410# Málaga, 3

18.8.2015, Tuesday, +33, Clear, Málaga, Spain

Herätys samoihin aikoihin kahdeksalta. Olimme nähneet täällä Hop on / Hop off -busseja, ja porukat mielivät semmoiseen. Aamiaisen jälkeen googlasin reittikartan ja -pysäkit. Puoli yhdentoista kieppeillä lähdimme hotellilta rautatieasemalle, jonka lähettyvillä yksi pysäkeistä sijaitsi; siinä oli naisvirkailija joka möi myi meille liput. Jos virkailijaa ei olisi ollut, en tiedä mistä liput olisi saanut hankittua - kaikilla pysäkeillä kun ei sellaista ollut eikä niitä bussista voinut ostaa. Ostimme jonkun kattavamman paketin, johon kuului tunnin veneretki ja jotain alennuksia museosta jne. Kai se kusetusta oli. Maksoi 25€ / naamari.

Busseja meni 20 minuutin välein. Yksi kierros oli kestoltaan n. 80 minuuttia.Pysäkkejä oli Malagassa ainakin 15. Bussiin sai nousta ja poistua miltä pysäkiltä halusi. Lippu oli voimassa 24h, mutta myyjä sanoi jos aikaa menisi 26 tai 27 tuntia niin "no problem". Bussit olivat juuri niitä punaisia kaksikerroksisia, joita näkee Hesassakin. Näytimme lippua ujosti kuskille, joka jakoi kuulokkeet opastusta varten. Emme saaneet kuitenkaan niitä ensimmäisessä bussissa toimimaan, seuraavissa emme jaksaneet kokeillakaan.

Majakka ja perävaunu.

Bussi pysähteli aika tiuhaan ja viipyi joka pysäkillä tolkuttoman kauan. Koska istuimme yläkerrassa niin emme tienneet mikä siellä mahtoi niin maksaa. Menimme ohi puistokadun ja sataman ja nousimme sitten ylös kukkulalle jossa oli Gibralfaron linnake. Jäimme tässä kohdassa pois bussista. Mä olen aina digannut linnakkeista joten pitihän tämäkin nähdä. Sisäänpääsymaksu ei jostain syystä kuulunutkaan ostamamme bussilipun hintaan - yllätys - vaan kiukkuinen nainen karhusi meiltä 2 € / naama. Eihän tuo nyt paha hinta toisaalta ollut.

Linnake oli ihan ok, hienot maisemat. Kaskaat pitivät korvia huumaavaa konserttiaan. Kuvaamisen jälkeen mentiin kaljalle linnakkeen sisällä olevaan kahvilaan. Siellä oli jostain syystä vain yksi uupuneelta näyttänyt työntekijä; hän joutui itse tekemään syötävät, laskuttamaan, tarjoilemaan jne. Tästä johtuen palvelu oli melkoisen hidasta. Eikö täällä ole työttömyys 40% luokkaa, luulisi jonkun liikenevän tännekin töihin. Muuten ihan jees paikka, kyllä tästä voi 4/5 antaa.

Gibralfaron linnake.

Gibralfaron linnake.

Málagaa Gibralfaron linnakkeelta.

Bussi meni tietysti juuri nokan edestä, joten jouduimme odottelemaan seuraavaa ainakin 20 minuuttia. Kun se viimein tuli, menimme istumaan yläkertaan, mutta bussi ei jatkanut kirveelläkään eteenpäin vaan kökötti suorassa auringonpaisteessa parkissa. Yläkerrassa ei ollut kattoa eikä tietenkään ilmastointiakaan sen koommin eikä minkäänlaista tuulenvirettä ollut vilvoittamassa. Mulla tuli melkein huono olo siinä kuumuudessa. Ennen minua ei haitannut lämpimätkään kelit - "enhän mä ole sokerista tehty" - mutta nyttemmin on ääni muuttunut kellossa. Oli mulla mukana onneksi yksi pieni vesipullo, mutta sekin oli äkkiä tyhjennetty.

Malaguetan härkätaisteluareena.

Viimein bussi lähti liikkeelle, ja kuumuus hieman helpotti. Jatkoimme pari pysäkkiä eteäpäin ja jalkauduimme jälleen. Kävelimme muutama sataa metriä Pablo Picasson syntymäkotiin. Sinne pääsimme bussilipulla. Ei ollut hääppöinenkään paikka. Pari kerrosta oli talossa, yläkerrassa muutama kuva. Päästiin sentään vessaan joka jäikin sen visiitin parhaimmaksi puoleksi. 1/5.

Kuuma odotus bussissa.

Sen jälkeen navigoitiin puhelimen kartan avulla Pablo Picasso-museoon. Sinne piti jo hetken aikaa jonottaa lippuja. Picasson lisäksi siellä oli myös vaihteleva näyttely, mutta emme ostaneet siihen lippuja, vain Picassoon. Pari senioria ja yksi veronmaksaja kustansi yhteensä 14€.

Näyttely oli surkea. Siellä ei ollut juurikaan niitä Picasson alku-uran teoksia, pelkästään sitä kummallista paskaa. Rakennus oli kahdessa kerroksessa, mutta salit oli äkkiä kierretty läpi. Suosikkini ehkä "Mother and child", mutta ei tätäkään voi kehua. 1/5.

Sitten etsimään lounaspaikkaa. Mulla oli merkattu listalle El Pimpi. Nimestään huolimatta tai ehkä juuri siksi se oli ääriään myöten täynnä. Pubin puoli oli täynnä kovaan ääneen laulavia känniläisiä, mutta sen hillitympää ei oikein ruokapuolellakaan ollut. Ei sinne voinut jäädä. Harmi, kippolaa oli suositeltu ja olisi kiva ollut testata. Menimme sen sijaan Las Tortugas bariin. Tilasin burriton, mude miniburgerin ja faija 6 tapaksen setin, josta riitti kaikille syötävää yllin kyllin. Ruoka oli maultaankin ihan kelpo suoritus. Tarjoilijattaret eivät osanneet sanaakaan englantia, ja jotain ne koittivat meille espanjaksi kovasti selittää, mutta emme ymmärtäneet sanaakaan. Nuoria likkojahan ne, käsittämätöntä etteivät yhtään englantia osaa. Lisäksi näiden poikaystävät tulivat kippolaan myös, ja he pussailivat sulhasiaan siinä terassilla. Mä en tiedä onko semmoinen sopivaa käytöstä työvuorossa olevalta, mutta en paasaa siitä enempää, jokin raja niuhotuksellakin. Plussaa kuitenkin siitä, että pyörittivät telkkarissaan edellisillan matsia Liverpool - Bournemouth, joka minulta oli jäänyt härkätaistelun vuoksi näkemättä. Annetaan paikalle 4/5.

Suosittu kippola.

Lounaan jälkeen bussipysäkille odottelemaan Hop on / hop offia. Sitä piti taas odotella jumalattoman kauan. Kun se lopulta tuli, niin sama meininki jatkui; bussi pysähteli tuon tuosta välillä pitkäksikin aikaa. Tuli kuumuudesta hieman huono olo taas. Reittinä menimme satamaan, kiertäen hieman uuden puolen keskustaakin. Matka kesti varmaan 45 minuuttia. Yläkerrassa piti olla myös hereillä, ja väistellä välillä palmun oksia joihin bussi ajeli surutta. Sellainen ei tuntuisi naamassa varmaan kovinkaan mukavalta. Ihan ruisku oli mielestäni koko bussiajelu, 1/5.

Satamassa etsimme veneretken lähtöpaikan. Vene löytyi kyllä, mutta lähtöön oli vielä puoli tuntia aikaa. Aurinko paahtoi veneeseen edelleen kuumasti, siinä ei kyllä olisi pystynyt puolta tuntia odottelemaan. Lisäksi isälle pukkasi vessahätää siihen malliin, että piti lähteä etsimään hotelli helpotusta. Se ei ollutkaan helppo rasti, vessaa piti etsiä ainakin 15 minuuttia. Faija meni epätoivoisena jo huonekaluliikkeeseenkin, mutta eihän semmoisissa nyt vessaa ole. Nurkan takana oli kuitenkin ravintola, jonne menimme. Emme ostaneet mitään, vaan poukkasimme faijan kanssa suoraan vessaan, mutsin odotellessa ulkona. Noh, vastoinkäymiset eivät loppuneet vielä tähänkään, vaan kohta ukko huutaa kopista, että ei ole vessapaperia. Vessapaperia ei ollut muuallakaan. Poistuin vessasta ja kerroin asian mudelle, joka käski viedä vessaan serviettejä, muuten tulee perse kipeäksi. Lähdin juuri viemään niitä kun faija tuli vastaan ovensuulla. En tiedä mihin ikkunaverhoon oli lopulta pyyhkinyt.

Palasimme veneelle, mutta meidät juoksi kiinni mies joka sanoi, että veneretki on jo valitettavasti täynnä. Seuraava lähtö olisi 1,5 tunnin päästä. Masentihan se kovasti, kun oltiin kerran maksettukin siitä. Mies ehdotti, että voisimme mennä juomaan ilmaista viiniä satamassa olevaan Toro-ravintolaan, mutta ei oikein kiinnostanut semmoinenkaan. Oli edelleen kovin kuuma siinä arpoessa mitä tekisimme, joten ylitimme tien ja menimme hetkiseksi puiston varjoon istumaan. Kioskista ostin vettä.

Puisto tarjosi varjoa.

Jotenkin fiilikset katosi vene-episodiin, ihan 0/5 se homma. Emme keksineet oikein muuta kuin palata hotellille, mä tosin poikkesin eri reittiä kun menin vielä kiinalaisten markettiin ostamaan juotavia. Sielläkin oli älyttömän kuuma ja pitkä jono ja vessahätä oli minullekin iskemässä, mutta onneksi pääsin etuilemaan kun myyjä kysyi kaikilta nuorilta henkkareita ja niitä etsiessä juhlaväeltä meni tovi jos toinenkin. Kadut olivat niin ikään täynnä juhlijoita ja tanssijoita, liikkuminen oli väenpaljouden vuoksi todella hidasta. Viimein kuitenkin pääsin hotelliin ja nautinkin heti oluen siihen janoon. Täällä näytti olevan eniten San Miguel -merkkistä olutta. Prosentteja oli enemmän kuin Suomessa, 5,4. Maku oli kuitenkin hyvä, 5/5.

Otin suihkun ja lepäilin, menin sitten porukoille. Yritimme googlettaa ravintoloita, mutta ei niistä oikein saanut irti mitään. Päätimme sitten lähteä etsimään kippolaa sokkona. Kadut olivat taas täynnä känniläisiä. Sammuneita nuoria jotka makasivat kusilammikossa. Tämmösiäkö ne eurooppalaiset juomatavat ovatkin?

Pulut ostoksilla.

Ravintolan etsiminen kesti aika pitkään, ehkä 45 minuuttia. Päädyimme lopulta Taberna el Trilloon. Porukat ottivat solen, mä jouduin ottamaan veal entrecoten. Mä olin vähän skeptinen ruoan suhteen, koska olin kerran aiemminkin ottanut entrecoten ja se oli mielestäni kammottavaa. Eikä tämänkertainen annos ollut juurikaan parempaa; sitkeää ja jänteistä, hyi. Porukoiden sole puolestaan oli 5/5. Erikoisuutena tarjoilijat poistivat ruodot apupöydällä asiakkaiden katsoessa vierestä.

Jälkkäriksi otin kahvin ja calvadoksen. Muija lorotti lasin varmaan puolilleen. Faija olisi antanut vitosen tipin, mutta mä laitoin toisen vitosen lisäksi. Isän mielestä se oli liikaa. Kyllä mun mielestä 10% tippi on aiheellinen, etenkin jos kokemus on ollut hyvä. Mutta isä antaa aina saman määrän tippiä riippumatta siitä, oliko palvelu ja ruoka ala-arvoista tai huippuhyvää.

Palasimme hotellille. Hotellin edessä oli tapahtunut jokin humalaisten onnettomuus. Ukkeli makasi tajuttomana maassa ja humalaiset kaverit ympärillä. Poliisit olivat siinä auttamassa. Hullua meininkiä.

Vielä ennen nukkumaanmenoa nautin yömyssyn, surffasin netissä, katsoin televisiota ja sen semmoista.