Allikosta ojaan: 935# Kuala Lumpur, 3

18.5.2026, Monday, +34, Haze, Kuala Lumpur, Malaysia

Heräsimme jälleen tuttuun turvalliseen aikaan kahdeksan jälkeen, ja menimme aamiaiselle. AT oli vaihtanut aamiaisensa englantilaistyyppiseen ratkaisuun, minä menin vielä Club Sandwichilla. Minulla oli ollut hieman nälkä nukkumaan mennessä, mutta nyt ei nälättänyt enää yhtään, sain annoksesta ehkä puolet syötyä. Myös kahvi oli poikkeuksellisen pahaa. Varmasti pahin cappuccino minkä olen juonut. Oli maanantaiaamu, ja duunarit olivat jälleen raksalla töissä, ja Petronas Twin Toweriin oli tullut lisäksi erillinen uloke, josta roikkui omituisia köysiä. Päättelimme niiden kuuluvan ikkunanpesijöille.

Oma aamiainen oli samaa mättöä kuin edellisenäkin kerralla.

AT rohkeasti rokan syö, eli "englantilaisen aamiaisen".

Tunti lepoa huoneessa, ehkä vähän reilukin ennen kuin lähdimme Batu Cavesille. Otimme Grab-taxin, se tuli muutamassa minuutissa hotellin oven eteen. Matka Batulle kesti ehkä parikymmentä minuuttia, kuski ajoi ensin 40:n alueella kahdeksaakymppiä, ja sitten kiihdytti koslansa 130 km/h nopeuteen. Minua vähän hirvitti ajotapa, mutta pääsimme hengissä perille. Erikoista oli nähdä paikallisten mopoukkojen tyyli, jossa edestä napitettava paita oli puettu väärin päin päälle? Tekoälyn mukaan syynä tähän oli, ettei tuuli läpsytä paitaa ärsyttävästi, ei ole niin kuuma eikä aurinko polta, eikä hyönteiset napsahtele niin ikävästi rintamukseen.

Batu Cavesin luoliin ei ollut pääsymaksua, mutta kaikenlaista ukottajaa oli liikenteessä. Menimme ensiksi ylös luolaan, jonne oli 272 porrasta. Paikka oli ollut joskus jopa Suomen Amazing Racessa, jossa kilpailijoiden piti laskea rappusten määrä ja ilmoittaa sitten lukema jollekin hindulle huipulla. Jotkut tekivät tarkistuslaskentaa moneen kertaan, toiset tyytyivät kysymään oppaalta kuinka monta porrasta on. Me kävelimme raput kerran, ja se pisti soijan valumaan aivan uskomattomasti, lämpöä oli varmasti se 34 astetta ja portaat olivat jyrkkiä ja kapeita. Paikalla oli apinoita, ja ne pöllivät tavarat turistien käsistä, joten en uskaltanut ottaa puhelinta esiin. Huomasin myös hikipyyhkeeni jääneen hotellille, sitä sadattelin katkerasti moneen otteeseen.

Puluja ja apinoita.

Lampi.

Pyyhe päällä temppelissä? Tuonne ei uskallettu mennä.

Apina veteli banaania naamariin.

Värikkäät raput, ja "I'll protect ya".

272 porrasta, saa suorittaa!

Kohta perillä.

Ylhäältä avautuvia näkymiä.

Luolan suuaukolla.

Luolan sisällä.

Eih, lisää portaita.

Aukko luolan katossa.

Hindujumala Shiva Nataraja.

Näimme kuitenkin mestat ja kuvasimme mielestämme kaiken kuvaamisen arvoisen. Ostin ylhäältä veden 3 RM (0,65€) hintaan, se oli mielestäni edukas kun ottaa huomioon roudauskulut. Sitten lähdimme laskeutumaan rappusia alas, pelkäsin reisieni hapettuvan ja kolme seuraavaa päivää olisi tuskaa kävellä. Viimein alas päästyämme olimme hiestä läpimärät, ja menimme ensimmäiseen kahvilaan. Koska olimme inkkareiden hindutemppelissä, niin myös asiakaskunta oli inkkaria, ja meininki aivan kuin Delhissä. Tarjoilija oli ystävällinen mies, joka varoitti meitä feikkitarjoilijoista ja siitä, että joutuisimme menemään tiskille maksamaan, ja myyjä todennäköisesti koittaisi kusettaa meitä länkkäreitä. Uskomatonta. AT otti jonkun jääkahveen, minä otin mehua. Ne taisi olla bulkkikamaa, ja hanavedestä tehdyt jääpalat oli varmasti kauhottu intialaisilla käsillä itse mukiin. No, nyt menisi sitten vatsahappobakteerien teho ns. testiin.

Vuvve ottamassa lepiä kun ei ollut muuta tarjolla.

Kävimme seuraavaksi "talvimaailmassa", luulimme paikkaa ensin ukotukseksi, mutta saimme ostettua liput joltain häröltä ukolta á 10 RM hintaan. Ukko sanoi sisällä olevan -7 astetta, ja tarjolla olisi toppavaatteita, mutta totesimme olevan Suomesta. Ukko itse puki tamineet päälle ja vei meidät sisään. Olihan tuo tietysti kylmä kun meillä oli hiestä läpimärät vaatteet, mutta alue oli pieni ja jääveistokset yms oli äkkiä kuvattu. Ulos tultuamme silmälasit jäätyivät välittömästi samanlaiseen jäähän kuin auton tuulilasi pakkasyön jälkeen. Ihan mielenkiintoinen paikka kaiken kaikkiaan. Kävimme sitten vielä juna-aseman vessassa, ja sen jälkeen tilasimme taksin jota sai odotella liki 10 minuuttia.

Magica Snow house.

Jäähuoneessa oli hämärää.

"Vartija" hytisi nurkassa talvivaatteissaan :D

Patsas sopii skandinaaviseen mielenmaisemaan ?/5?

Liukumäki tuskin olisi kestänyt meitä.

Pingviinit ja pagodat.

Seuraavaksi menimme Central Marketiin. Sinne ajo kesti puolisen tuntia. Paikka oli seesteinen ja rauhallinen, ei yhtään ukotusta tms ja tuotteita sai katsella rauhaksiin. Ostimme magneetteja ja pinssejä. Lisäksi paikka oli sisätiloissa, joten ei tarvinnut hikoilla ulkona kuumassa. Hyvä mesta oli tämä.

Takaisin kohti keskustaa.

Laitakaupungin ostari oli vähän köyhemmän oloinen.

Turistikamaa etsimässä.

Sitten ulkona kävelyä; olin laittanut aurinkorasvaa toisin kuin AT, mutta silti pelkäsin palavani. Oli ennustettu pilvistä iltapäiväksi, mutta aurinko paistoi edelleen sangen voimakkaasti. Kuvasimme isokokoisen Sultan Abdul Samadin hallintorakennuksen (jota luulimme ensiksi moskeijaksi), joka sijaitsi Itsenäisyyden aukion (Dataran Merdeka) vieressä. Poikkesimme 7-eleveniin nauttimaan ilmastoinnista, vedestä ja sipseistä. Levättyämme jatkoimme Chinatowniin. Täällä oli jonkun verran häröä jengiä, osa nukkui kadulla ja yksi mies otti munasillaan suihkua vesihanan vieressä keskellä vilkasta katua (vaikka minusta oli järkyttävämpää huomata hänen juovan sitä vettä). Kun viimein pääsimme Chinatownin vilkkaimmalle ostoskadulle Petaling Streetille, niin olimme aivan kypsiä koko touhuun. Ukottajat hyökkäsivät kimppuun kuin yleinen syyttäjä, emmekä keksineet mitään ostettavaa, joten päätimme tilata taksin takaisin hotellille. Saisi riittää tämän päivän agendaksi.

Muraali.

Kauppakadulla.

Tällaisia pieniä kanavia tuntui risteilevän pisin Kuala Lumpuria.

Sultan Abdul Samad-hallintorakennus.

Itsenäisyyden aukio (Dataran Merdeka).

Standard Charteredin vanha pankkirakennus.

Merdeka 118 on maailman toiseksi korkein rakennus (678 m).

Kävimme suihkussa, ja menimme sitten uima-altaille hillumaan. Tällä kertaa muistin mitata veden; se tuntui edelleen kylmältä, mutta oli peräti 29-asteista. Piti käydä sitten vielä uudestaan suihkussa huuhtelemassa kloorivedet veks, ja lähdimme sen jälkeen hakemaan illallista. Kävelimme ensiksi Petronas Twin Towerille, koska ajattelimme siellä olevan postilaatikko, jonne voisimme nakata aiemmin kirjoittamamme postikortit. Se oli mennyt jo siltä illalta kiinni, joten piti sitten infotaulusta etsiä posti. Lopulta sellainen löytyikin. Sen jälkeen menimme neljänteen kerrokseen Kyoto Katsu-nimiseen japanilaiseen ravintolaan. Listalla ei ollut kaljaa, kuten ei missään muussakaan ravintolassa jossa olemme olleet, mutta myyjältä kysyessämme hän sanoi, että sellaista kyllä saataisiin järjestettyä. AT otti Curry Beef katsun, minä otin Beef katsun (tonkatsu on yleensä porsaanlihaa, mutta täällä oli näköjään eri variaatioita). Sapuskat ja juomat maksoi 165,40 RM, maksoimme käteisellä kun halusimme päästä eroon rahoistamme. Sitten kävimme vielä 7-elevenissä hakemassa kaljaa, ja palasimme hotellille niitä nauttimaan.