En yleensä saa sellaista oikeaa hampurilaisannosta syötyä, mutta tämä meni naamariin ja palvelukin oli hyvää. Arvosana 4/5. Sitten kävimme hakemassa aamupalaa, sillä seuraavana aamuna meillä olisi aikainen lähtö, eikä aamiaisserviisi olisi vielä auki (Luojalle kiitos tästä).

TGI Friday's.

Kippolasalissa oli tilaa.

Olipas hyvä junttipurilainen!

Hotellille päästyämme menimme vielä yläkerran baariin cocktaileille. Meidän bangladeshilainen vakitarjoilija oli palannut työvuoroon eilisen vapaapäivänsä jälkeen, ja teki meille drinksut. Ne olivat superkalliit, ja täällä aina lisätään automaattisesti palvelumaksu hintojen päälle, joten tarjoilijaa ei tarvitse tipata (emmekä ole juuri tipanneetkaan), mutta nyt annoimme ukolle 50 RM tipin (~12€). Taisimme saada vähän arvostusta hänenkin suunnalta.

Seuraavana päivänä olisi paluu Singaporeen. Onneksi olimme älynneet myös tsekata onko respa 24/7 auki. Järkytykseksemme se ei ollutkaan vaan avattiin aamulla vasta kahdeksalta, ja silloin meidän pitäisi olla jo tien päällä. AT selvitteli Whatsappilla (jonka käyttö oli täällä pakollista, sisäänkirjautuessa piti antaa tilitiedot!) miten menetellä. Sieltä käskettiin käydä tekemässä check out ennen klo 1 yöllä, joten teimme työtä käskettyä. Saimme samalla molemmat 200 RM:n depositit takaisin. Hyvä juttu, mutta miten ehtisimme käyttää sellaisen summan enää pois ennen kuin poistuisimme Malesian maaperältä?

Kävin sitten vielä suihkussa ja katselin jonkun aikaa telkkaria ennen nukkumaan menoa.

Huonenäkymät vaikuttivat epätodelliselta aina vaan.

Petronas Twin Tower tutulla paikallaan.