414# Malaga, 6

21.8.2015, Friday, +25, Scattered clouds, Málaga, Spain

Heräsin neljältä, valvoin tunnin, sitten torkahtelua. Nousta piti klo 6.30. Rikollisen aikaista. Otin pikasuihkun, kamat kasaan ja ei kun menoksi. Tänään ei ehtinyt nauttimaan edes aamiaista, sillä tarjoilu alkoi vasta klo 7.30. Maksoimme respaan hotellilaskun, joka oli neljä aamiaista kertaa kolme henkilöä + minibaarin antimia. Yhteensä 176,20€. Karsea summa.

Oli vielä pimeää kun kävelimme asemalle. Kello oli 7.20, mutta väki istui vielä baarissa dokaamassa. Asunnottomat nukkuivat kivipaadeilla taivasalla. Juna-asemalla ostimme automaatista junaliput, eivät olleet kallistuneet viiden päivän aikana. Ehdimme edelliseen junaan mihin meidän oli tarkoitus keretä. Vain muutama matkustaja ja nekin olivat kännissä kuin käet. Hesassa olisi metrot pullollaan tähän aikaan arkiaamusta töihin kiirehtiviä ihmisiä. Täällä vain muutama yön läpi dokannut känniläinen ja lentokentälle menijöitä.

Matka kentälle kesti totutun 10 minuuttia. Lähtötiski ei ollut vielä auki, eikä mikään aamiaispaikkakaan, joten sekin lykkääntyi vielä. Porukoilla - etenkin mutsilla on aina taipumus tyttömäiseen hätäilyyn, joka sitten näkyy asemilla notkumisena.

Viimein lähtötiski avattiin. Vähän siinä oli jonoa, joka kuitenkin imaisi itsensä nopeasti. Sitten turvatarkastukseen. Mikään ei piipannut ja olin jättänyt nesteetkin ruumaan. Silti tai ehkä juuri siksi jouduin satunnaiseen pistotarkastukseen. Tutkivat kaikki kamat tarkoin, mm. lompakon sisällön, Fisherman Friends-pastillipussin sisällön, kirjan sivut jne. Huh huh. Viimein päästivät kuitenkin jatkamaan matkaa.

Ensiksi syömään englantilainen aamiainen, jossa äreä naismyyjä mätti kamat lautaselle. Ystävällisempi nainen laskutti ja kaatoi kahvia. Sen syötyämme olo ja mielikin koheni hieman. Käytiin vielä ottamassa aamukaljat pubissa, jotta varmasti olisi kunnon wc-hätä koneessa.

Paikkamme olivat rivillä 23 eli aika takana. Taaksemme tuli viisihenkinen venäläisperhe. Pennut istutettiin juuri meidän taaksemme. Niistä lähti tietysti kova meteli ja potkivat koko ajan penkkejämme ja pierivät venäläisiä pierujaan. Nukkumisesta ei siis tullut mitään. Yllättävää kyllä, koneessa oli wlan, joten pääsi sentään tabletilla surffaamaan. Ensimmäistä kertaa käytin nettiä lentokoneessa, kiitokset vaan Norwegian. Koskahan ilmainen netti Finnairille? Toki se oli hidas kun sitä monet käyttivät ja kaista kapeni, mutta silti.

Söin saman bagelsin kuin tullessamme, join veden ja shampanjan ja vielä kuoharin toisella tarjoilukierroksella. Vessassa riitti kertakäynti. Olli Lindholm oli koneessa taas. Muuten matka meni huutoa kuunnellessa ja potkuja vastaanottaessa.

Kone laskeutui vartin etuajassa aurinkoiselle Helsinki-Vantaan lentokentän kauimpaiseen nurkkaan. Bussikuljetus sisätiloihin, mutta jostain syystä busseja oli käytössä vain yksi. Ensimmäiseen emme mahtuneet ja toista bussia piti odotella tuhottoman kauan.

Matkalaukut tulivat kuitenkin heti. Sitten päätettiin taksin sijasta kokeilla VR:n uutta mahtavaa kehärataa. Tässä muutamia huomioita:

1) Juna-asemalle oli kentältä 850 metrin matka. Mä luulin, että juna-asema olisi esimerkiksi lentokentän pohjakerroksessa tms, mutta eihän se nyt niin helppo voi olla. Sinne olisi päässyt  bussilla (ihmettelenpä vain miten juna-asemaa voidaan kutsua lentokentän juna-asemaksi, jos se on niin kaukana että tarvitaan bussikyyti?), mutta päätimme jaloitella hieman kun koneessa oli tullut istuttua niin pitkän. Se oli virhe. Tie muuttui soratieksi. Ei helvetti sentään? Talvellako sitten kävellään loskassa ja jäässä ja räntäsateessa?

2) Itse asema oli tosi syvältä (pun intended). Luulimme junalaiturien olevan yksien liukuportaiden päässä, mutta niitä oli ainakin neljät ja sen jälkeen vielä lisää kävelyä spiraalinmallisessa alaspäin viettävässä tunnelissa. Mainostivat kyllä, että joskus avataan joku järkevämpi sisäänkäynti lentoasemalle, mutta saas nähdä. Nyt vaikutti todelliselta flopilta.

3) Pelkkä Vantaan sisäisen lipun ostaminen ei automaatista voinut tietenkään onnistua vaan oli jostain syystä pakko ostaa seutulippu.

4) Hiekkaharjun kohdilla juna pysähtyy. Kuski kuuluttaa että ajolankaan ei tule virtaa. Odottelemme ehkä kymmenen minuuttia.

5) Vähän ennen Pukinmäkeä juna pysähtyy jälleen. Edellä ollut juna on kuulemma lauennut. Ei tietoa odotusajasta. Kuluu 45 minuuttia, edelleen pysähdyksissä. Sitten kuulutettiin, että palaamme takaisin edelliselle asemalle, vaihtakaa junaa asemalla.

6) Seuraavassa junassa niin ikään ongelmia. Ei voida pysähtyä kaikille asemille. Ei onneksi haittaa meidän kulkua.

7) Luonnollisesti kaikki kuulutukset pelkästään suomeksi. En tiedä miten ulkolaiset turistit sitten pärjäsivät, mutta saavatpahan tervetulotoivotukset Suomeen. Aikaa lentokentälle saapumisesta kulunut 2 tuntia 15 minuuttia, ja edelleen matkalla. Ei enää ikinä lentokenttäjunaa, se on varma. 0/5.

Mutta Espanja sitä vastoin kokonaisuutena ylitti odotukset. Oikein mukava paikka, lämmintä. Hotelli keskeisellä paikalla ja siisti. Hommat toimivat eikä ollut mitään mañana-meininkiä. Annan täydet 5/5 pistettä.

413# Málaga, 5

20.8.2015, Thursday, +31, Partly cloudy, Málaga, Spain

Nukuin yli kahdeksan tunnin yöunet, ihan riittävästi. Suihku ja sitten aamiaiselle. Siihen oli jo todella leipääntynyt, onni että viimeistä aamiaista vietiin tässä hotellissa. Kyllä sen syö, mutta onhan se niin kalliskin (3*14€*4=168€).

Käytiin haistelemassa hieman säätilaa hiljaisilla kaduilla. Liikkeet avasivat vasta oviaan, juopot eivät olleet vielä aloittaneet. Oli miltei pilvistä, mutta kuitenkin lämmintä. Pilvisyydestä huolimatta palasimme hotellille pakkaamaan rantakamat; elättelimme toiveita josko pilviverho taas päivän mittaan hieman kaikkoaisi.

Ennen rannalle menoa kävimme kuitenkin tsekkaamassa kadedraalin. Sisäänmeno oli yllättävän haasteellista kun ei meinattu löytää aukinaista ovea ensinkään. Kyllä se sitten tuli vastaan kun riittävästi katedraalia kiersi. Kolme naista kerjäsi ovella. Sisään maksoi 5€ / naama. Hävytöntä pyytää kirkostakin sisäänpääsymaksua. Kirkko oli ihan hieno ja käymisen arvoinen kohde. Maalauksia oli, vaikuttavin näistä ehkä kuva mestatusta Johannes Kastajasta.

Kirkon torni.

Kirkko sisältä.

Sitten käytiin viemässä postikortit postilaatikkoon (joita ei ole vielä kolmen viikon jälkeenkään tullut!) ja aloimme etsimään musiikkimuseota. Löysimme risteyksen jossa sen piti olla mutta ei siellä mitään sen tyyppistä näkynyt missään. Siinä oli vieressä kuitenkin turisti-info ja kävin kysymässä sieltä. Musiikkimuseo olikin jossain aivan toisaalla, ja päätettiin lykätä sitä myöhemmäksi. Lähdimme sitten lampsimaan kohti Malaguetan rantaa. Sinne olikin taas hieman matkaa. Poikkesimme vielä oluella.

Edelleen oli pilvisempää, mutta tuuli oli tyyntynyt eikä maanantain kaltaisia aaltoja enää ollut. Menin heti uimaan. Kylmältä tuntui vesi, mitähän mä olisin sen arvioinut, ehkä 23 asteiseksi. Uiminen tuntui kuitenkin mukavalle, ja äkkiä veden lämpötilaan tottui. Muutenkin ranta oli ihan jees, paljon siistimpi mitä esimerkiksi Italiassa. Roskia myös kerättiin merestä siihen soveltuvilla laitteilla veneestä käsin. Juomanmyyjiä ja hierojaeukkoja oli jonkun verran, mutta ei roistoja.

Biitsi.

Hieman otin siinä arskaa ja kävin vielä toisen kerran uimassa. Juuri kun pilvet hälvenivät, aloimme tekemään lähtöä. Mutta oli nälkä, eikä aivan lähistöllä ollut mitään ruokapaikkaa joten siirryimme kauemmas rannasta. Söin taas lihavartaan. Se oli ihan hyvä, mutta mielestäni siinä kusetettiin ja tarjottiin porsasta naudan sijasta, mutta olkoot.

Ruuan jälkeen kävelimme iltapäivän kuumuudessa takaisin hotellille, oli kiva päästä viileään huoneeseen lepäämään. Aika nopeasti huone kuumenee jos ilmastoinnin laittaa pois. Aurinko on grillannut kuumuuden rakenteisiin.

Viideltä lähdimme etsimään musiikkimuseota jonne olimme jo aiemmin yrittäneet löytää. Kadut olivat täyttyneet känniläisistä ja liikkuminen ihmisvilskeessä oli vaivalloista ja hidasta. Infosta saatu kartta oli myös perseestä, joten jouduimme pitkään sahaamaan edestakaisin, ennen kuin löysimme lopulta museon. Kaiken huipuksi sekin oli kiinni. Niin, miksipä turisti-infon virkailija olisi siitä viitsinyt mitään mainita, mähän vain kysyin missä sellainen on. Ei nyt yhtä paljon vituttanut kuin veneretken missaus, mutta tilanne vaati oluen. Vähän aikaa sitäkin piti hakea ja löysimme erään jossa ei ollut lainkaan muita asiakkaita. Sisäänheittäjä kuitenkin kehui paikkaa vuolaasti ja teimme virheen ja jäimme siihen. Kippolassa ei ollut kahvia sen kummemmin kuin brandyakaan. Kaljakin tarjottiin pahvisesta kertakäyttökokismukista. Noh, ei siinä tainnut tyrmäystippoja kuitenkaan olla eikä kovin pahan hintainenkaan. Jatkoimme matkaamme takaisin hotellille humalaisten ihmismassojen läpi. Kaikki joivat Cartojal-merkkistä juomaa eikä alueella voinut välttyä cartojal-mainosten näkemisestä. Minuakin alkoi kiinnostamaan tietää mitä se on, ja otin sitä pullon minibaarista. Jotain etovan makeaa valkoviiniä, hyi. 1/5.

Laatupaikan oluttarjoilu.

Cartojal-mainos.

Hotlassa kävin suihkussa ja sitten koitimme maksaa respassa aamiais- ja huonemaksujamme. Siinä oli jotain epäselvyyksiä, voisimme maksaa laskun mutta emme saisi kuittia ennen kuin vasta check outissa. Haiskahti sen verran kusetukselta että päätimme jättää maksun uloskirjautumisen yhteyteen.

Illallispaikka löytyi parinkymmenen minuutin arpomisen jälkeen. Otin sea bassia kun se oli Ranskassa ollut niin hyvää. Faija oli tosin ottanut sitä tällä reissulla jo aiemmin eikä ollut tykännyt. Ei tämäkään ranskalaiselle pärjännyt mutta oli se nyt ehkä kohtalainen suoritus. Brandytujaus jälkkäriksi. Lasku oli 87€, pyöristämällä satanen.

Seuraavana päivänä oli aikainen herätys kun oli kotiinlähdön aika, joten palasimme suht ajoissa hotellille ja piti vähän riipoa kamojakin siinä kasaan. Jotenkin kuitenkin väsytti ja suurin osa pakkauksesta jäi lähtöaamuun. Television katselu ja netissä surffailu kiinnosti enemmän kunnes uni niistäkin korjasi voiton.

411# Málaga, 4 / Torremolinos

19.8.2015, Wednesday, +30, Scattered clouds, Torremolinos, Spain

Lähiöön.

Heräsimme taas normiaikaan ja normiaikaan aamiaiselle. Sama ukko hääri laskuttamassa kuin edellisenäkin aamuna. Söin samat kamppeet kuin aiemminkin.

Oli pilvistä, ja se vähän hämäsi. Palasimme huoneeseen ja siivooja oli jo tällä välin käynyt. Mä olin jättänyt kaikki kamat levälleen passista ja rahoista lähtien, kun en arvannut sen tässä välin ehtivän käymään. Mitään ei tuntunut kuitenkaan puuttuvan. Masentavaa oli myös huomata netin lakanneen toimimasta. Ilmeisesti salasana vanhentunut jos oikein ymmärsin mun espanjan taidoillani.

Málagan vanhan ja uuden kaupungin erotti kuivunut joki.

Päätimme tehdä pienen ekskursion Torremolinokseen katsomaan, millainen meininki siellä mahtaisi olla. Kävelimme ensiksi juna-asemalle josta automaatista saimme liput. Juna meni tietysti justiinsa taas nokan alta ja piti odottaa 20 minuuttia seuraavaa. Sellainen ärsyttää, etenkin kun täällä ei ole mikään saksalainen juna-asema kyseessä jossa voisi seurailla edes ohikulkijoita. Asema sijaitsee maan alla, on kuin hiljainen metroasema.

Juna oli muuten ihan ok, mutta kamalan paskaiset penkit. Olin laittanut saman merkille jo lentoasemalta tultua. Eikö niitä voisi jotenkin pestä tai päällisiä vaihtaa? Tilaa oli kuitenkin ja ilmastointi pelasi, samoin kuulutukset ja opastaulut. Matka Torremolinokseen ei kestänyt kuin 20 minuuttia, ohitti lentoasemankin. Pilviverho oli samalla hälventynyt. Torremolinoksen asema oli niin ikään pieni metroasema maan alla. Sitä ei olisi edes osannut etsiä jos emme olisi saapuneet junalla ja laittaneet paikkaa merkille. Niin huomaamaton se oli.

Torren piskuinen juna-asema.

Kävelimme ensin kauppakadulla. Se mutkitteli mäenrinnettä alas. Vieri vieressä oli toinen toistaan samanlaisia pytinkejä, samanlaiset kamat myynnissä. Miten näihin kaikkiin riittä asiakkaita? Paikka vaikutti täydelliseltä turistikylältä.

Viimein pääsimme rantakadulle, jota ihmettelimme hetken aikaan, tietämättä oikein mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Etsimme sitten kippolan ja menimme oluelle. Siellä oli niin surkea palvelu, että piti mennä itse jopa maksamaan tiskille kun ei tarjoilijaa enää myöhemmin kuulunut. Isä ihmetteli vilpittömästi miksen antanut senttiäkään tippiä.

Torremolinoksen ranta.

Kävelimme mutkittelevan ostoskadun takaisin ylös. Ostettavaa emme löytäneet mutta kuuma siinä tuli. Löysimme sitten ruokapaikan, Palette-nimisen. Palvelu oli hidas, ruoka oli pahaa ja vessa paskainen ja kuvottava. 2/5. Ainoa huvi oli katselle läheistä suihkulähdettä jossa puluparvi otti nautinnollisia kylpyjä.

Tilataidetta Torren kaduilla.

En ole ennen nähnyt mitään Gibraltarin rekisterissä olevaa.

Emme keksineet muuta kuin palata juna-asemalle ja ottaa juna takaisin Malagaan, Torremolinos ei tarjonnut meille mitään. Pelkkä rantapaikka, ja jos muuta haluaa niin sitä ei ole Torrella tarjota. 2/5.

Juna meni totuttuun tapaan juuri naamarin ohi, joten parinkymmenen minuutin odotus taas. Kallis matka ei ollut, mitähän se olisi maksanu? Ehkä 2,20€ / naama.

Viimein juna tuli ja vaikka kello oli vasta / jo kolme, niin se oli täynnä ihmisiä. Mutsi sai sentään istumapaikan, joskin mekin pääsimme lopulta istumaan. Mä en tiedä oliko väki menossa taas Malagan bileisiin dokaamaan, mutta aivan infernaalinen puheensorina niistä lähti. Miksi pitää jumalauta huutaa? Kyllä mulle sopii suomalainen / japanilainen mentaliteetti niin paljon paremmin, että junassa ollaan turvat tukossa.

Palasimme hotellille. Juhlijat olivat totutusti tulleet taas kadulle örveltämään. Huoneeseen päästyäni nukahdin 20 minuutiksi. Lähdimme sitten pienen lepohetken jälkeen tutkimaan lähellä olevaa Alcazaban linnaketta. Nähtävyys oli jäänyt meillä helppomatkaisuutensa vuoksi aiemmin väliin tyystin; sinne pääsi vanhankaupungin puolelta näppärästi kävellen. Sisään maksoi 2,20€ / naama. Vieressä olisi ollut myös vanha Roomalainen teatteri ensimmäiseltä vuosisadalta, joka löydettiin vasta v. 1951 vahingossa. Sen skippasimme, kun siitä sai räpsittyä kuvat aidanraostakin.

Teatro Romano.

Alcazaba-linnakkeen sisäänpääsy.

Linnake oli aika suuri ja se oli tietysti bygätty taas kukkulan päälle kuten tuohon aikaan ilmeisesti kyttäyssyistä oli tapana. Tuhannen vuotta oli rakennuksella jo ikää, ja jos nyt selostuksesta oikein ymmärsin niin maurien aikaansaannoksia se oli. Eikös ne olleet näitä rauhan uskonnon edustajia hekin, jotka saivat tuohon aikaan jalansijaa Espanjassa? Myönnettäköön, että pieni historian kertaus ei minulle olisi pahitteeksi. Joka tapauksessa, hieman oli raskasta kavuta sinne taas iltapäivän kuumuudessa mutta linnake oli aika hieno ja tykkäsin. Ehkä tänne olisi voinut baarin rakentaa ilman, että olisi sisustus kärsinyt, mutta kyllä se 4/5 oli silti.

Kipuamista piisasi.

Alcazaba-linnakkeen sisäpiha.

Laskeuduimme takaisin vanhaan kaupunkiin ja menimme oluelle La Tertulia-kahvilaan. Onneton palvelu jälleen kerran. Sitten hankimme pakolliset postikortit ja -merkit. Juomakaupasta hankimme hieman juomisia. Sekä multa että faijalta kusetettiin rahat, joskin huomattiin molemmat se vasta myöhemmin. Myyjä antoi pokkana rahat takaisin kympistä vaikka maksettiin parikymppisillä.

Suoramarkkinointia Málagan tapaan.

Hotellilla pidimme jälleen pienen tauon. Kävin suihkussa ja hakemassa respasta uudet wifi-tunnarit. Kahdeksan maissa lähdimme jälleen ulos. Humalaisia oli taas niin, että kävely oli paikoitellen mahdotonta. Löysimme kuitenkin viihtyisän ja ytimessä olevan siistin joskin kalliimmanoloisen ravintelin La Reserva del Olivon. Eikä se sittemminkään miksikään ökyhintaiseksi paljastunut loppujen lopuksi. Mutsi tilasi neljännen kerran peräkkäin Solea isän peesatessa. He pettyivät. Mä tilasin sirloin skewerin lausumisvaikeuksista piittaamatta ja se oli täydet 5/5. Paras ruoka täällä, liha mureaa ja ruokaa riittävästi isompaankin nälkään, joskin söin jopa kasvikset. Jälkkäriksi valtavan kokoinen Irish Coffee, ei meinannut jäähtyä ollenkaan. Lasku 110€, tippiä lisättiin kymppi.

Sitten paluu hotellille jossa tv, nettisurffaus ja olut näyttelivät pääosia.

410# Málaga, 3

18.8.2015, Tuesday, +33, Clear, Málaga, Spain

Herätys samoihin aikoihin kahdeksalta. Olimme nähneet täällä Hop on / Hop off -busseja, ja porukat mielivät semmoiseen. Aamiaisen jälkeen googlasin reittikartan ja -pysäkit. Puoli yhdentoista kieppeillä lähdimme hotellilta rautatieasemalle, jonka lähettyvillä yksi pysäkeistä sijaitsi; siinä oli naisvirkailija joka möi myi meille liput. Jos virkailijaa ei olisi ollut, en tiedä mistä liput olisi saanut hankittua - kaikilla pysäkeillä kun ei sellaista ollut eikä niitä bussista voinut ostaa. Ostimme jonkun kattavamman paketin, johon kuului tunnin veneretki ja jotain alennuksia museosta jne. Kai se kusetusta oli. Maksoi 25€ / naamari.

Busseja meni 20 minuutin välein. Yksi kierros oli kestoltaan n. 80 minuuttia.Pysäkkejä oli Malagassa ainakin 15. Bussiin sai nousta ja poistua miltä pysäkiltä halusi. Lippu oli voimassa 24h, mutta myyjä sanoi jos aikaa menisi 26 tai 27 tuntia niin "no problem". Bussit olivat juuri niitä punaisia kaksikerroksisia, joita näkee Hesassakin. Näytimme lippua ujosti kuskille, joka jakoi kuulokkeet opastusta varten. Emme saaneet kuitenkaan niitä ensimmäisessä bussissa toimimaan, seuraavissa emme jaksaneet kokeillakaan.

Majakka ja perävaunu.

Bussi pysähteli aika tiuhaan ja viipyi joka pysäkillä tolkuttoman kauan. Koska istuimme yläkerrassa niin emme tienneet mikä siellä mahtoi niin maksaa. Menimme ohi puistokadun ja sataman ja nousimme sitten ylös kukkulalle jossa oli Gibralfaron linnake. Jäimme tässä kohdassa pois bussista. Mä olen aina digannut linnakkeista joten pitihän tämäkin nähdä. Sisäänpääsymaksu ei jostain syystä kuulunutkaan ostamamme bussilipun hintaan - yllätys - vaan kiukkuinen nainen karhusi meiltä 2 € / naama. Eihän tuo nyt paha hinta toisaalta ollut.

Linnake oli ihan ok, hienot maisemat. Kaskaat pitivät korvia huumaavaa konserttiaan. Kuvaamisen jälkeen mentiin kaljalle linnakkeen sisällä olevaan kahvilaan. Siellä oli jostain syystä vain yksi uupuneelta näyttänyt työntekijä; hän joutui itse tekemään syötävät, laskuttamaan, tarjoilemaan jne. Tästä johtuen palvelu oli melkoisen hidasta. Eikö täällä ole työttömyys 40% luokkaa, luulisi jonkun liikenevän tännekin töihin. Muuten ihan jees paikka, kyllä tästä voi 4/5 antaa.

Gibralfaron linnake.

Gibralfaron linnake.

Málagaa Gibralfaron linnakkeelta.

Bussi meni tietysti juuri nokan edestä, joten jouduimme odottelemaan seuraavaa ainakin 20 minuuttia. Kun se viimein tuli, menimme istumaan yläkertaan, mutta bussi ei jatkanut kirveelläkään eteenpäin vaan kökötti suorassa auringonpaisteessa parkissa. Yläkerrassa ei ollut kattoa eikä tietenkään ilmastointiakaan sen koommin eikä minkäänlaista tuulenvirettä ollut vilvoittamassa. Mulla tuli melkein huono olo siinä kuumuudessa. Ennen minua ei haitannut lämpimätkään kelit - "enhän mä ole sokerista tehty" - mutta nyttemmin on ääni muuttunut kellossa. Oli mulla mukana onneksi yksi pieni vesipullo, mutta sekin oli äkkiä tyhjennetty.

Malaguetan härkätaisteluareena.

Viimein bussi lähti liikkeelle, ja kuumuus hieman helpotti. Jatkoimme pari pysäkkiä eteäpäin ja jalkauduimme jälleen. Kävelimme muutama sataa metriä Pablo Picasson syntymäkotiin. Sinne pääsimme bussilipulla. Ei ollut hääppöinenkään paikka. Pari kerrosta oli talossa, yläkerrassa muutama kuva. Päästiin sentään vessaan joka jäikin sen visiitin parhaimmaksi puoleksi. 1/5.

Kuuma odotus bussissa.

Sen jälkeen navigoitiin puhelimen kartan avulla Pablo Picasso-museoon. Sinne piti jo hetken aikaa jonottaa lippuja. Picasson lisäksi siellä oli myös vaihteleva näyttely, mutta emme ostaneet siihen lippuja, vain Picassoon. Pari senioria ja yksi veronmaksaja kustansi yhteensä 14€.

Näyttely oli surkea. Siellä ei ollut juurikaan niitä Picasson alku-uran teoksia, pelkästään sitä kummallista paskaa. Rakennus oli kahdessa kerroksessa, mutta salit oli äkkiä kierretty läpi. Suosikkini ehkä "Mother and child", mutta ei tätäkään voi kehua. 1/5.

Sitten etsimään lounaspaikkaa. Mulla oli merkattu listalle El Pimpi. Nimestään huolimatta tai ehkä juuri siksi se oli ääriään myöten täynnä. Pubin puoli oli täynnä kovaan ääneen laulavia känniläisiä, mutta sen hillitympää ei oikein ruokapuolellakaan ollut. Ei sinne voinut jäädä. Harmi, kippolaa oli suositeltu ja olisi kiva ollut testata. Menimme sen sijaan Las Tortugas bariin. Tilasin burriton, mude miniburgerin ja faija 6 tapaksen setin, josta riitti kaikille syötävää yllin kyllin. Ruoka oli maultaankin ihan kelpo suoritus. Tarjoilijattaret eivät osanneet sanaakaan englantia, ja jotain ne koittivat meille espanjaksi kovasti selittää, mutta emme ymmärtäneet sanaakaan. Nuoria likkojahan ne, käsittämätöntä etteivät yhtään englantia osaa. Lisäksi näiden poikaystävät tulivat kippolaan myös, ja he pussailivat sulhasiaan siinä terassilla. Mä en tiedä onko semmoinen sopivaa käytöstä työvuorossa olevalta, mutta en paasaa siitä enempää, jokin raja niuhotuksellakin. Plussaa kuitenkin siitä, että pyörittivät telkkarissaan edellisillan matsia Liverpool - Bournemouth, joka minulta oli jäänyt härkätaistelun vuoksi näkemättä. Annetaan paikalle 4/5.

Suosittu kippola.

Lounaan jälkeen bussipysäkille odottelemaan Hop on / hop offia. Sitä piti taas odotella jumalattoman kauan. Kun se lopulta tuli, niin sama meininki jatkui; bussi pysähteli tuon tuosta välillä pitkäksikin aikaa. Tuli kuumuudesta hieman huono olo taas. Reittinä menimme satamaan, kiertäen hieman uuden puolen keskustaakin. Matka kesti varmaan 45 minuuttia. Yläkerrassa piti olla myös hereillä, ja väistellä välillä palmun oksia joihin bussi ajeli surutta. Sellainen ei tuntuisi naamassa varmaan kovinkaan mukavalta. Ihan ruisku oli mielestäni koko bussiajelu, 1/5.

Satamassa etsimme veneretken lähtöpaikan. Vene löytyi kyllä, mutta lähtöön oli vielä puoli tuntia aikaa. Aurinko paahtoi veneeseen edelleen kuumasti, siinä ei kyllä olisi pystynyt puolta tuntia odottelemaan. Lisäksi isälle pukkasi vessahätää siihen malliin, että piti lähteä etsimään hotelli helpotusta. Se ei ollutkaan helppo rasti, vessaa piti etsiä ainakin 15 minuuttia. Faija meni epätoivoisena jo huonekaluliikkeeseenkin, mutta eihän semmoisissa nyt vessaa ole. Nurkan takana oli kuitenkin ravintola, jonne menimme. Emme ostaneet mitään, vaan poukkasimme faijan kanssa suoraan vessaan, mutsin odotellessa ulkona. Noh, vastoinkäymiset eivät loppuneet vielä tähänkään, vaan kohta ukko huutaa kopista, että ei ole vessapaperia. Vessapaperia ei ollut muuallakaan. Poistuin vessasta ja kerroin asian mudelle, joka käski viedä vessaan serviettejä, muuten tulee perse kipeäksi. Lähdin juuri viemään niitä kun faija tuli vastaan ovensuulla. En tiedä mihin ikkunaverhoon oli lopulta pyyhkinyt.

Palasimme veneelle, mutta meidät juoksi kiinni mies joka sanoi, että veneretki on jo valitettavasti täynnä. Seuraava lähtö olisi 1,5 tunnin päästä. Masentihan se kovasti, kun oltiin kerran maksettukin siitä. Mies ehdotti, että voisimme mennä juomaan ilmaista viiniä satamassa olevaan Toro-ravintolaan, mutta ei oikein kiinnostanut semmoinenkaan. Oli edelleen kovin kuuma siinä arpoessa mitä tekisimme, joten ylitimme tien ja menimme hetkiseksi puiston varjoon istumaan. Kioskista ostin vettä.

Puisto tarjosi varjoa.

Jotenkin fiilikset katosi vene-episodiin, ihan 0/5 se homma. Emme keksineet oikein muuta kuin palata hotellille, mä tosin poikkesin eri reittiä kun menin vielä kiinalaisten markettiin ostamaan juotavia. Sielläkin oli älyttömän kuuma ja pitkä jono ja vessahätä oli minullekin iskemässä, mutta onneksi pääsin etuilemaan kun myyjä kysyi kaikilta nuorilta henkkareita ja niitä etsiessä juhlaväeltä meni tovi jos toinenkin. Kadut olivat niin ikään täynnä juhlijoita ja tanssijoita, liikkuminen oli väenpaljouden vuoksi todella hidasta. Viimein kuitenkin pääsin hotelliin ja nautinkin heti oluen siihen janoon. Täällä näytti olevan eniten San Miguel -merkkistä olutta. Prosentteja oli enemmän kuin Suomessa, 5,4. Maku oli kuitenkin hyvä, 5/5.

Otin suihkun ja lepäilin, menin sitten porukoille. Yritimme googlettaa ravintoloita, mutta ei niistä oikein saanut irti mitään. Päätimme sitten lähteä etsimään kippolaa sokkona. Kadut olivat taas täynnä känniläisiä. Sammuneita nuoria jotka makasivat kusilammikossa. Tämmösiäkö ne eurooppalaiset juomatavat ovatkin?

Pulut ostoksilla.

Ravintolan etsiminen kesti aika pitkään, ehkä 45 minuuttia. Päädyimme lopulta Taberna el Trilloon. Porukat ottivat solen, mä jouduin ottamaan veal entrecoten. Mä olin vähän skeptinen ruoan suhteen, koska olin kerran aiemminkin ottanut entrecoten ja se oli mielestäni kammottavaa. Eikä tämänkertainen annos ollut juurikaan parempaa; sitkeää ja jänteistä, hyi. Porukoiden sole puolestaan oli 5/5. Erikoisuutena tarjoilijat poistivat ruodot apupöydällä asiakkaiden katsoessa vierestä.

Jälkkäriksi otin kahvin ja calvadoksen. Muija lorotti lasin varmaan puolilleen. Faija olisi antanut vitosen tipin, mutta mä laitoin toisen vitosen lisäksi. Isän mielestä se oli liikaa. Kyllä mun mielestä 10% tippi on aiheellinen, etenkin jos kokemus on ollut hyvä. Mutta isä antaa aina saman määrän tippiä riippumatta siitä, oliko palvelu ja ruoka ala-arvoista tai huippuhyvää.

Palasimme hotellille. Hotellin edessä oli tapahtunut jokin humalaisten onnettomuus. Ukkeli makasi tajuttomana maassa ja humalaiset kaverit ympärillä. Poliisit olivat siinä auttamassa. Hullua meininkiä.

Vielä ennen nukkumaanmenoa nautin yömyssyn, surffasin netissä, katsoin televisiota ja sen semmoista.

409# Málaga, 2

17.8.2015, Monday, +33, Scattered clouds, Málaga, Spain

Yleensä nukun matkoillani huonosti, mutta nyt unetti kyllä hyvin. Muutamia kertoja yöllä heräsin; kerran vessaan, kerran tolkuttomaan kuumuuteen, jolloin laitoin ilmastoinnin päälle sekä kerran kylmyyteen (suljin ilmastoinnin). Olisi unettanut kellon soidessa vielä lisääkin, mutta oli aika nousta ettei menisi päivä haaskuun.

Otin virkistävän suihkun ja sitten aamiaiselle. Se maksoi 14€ / naama. Kahviautomaatti oli vaikea käyttää, emme meinanneet saada siitä kuin pelkkää kuumaa vettä ja vehje oli ärsyttävän hidas. Lopulta joku henkilökuntaan kuuluva tuli meitä opastamaan. Eipä hänkään menestynyt alkuun yhtään sen paremmin, pelkkä vesi tuli hänellekin ja ihan oikein me sitä ollimme käyttäneet, mutta rakkine ei tuntunut toimivan pedantisti. Sai se virkailija sitten jonkun astian tyhjennettyään vähän rusehtavampaa tavaraa mukiin, joskin sitä tuli vain puoli kupillista vaikka painoi täyden kupin namiskaa. Noh, ainahan sitä voi sitten lorotella tulikuumaa maitoa täytteeksi. Muuten tarjolla oli melko tylsää kamaa; leipää, munia, jugurttia ja sen semmoista. Ei mielestäni ollenkaan 14€:n arvoinen, mutta hotelliaamiaiset ovat tietysti kalliita.

Sitten huoneeseen pakkaamaan rantakamat, koska näin maanantaisin museot ja muut nähtävyydet olivat täälläkin kiinni. Päätimme mennä Malaguetan rannalle, joka oli Malagan alueella ehkä se paras. Ensin Marques de Lariosia pitkin joka oli jälleen hiljentynyt ihmismassoista edellisillan juhlien jälkeen ja sitten puistokatu Paseo Parque'ta pitkin päätyen jälleen härkätaisteluareenan kohdille. Vaikka oli vielä aikaista, härkätaisteluareenan lipunmyynti (Taquilla) oli auki ja siihen oli kerääntynyt jo mittava jono. Yritimme tutkia prosyyrejä, mutta ne olivat pelkästään espanjaksi ja eri hintaluokkia ja katsomonosia oli puoli miljoonaa emmekä ymmärtäneet hevon helkkaria niistä. Jonossa taaksemme tuli kuitenkin suomalaispari, ja mude kehtasi kysyä heiltä neuvoa. He olivatkin olleet jo monta kertaa aiemmin härkätaistelussa, ja saimme vinkiksi, että kannattaa ostaa paikka varjosta, muuten ei ole juuri väliä. Lipunmyynnin jätkä osasikin sen verran englantia, että lippujen hankinta ei tuottanut ongelmaa. Riitti kun sanoi haluavansa tämän illan näytökseen ja varjon puolelta. Lippu maksoi 30€ / tsipale, joten ei se nyt aivan halpaa huvia ollut.

Lippu illan matsiin.

Jatkoimme matkaa rannalle. Löysimme muutaman rantatuolin / -varjopaikan. Missään ei ollut tosin ohjeita miten pitäisi toimia. Menin sitten kysymään hiekkaa haravoivalta (?) rastatukkaiselta mustalta jätkältä, miten pitäisi toimia. Ei muuta kuin pötköttämään tuoliin, hinta 5€/tuoli ja varjo ei maksa mitään ja hän tulisi hoitamaan rahastuksen myöhemmin. Hienoa. Toiminta vaikutti järkevämmältä kuin esimerkiksi Rivieralla, jossa kolmesta rantatuolista olisi veloitettu tyyliin 100€. Me kun jaksamme rantailua maksimissaan pari tuntia, niin enempää kuin 20€ ei juuri viitsisi pulittaa.

Rantaraitti taas.

Liikenneympyrä.

Loikoilua ehkä tunti, ehkä vähempi. En tiedä, kellon tarkkailu rentoutuessa häiritsee itse tavoitetta. Aurinko paistoi kuumasti, ja piti olla varovainen, ettei nyt aivan itseänsä kärtsää. Päätin sitten mennä heittämään talviturkin, Suomessa en sitä vielä uskaltanut tehdä. Ei kauheasti tuullut, mutta aallot olivat sen verran suuria, ettei uimaan juuri pystynyt & veteen meno ja sieltä pois pääseminen oli hankalaa. Lisäksi vesi tuntui yllättävän kylmältä. Mittaria en tietysti ollut älynnyt ottaa mukaan, mutta arvioisin sen ehkä maksimissaan 24 asteiseksi? Vaikka rannalla olikin ihmisiä, niin uimassa ei montaa päätä näkynyt; en tiedä sitten johtuiko kylmästä vedestä vai liian isoista aalloista.

Biitsi.

Käytiin välioluella takana olevassa baarissa, joka oli ehkä vähän turhankin hieno. Sitten vielä ottamaan hetkiseksi biitsille arskaa. Maksoimme rantaukkelille rantatuolit. Kävi siinä tietysti kaikenlaista muutakin kauppajaa. Lähdimme sitten talsimaan iltapäivän kuumuudessa kohti satamaa, josta löysimmekin ihan kelpo lounaspaikan. Ihan mukava ja siisti alue muutenkin. Söin spaghetti bolognesen. Kävelimme sitten tunnelia pitkin takaisin vanhaan kaupunkiin. Tunneli säästi kyllä matkassa, mutta oli muuten vähän harmittavainen kävellä. Poikkesimme kauppaan ostamaan hieman juomista, ennen kuin palasimme hotellille. Juhlijoita, tanssijoita ja känniläisiä oli jonkun verran.

Satamapoukama.

Hotellilla otin tunnin päikkärit. Kävin sitten suihkussa ja nautin oluen. Menin porukoiden huoneeseen, join odotellessa vielä yhden whiskypaukun, ennen kuin lähdimme hieman kuuden jälkeen käppäilemään kohti Malaguetan härkätaisteluareenaa. Mitähän siihen meni aikaa, 20 minuuttia? Otettiin areenan edessä vielä kaljat. Suomalaiselle tuottaa aina hämmästystä kun semmoisissa kopperoissa myytiin teräviäkin. Eikä maksanut paljoa.

Jonoa areenan portilla ei ollut, päästiin sisään helposti ja löysimme paikatkin helposti. Ne olivat alatasanteella, ilta-auringon paahteessa vaikka nimenomaan olimme varjopaikkoja pyytäneet. Toisaalta, show kesti noin 2,5 tuntia, ja aurinko laski ensimmäisen tunnin jälkeen riittävän alas areenan seinän taakse, joten kaippa sen voi sitten laskea "varjopaikaksi". Härkäshow alkoi tasan klo 19 kuten pitikin. Olutta ja muuta juomista myytiin esitysten välillä ämpäreistä, toki sitä sai ostaa sisätiloistakin samalla  kun kävi vaikkapa vessassa. Mitään penkkejä ei meidän katsomonosassa ainakaan ollut, vaan istuttiin hyvin ahtaasti auringon lämmittämän betonin päällä. Monet olivat ottaneet istuinalustan pehmikkeeksi mukaan. Aika paljon katsojia loppujen lopuksi. Jonkilainen museokin olisi ollut ilmeisesti areenan yläkerroksessa, se jäi tällä kertaa näkemättä.

Maltillinen jonotus stadikalle.

Ja millaista touhu sitten oli? Noh, julmaa. Härkiä oli tuona iltana kuusi (katsoimme näistä viisi), tulivat siis vuorotellen estradille. En tiedä millä tavoin matadorit ja härät olivat buukattu tai millä perusteella oli valittu esiintymisjärjestys. Selvästi matadorien taidot kuitenkin erottuivat niin, että maallikkokin sen huomasi. Olisikohan yksi esitys kestänyt hieman alle puoli tuntia.

Ensimmäiseksi härkään ammuttiin tunnelissa selkään jonkinlainen nasta, että se ärsyyntyi ja tuli juosten areenalle. Tämän jälkeen härän valtasi yleensä jonkinlainen hämmästys. Apumatadoreja oli tässä vaiheessa useita, ehkä viisi, jotka ärsyttivät härkää vuorotellen ja juoksivat aina raukkamaisesti aidan taakse piiloon. Juoksutusta kesti viitisen minuuttia; tarkoitus oli ilmeisestikin härästä suurin puhti pois.

Fanfaarit soivat aina kun jotain piti tapahtuman. Seuraavaksi estraadeille tuli kaksi ratsastajaa hevosineen. Hevoset olivat puettu jonkinlaisiin suojatamineisiin. Härkä otti vauhtia ja puski voimiensa takaa hevosta kylkeen. Mitähän tuommoinen hevonen painaisi, 500 kiloa? Ja ukko siihen päälle. Silti hevonen lensi puskusta melkein ilmaan. Tässä vaiheessa ratsastaja iski härkään jonkinlaisen lisäpiikin. Sitten hevoset poistuivat estradilta (ilmeisesti hevoskaksikko oli koko ajan sama, ja vuorottelivat pistovuoroa).

Pahamaineinen hevosmies.

Kolmannessa vaiheessa pari kolme ukkoa uutta ukkoa tuli taas lavalle. Näillä oli mielestäni vaarallisin tehtävä; he juoksivat kohti härkää, väistivät viime hetkillä mutta iskivät miekkaparin härän selkään ohitusvaiheessa; sen jälkeen kirmasivat parimetrisen aidan yli pakoon. Tässä vaiheessa härkä alkoi ottamaan osumaa jo sen verran, että veri suihkusi kyljistä. Pisto ei ollut helppo, sillä monesti vain toinen miekoista osui eläimeen.

Uskii!

Vasta sen jälkeen tuli se päämatadori punaisen liinansa kanssa tuulettamaan härän naamalta hikipisaroita. Tämä oli ilmeisesti se "pääjuttu" mutta minun mielestäni kaikkein tylsin vaihe. Härältä oli puhti pois, eikä siitä ollut mitään vastusta. Yleisö huusi "Olé!" mitä lähempää matadori uskalsi härkää väistää (tosin faija huusi "ola!", ilmeisesti tarkoituksella :D). Kaikki odottivat kuitenkin, milloin matadori nouti pistomiekan, jolla iski viimeisen sivalluksensa. Joku härkä meni kertalaakista, joku toinen sai pistellä montakin kertaa. Lopulta härkä kellahti kumoon, ryhmä aaseja ohjastijineen tulivat ja raahasivat ruhon pois yleisön hurratessa. Huonoin matadoreista sai melkeinpä buuaukset. Ensimmäinen härkä sai jopa osuman yhteen taisteilijoista; sellainen tietää varmasti lasarettireissua? Parhaammalle yleisö heilutteli valkoisia liinojaan. Koska lähdimme ennen viimeistä esitystä, en tiedä oliko tässä jonkinlainen palkintojenjakoseremonia vielä lopuksi.

Elvis has left the building.

Mitähän tuosta voisi antaa arvosanaksi? Paheksuin lajia jo ennen areenalle menoa ja paheksun sitä vieläkin, ja olen lajin kieltämisen kannalla. Porukat olivat kuitenkin jo 30 vuotta halunneet härkätaistelun nähdä, joten mikä minä olen heitä siitä estelemään. Itse en kyllä moisesta eläinrääkkäyksestä digannut yhtään sen enempää kuin olin kuvitellutkaan, ja jos jokin adressi olisi mikä tuon kieltäisi niin nimeni kirjoittaisin (näimme ainakin kaksi mielenosoitusta härkätaisteluun liittyen kadulla. Näyttipä muuten stadionin seiniäkin heitetyn punaisilla maaleilla). Mutta sanotaan nyt 3/5, kyllähän se mielipiteitä herätti. Muuten ihan ok ja käymisen arvoinen juttu mutta raakuus on häiritsevää.

Aurinko laski klo 21.30, mutta edelleen oli +30 astetta. Kello oli jo sen verran kun pääsimme takaisin vanhaan kaupunkiin, että valitsimme sen kummemmin miettimättä ravintolan hotellimme läheltä, Meson El Chinitas. Söin kalaa, sole -nimisen. Ei ollut huono. Syömisessä menikin taas sen verran, ettei muuta jaksanut enää tehdäkään kuin painella hotellille.

Katedraali iltavalaistuksessa.

408# Málaga, 1

16.8.2015, Sunday, +31, Clear, Málaga, Spain

Jari Sillanpäätä lainatakseni: "Malagaan!"

Alkukesän surkeiden säiden saattelemana olimme päättäneet porukoiden kanssa lähteä pienelle omatoimimatkalle Espanjan Aurinkorannikolle. En ole itse käynyt koskaan Espanjassa, joten pitihän tämä nolo epäkohta saada korjatuksi, kun mulla oli vielä kesälomaakin hieman jäljellä.

Herätys parin tunnin yöunien jälkeen. Mä en ymmärrä, miksi näiden lentojen pitää lähteä niin jumalattoman aikaisin aamulla? Meillä oli Norwegianin lento, ja se lähti klo 6.05. Toisin sanoen kotoota piti lähteä kentälle jo klo 3.40. Miksei lennot voisi lähteä vasta paria tuntia myöhempään, sekin olisi bonusta.

Taksin saannissa ei ollut vaikeuksia, vaikka olikin viikonloppuyö, ja ihmiset tulossa vasta juhlimasta baari-illan jälkeen. Oli vielä pimeää, joskin taivaankannella alkoi näkymään muutamia vaaleampia sävyjä. Jostain mun mieleen tuli se CMX:n vanha laulu, Elokuun kruunu [taivaalla ei kuuta näy, onhan silti tähdet. On vielä yö, mutta kohta on aamu]. Katselin nakkikioskissa baari-illan jälkeen hiukopalaa jonottavia ja se tuntui käsittämättömältä. Muuta en juuri taksimatkasta muistakaan. Kai se ok oli.

Kentällä oli perusmeininkiä. Olimme tehneet check innin lennolle jo kotona, mutta matkalaukkutägit piti vielä käydä tulostamassa automaatista ja viedä ne baggage dropiin. Siinä ei mennyt kauaa. Turvatarkastuksessa kesti jonkin aikaa, mutta selvisin siitäkin piippauksitta. Kerrankin.

Mentiin kahville. Tai, mä otin kahvin, mutsi ei ottanut mitään, isä joutui odottamaan 8 minuuttia, että kello tuli viisi, jolloin lentoaseman ravintola sai alkaa myymään olutta. Kyllä suomalainen lainsäädäntö on jotain niin älytöntä, etten toista tiedä.

Kävin vessassa joka oli paskottu seiniä myöten. Oikein inhotti siellä käydä kun pelkäsin tahrivani itseni. Oksetti se pitkään se näky.

Koneeseen päästiin ajallaan, se tuli täyteen matkustajia. Olli Lindholmkin näytti olevan samalla matkalla. Kone lähti ajallaan. Olimme saaneet vierekkäiset paikat riviltä 9.

Tilasin leivän ja veden sekä myös shampanjaa, vaikka olinkin päättänyt alunperin olla ilman. Mutta en voinut vastustaa houkutusta. Ne maksoivat yhteensä 20€, joten riistohinnat. Lento kesti 4h35min, joten siinä tuli vielä toinenkin tarjoilukierros, tilasin kuoharin. Koitin nukkuakin, mutta ei siitä tullut mitään. Lento laskeutui kymmenen minuuttia etuajassa.

Perillä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta [..päivät ovat lyhyitä, lyhyemmiksi käyvät. on vielä kesä, mutta kohta on syksy..]. Kelloa siirrettiin tunti taaksepäin, joten oli vasta melkeinpä aamu. Laukut saatiin helposti eikä mitään erikoisia rajamuodollisuuksia ollut.

Vähän aikaa piti arpoa, ennen kuin löysimme vaatimattoman näköisen juna-aseman hieman syrjemmältä lentoaseman ulkopuolelta. Ostimme liput automaatista, siinä oli aika simppeli käyttöliittymä. Olimme menossa Malaga Centroon, jonne maksoi 1,80€ / naama, joten ainakaan junalippujen hinnat eivät olleet kohtuuttomat. Juna-asemalle oli portit, johon lippu syötettiin ja otettiin takaisin itselleen toisesta lävestä, jonka jälkeen portti aukesi. Samanlainen kuin esimerkiksi Lontoon metrossa. Lippu piti tietysti säilyttää matkan ajan, koska se piti syöttää portille poistuttaessa. Junamatka kesti 10 minuuttia.

Olin ladannut Lumia-puhelimeen Andalucian kartan etukäteen. Porukat hieman epäilivät sen luotettavuutta, mutta näppärästi luovasin meidät hotellille sen kummemmin kiertelemättä. Hotellimme oli Petit Plaza, joka sijaitsi vanhassa kaupungissa, aivan keskustan ytimessä Plaza de la Constitución -aukion vieressä. Hotellin edestä meni pitkähkö kävelykatu Calle Marques de Larios.

Hotellimme.

Kävelykatu Calle Marques de Larios.

Check in ei kuitenkaan onnistunut vielä, vaan vasta klo 14. Meillä oli liki kolme tuntia aikaa käytettävänä. Laukut saimme kuitenkin jätettyä hotelliin. Lähdimme sitten tutkimaan lähitienoota.

Oli sunnuntai ja kaikki liikkeet olivat kiinni. Kahvilat ja ravintolatkin vasta availivat oviaan. Ne muutamat jotka olivat jo auki, olivatkin sitten ääriään myöden täynnä ihmisiä. Kadulla haisi paska.

Jouduimme sitten puolivahingossa täydelliseen räkälään, jossa emme oikein osanneet tilata mitään espanjalaiselta ruokalistalta. Olisimme tilanneet kolme munakasta mutta myyjä selitti että ne ovat niin isoja ettei niitä jaksa syödä. Tilasimme sitten yhden munakkaan ja yhden calamares-annoksen. Emme saaneet niitäkään syödyksi, koska ruokaa oli valtavasti. Lisäksi ruoka oli pahaa, ja se tarjottiin kertakäyttöastioilta. Eipä tuo kyllä mitään maksanutkaan, mutta arvosana ensimmäisestä espanjalaisesta ateriasta 1/5. Melkeinpä kulttuurishokki.

Kävelimme kaupungin katuja edestakaisin, poikkesimme sitten vielä kaljalle ja odotimme kellon tulevan kaksi. Palasimme hotelliin. Saimme huoneet, laukut ja wifi-avaimen. Aamiaisen kanssa tuli erimielisyyksiä. Väitimme, että se kuuluu hintaan, mutta respa oli toista mieltä. Sanoi palaavansa asiaan myöhemmin.

Suihkulähde.

Huoneet olivat ylimmässä kerroksessa. Melko hiljaiset, ja ne vaikuttivat uusilta ja siisteiltä. Näkymä ikkunasta oli sisäpihalle. Sellainen on tietysti tylsä, mutta ehkäpä se takasi hiljaisuutensa ansiosta paremmat yöunet. Ilmastointi oli hyvä. Menin sänkyyn ja nukahdin välittömästi pariksi tunniksi.

Herättyäni kävin suihkussa. Ammeessa oli kaukosäädin, varmaan poreilua varten. Painelin nappeja, mutta mitään ei tapahtunut. Suihkun vesi oli kuumaa. Kääntelin namiskoja, mutta en huomannut mitään vaikutusta. Testasin netin, se toimi ok. Purin hieman kamoja laukusta. Respasta soitti joku äijä, ja sanoi ettei aamiainen kuulu meidän tilaamaan pakettiin. Mä sitten sanoin palaavani asiaan, ja menin porukoiden huoneeseen. Tutkittiin niitä hotellivouchereita, eikä siihen tosiaan mitään aamiaista sitten kuulunutkaan, aika nolo juttu. Kaiken lisäksi porukat lähetti mut vielä respaan selvittämään miten pääsee härkätaisteluun. Mude kun on jostain syystä aina halunnut sellaiseen muttei ole ikinä päässyt, ja nyt kun asiaa googletettiin, niin pitäisi olla härkätaisteluaika. Sen verran selvisi, että kannattaa mennä hakemaan liput suoraan areenalta.

Ammeen kaukosäädin.

Menimme kävelylle. Kaupungissa oli alkanut juhlaviikko, joten hirveästi oli ihmisiä kaduilla. Ne olivat kovasti juovuksissa, sellaisessa suomi-kännissä ja niistä lähti aivan uskomaton meteli. Kurvasimme sitten rantakadulle ja kävelimme kohti Malaguetaa, jossa härkätaisteluareenakin oli. Lipunmyyntiluukku oli auki, mutta siinä oli tolkuton jono. Päätimme siirtää lippujen hankintaa tuonemmaksi.

Palmuja.

Härkätaistelumainos.

Janotti aivan kauheasti, mutta mistään ei oltu löydetty aukinaista kauppaa. Viimein löytyi pieni kioski josta sai veden. 1,5 litran puteli maksoi euron, joten oli ainakin halvempaa kuin Sveitsissä. Palattiin takaisin hotellille, matkalta löytyi vielä kaljakauppakin, josta ostimme muutaman oluen.

Katedraalin torni.

Hotskussa puolen tunnin lepo. Oli pakko ottaa buranaa kun päätä särki. Lähdimme sitten katsomaan jos löytyisi jostain joku ruokapaikka.

Alku ei näyttänyt hyvälle kun kaikkialla oli pelkkiä känniläisiä, ihmismassoja niin ettei päässyt kulkemaan, roskaa ja meteliä. Se jo vähän ahdisti. Semmosta meininkiä en ole ikinä ennen nähnyt, huh huh. Juhlimisen nämä osasivat.

Katuja siivottiin monta kertaa päivässä, silti oli tämännäköistä.

Kävelimme syrjemmälle, jossa väenpaljous hieman hellitti ja löysimme hämmästykseksemme kohtalaisen ruokaravintolankin, El Rescoldo. Ainoa miinus tietysti, että suomalaiskaksikko istui viereisessä pöydässä, eikä porukat tainneet sitä huomata. Juttujemme taso ei ollut kovin korkealla. Suomalaiskaksikko ei sen sijaan puhuneet mitään. Porukat söivät kalat, mä pelasin varman päälle ja tilasin hampurilaisen. Sitten vielä kahvi ja calvados jälkkäriksi. Maksoi yhteensä 102€. Ihan ok paikka, ehkä 3,5/5.

Porukat palasivat hotellille, mä menin vielä etsimään kauppaa ja hakemaan juomista. Löysin sitten kaupankin, jossa kiinalaiset myivät juomia. Vähän mua arvelutti hiipparoida siellä iltasellaan kaikenlaisten humalaisten seassa, mutta selvisin takaisin hotellille. Katselin vielä hetken televisiota, joskin aivan kaikki ohjelmat olivat dubattu espanjaksi. Uni voitti lopulta, päivä oli ollut pitkä.