21.5.2026, Thursday, +33, Haze, Singapore
Ihan ok tuli nukuttua, vaikka ikkunan edessä oli vain ruskeat pitsiverhot. Huomasimme AT:n kanssa myöhemmin, että ikkunan eteen sai halutessaan myös pimennysverhot, mutta eipä tuo haitannut. Herätys kahdeksalta, otin suihkun, ja puolta tuntia myöhemmin aamiaiselle. Se oli pieni järkytys, sillä aamiaissalissa ei ollut muita kuin intialaisia. Ne sinkoilivat sinne tänne ja koko ajan pyörivät edessä, meteli oli kuin delhiläisellä torilla, ja yskivät holtittomasti ympäriinsä. Aamiaisen laatu oli myös surkeinta tällä reissulla; croissuja ja purkkijugurttia lukuun ottamatta se oli kamalaa, arvosana 1/5.
Meidän pitäisi seuraavana päivänä lähteä takaisin kotiin, mutta se on iltalento, joten kävimme kysymässä respasta olisiko late check-out mahdollinen. Kuuden tunnin lisäaika maksaisi euroissa hieman toista sataa / huone. Jäimme funtsimaan tätä mahdollisuutta. Check-inin lennolle sentään teimme, mulle pukkasi taas keskipaikkaa riviltä 60, grr! Lisäksi meidän pitäisi taas mennä tunnistautumaan lähtöselvitystiskille, tällä kertaa emme saaneet edes sähköisiä boarding passeja appiin... masentavaa. Sitten pieni lepo. Jälleen satoi, joten ei ollut järkeä ulostautua vielä.
Vartin yli yksitoista lähdimme kohti Sentosan saarta. Kävelimme ensin Singapuran ostoskeskukseen jossa olimme olleet edellisenä iltana syömässä, ja otimme metron Harbour Frontin asemalle. Sieltä etsimme Cable Carin, jolla pitäisi päästä merenlahden yli Sentosaan. Cable car-linjoja oli enemmänkin, ja meidän 35$:n lippu oli voimassa koko päivän, ja sai matkustaa niillä kaikilla linjoilla. Lippua olisi pystynyt upgreidaamaan ja lasilattiallisen vaunun olisi saanut 50$ / naama, mutta se oli vähän liian kallista. Itse vaunut olivat melko pieniä, niihin mahtuisi 8 ihmistä, mutta jonoa ei ollut yhtään joten saimme joka kerta omat vaunut. Hurjan korkealla vaunut menivät, mutta melko tasaista oli kyyti.
Sentosan saarelle päästyämme huomasimme pilvien kaikonneen. Tänään piti olla koko päivä pilvistä ja vähän sadettakin ennusteen mukaan, joten emme olleet ottaneet aurinkorasvaa edes mukaan. Kävelimme sitten saarta toista tuntia suorassa keskipäivän auringossa, joten alkoi vähän huolettamaan olisimmeko retken jälkeen ”mansikkalaivan kapuja”. Hikipyyhe oli onneksi tällä kertaa mukana, joskin sitä limaista kelmua selästä ei saanut pyyhittyä kuivaksi millään. Ensimmäinen vesipullo oli äkkiä juotu, mutta ostimme automaatista elektrolyytti-juomaa ja myöhemmin vielä toisen pocari sweatin, sekä jäätelöt, niillä pärjäili jonkun aikaa. Uimarannalla ei montaa ihmistä ollut; vesi haisi pahalle enkä usko sen olevan kovin puhdasta, joten ehkä se oli syynä. Tai sitten aasialaiset eivät vain ole uimarikansaa.
Kävelimme Palawanin saarelle asti, joka oli manneraasian eteläisin kohta. Auringonpolttaman lisäksi meitä huoletti paikallinen eläimistö, sillä täällä oli apinoita, muutamia isoja ja pienempiä liskoja nähtiin, ja yksi vesimonitorikin. Lisäksi oli valtavan kokoisia hyönteisiä, liekkö kaskaita tms, ja jättiläismäisiä ampiaisia. Onneksi mikään näistä ei ollut kiinnostunut meistä. Lopulta saavutimme manneraasian eteläisimmän pisteen, mutta se oli mielestämme hieman ukostusta (sillä Singaporen valtio oli jo itsessään saari).
Teimme sitten vielä muutamia cable car-ajeluja (linjoilla oli myös väliasemia), ja saavuimme lopulta lähtöpaikkaan, ja tulimme samaa reittiä takaisin hotellille. Kolmisen tuntia tähän retkeen oli mennyt, mutta olimme todella voipuneita ja hiestyneitä kun viimein pääsimme takaisin.
Hotellilla suihku ja tunti asioiden hoitamista. Joimme sitten perinteiset ”mietintäoluet” AT:n huoneessa ja menimme sen jälkeen testaamaan Grand Central hotellimme uima-altaan. Tällä kertaa siellä oli vähän jengiä, joku länkkäripariskunta ja sitten joku pariskunta ja lapsi. Ne eivät onneksi haitanneet meitä, emmekä toivottavasti mekään heitä. Ulkolämpö oli 32 astetta, ja vesi samoiten, joten eipä veteen meno kirponut ollenkaan.
Illallista lähdimme hakemaan ostarista, kiertelimme kippolat pariin kertaan, mutta koska teki länkkäriruokaa mieli niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin M Burger Inn-hampurilaispaikka. Se ei ollut lainkaan hassumpaa, itse asiassa purilainen oli paras mitä olen nauttinut pitkiin aikoihin. Omituista burgerista teki mustaksi värjätty sänpylä. Miinusta tulee kyllä ranskiksista jotka olivat mauttomia, ja edes laimea ketsuppi ei sitä pelastunut. Juomaksi limua. Bonusmainintana oli, että täällä tuli kertsihanskat annosten mukaan, niitä kyllä tarvittiinkin. Annoimme arvosanaksi 4/5.
Sitten 7-eleveniin hakemaan riistohintainen kassillinen viinaksia. Vetäydyimme AT:n huoneeseen niitä dokailemaan. Katselimme Madventuresia YouTubesta. Seuraavan päivän kotimatka pyöri varmasti kummankin mielissä jo. Juuri kun tähän reissailuun oli alkanut tottumaan, niin pitäisi lähteä kotiin. Mitä ehmettiä sekin oli?
Meidän pitäisi seuraavana päivänä lähteä takaisin kotiin, mutta se on iltalento, joten kävimme kysymässä respasta olisiko late check-out mahdollinen. Kuuden tunnin lisäaika maksaisi euroissa hieman toista sataa / huone. Jäimme funtsimaan tätä mahdollisuutta. Check-inin lennolle sentään teimme, mulle pukkasi taas keskipaikkaa riviltä 60, grr! Lisäksi meidän pitäisi taas mennä tunnistautumaan lähtöselvitystiskille, tällä kertaa emme saaneet edes sähköisiä boarding passeja appiin... masentavaa. Sitten pieni lepo. Jälleen satoi, joten ei ollut järkeä ulostautua vielä.
Vartin yli yksitoista lähdimme kohti Sentosan saarta. Kävelimme ensin Singapuran ostoskeskukseen jossa olimme olleet edellisenä iltana syömässä, ja otimme metron Harbour Frontin asemalle. Sieltä etsimme Cable Carin, jolla pitäisi päästä merenlahden yli Sentosaan. Cable car-linjoja oli enemmänkin, ja meidän 35$:n lippu oli voimassa koko päivän, ja sai matkustaa niillä kaikilla linjoilla. Lippua olisi pystynyt upgreidaamaan ja lasilattiallisen vaunun olisi saanut 50$ / naama, mutta se oli vähän liian kallista. Itse vaunut olivat melko pieniä, niihin mahtuisi 8 ihmistä, mutta jonoa ei ollut yhtään joten saimme joka kerta omat vaunut. Hurjan korkealla vaunut menivät, mutta melko tasaista oli kyyti.
 |
| Singapuran ostoskeskus. |
 |
| Siellähän niitä koppeja jo menee. |
 |
| Lähtöasemamme Harbour Front. |
 |
| Asema talon sisällä. |
 |
| Silta yli synkän virran. |
 |
| Yli kattojen. |
 |
| Bisneskaupunginosa horisontissa. |
Sentosan saarelle päästyämme huomasimme pilvien kaikonneen. Tänään piti olla koko päivä pilvistä ja vähän sadettakin ennusteen mukaan, joten emme olleet ottaneet aurinkorasvaa edes mukaan. Kävelimme sitten saarta toista tuntia suorassa keskipäivän auringossa, joten alkoi vähän huolettamaan olisimmeko retken jälkeen ”mansikkalaivan kapuja”. Hikipyyhe oli onneksi tällä kertaa mukana, joskin sitä limaista kelmua selästä ei saanut pyyhittyä kuivaksi millään. Ensimmäinen vesipullo oli äkkiä juotu, mutta ostimme automaatista elektrolyytti-juomaa ja myöhemmin vielä toisen pocari sweatin, sekä jäätelöt, niillä pärjäili jonkun aikaa. Uimarannalla ei montaa ihmistä ollut; vesi haisi pahalle enkä usko sen olevan kovin puhdasta, joten ehkä se oli syynä. Tai sitten aasialaiset eivät vain ole uimarikansaa.
 |
| Vaihdoimme toiselle linjalle ja maisemat metsittyivät. |
 |
| Lentokone tuli seinästä läpi? |
 |
| Pinkki juna. |
 |
| Taidettiin jäädä ilman safkaa... |
 |
| Taisi olla vesimonitori. |
 |
| Uimaranta. |
Kävelimme Palawanin saarelle asti, joka oli manneraasian eteläisin kohta. Auringonpolttaman lisäksi meitä huoletti paikallinen eläimistö, sillä täällä oli apinoita, muutamia isoja ja pienempiä liskoja nähtiin, ja yksi vesimonitorikin. Lisäksi oli valtavan kokoisia hyönteisiä, liekkö kaskaita tms, ja jättiläismäisiä ampiaisia. Onneksi mikään näistä ei ollut kiinnostunut meistä. Lopulta saavutimme manneraasian eteläisimmän pisteen, mutta se oli mielestämme hieman ukostusta (sillä Singaporen valtio oli jo itsessään saari).
 |
| Riippusilta Palawan-saarelle. |
 |
| Etelässä oltiin. |
 |
| Spotti saavutettu. |
 |
| Kutsuva ranta mutta en uisi tuossa, vesi vaikutti likaiselta. |
 |
| Rahtilaivat piirittivät Singaporea aina vaan. |
Teimme sitten vielä muutamia cable car-ajeluja (linjoilla oli myös väliasemia), ja saavuimme lopulta lähtöpaikkaan, ja tulimme samaa reittiä takaisin hotellille. Kolmisen tuntia tähän retkeen oli mennyt, mutta olimme todella voipuneita ja hiestyneitä kun viimein pääsimme takaisin.
 |
| Paatinkääntöoperaatio menossa? |
 |
| Yli moottoriteiden. |
Hotellilla suihku ja tunti asioiden hoitamista. Joimme sitten perinteiset ”mietintäoluet” AT:n huoneessa ja menimme sen jälkeen testaamaan Grand Central hotellimme uima-altaan. Tällä kertaa siellä oli vähän jengiä, joku länkkäripariskunta ja sitten joku pariskunta ja lapsi. Ne eivät onneksi haitanneet meitä, emmekä toivottavasti mekään heitä. Ulkolämpö oli 32 astetta, ja vesi samoiten, joten eipä veteen meno kirponut ollenkaan.
Illallista lähdimme hakemaan ostarista, kiertelimme kippolat pariin kertaan, mutta koska teki länkkäriruokaa mieli niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin M Burger Inn-hampurilaispaikka. Se ei ollut lainkaan hassumpaa, itse asiassa purilainen oli paras mitä olen nauttinut pitkiin aikoihin. Omituista burgerista teki mustaksi värjätty sänpylä. Miinusta tulee kyllä ranskiksista jotka olivat mauttomia, ja edes laimea ketsuppi ei sitä pelastunut. Juomaksi limua. Bonusmainintana oli, että täällä tuli kertsihanskat annosten mukaan, niitä kyllä tarvittiinkin. Annoimme arvosanaksi 4/5.
 |
| Pien temppeli. |
 |
| Mustaksi värjätty hamppissämppis. |
Sitten 7-eleveniin hakemaan riistohintainen kassillinen viinaksia. Vetäydyimme AT:n huoneeseen niitä dokailemaan. Katselimme Madventuresia YouTubesta. Seuraavan päivän kotimatka pyöri varmasti kummankin mielissä jo. Juuri kun tähän reissailuun oli alkanut tottumaan, niin pitäisi lähteä kotiin. Mitä ehmettiä sekin oli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti