411# Málaga, 4 / Torremolinos

19.8.2015, Wednesday, +30, Scattered clouds, Torremolinos, Spain

Lähiöön.

Heräsimme taas normiaikaan ja normiaikaan aamiaiselle. Sama ukko hääri laskuttamassa kuin edellisenäkin aamuna. Söin samat kamppeet kuin aiemminkin.

Oli pilvistä, ja se vähän hämäsi. Palasimme huoneeseen ja siivooja oli jo tällä välin käynyt. Mä olin jättänyt kaikki kamat levälleen passista ja rahoista lähtien, kun en arvannut sen tässä välin ehtivän käymään. Mitään ei tuntunut kuitenkaan puuttuvan. Masentavaa oli myös huomata netin lakanneen toimimasta. Ilmeisesti salasana vanhentunut jos oikein ymmärsin mun espanjan taidoillani.

Málagan vanhan ja uuden kaupungin erotti kuivunut joki.

Päätimme tehdä pienen ekskursion Torremolinokseen katsomaan, millainen meininki siellä mahtaisi olla. Kävelimme ensiksi juna-asemalle josta automaatista saimme liput. Juna meni tietysti justiinsa taas nokan alta ja piti odottaa 20 minuuttia seuraavaa. Sellainen ärsyttää, etenkin kun täällä ei ole mikään saksalainen juna-asema kyseessä jossa voisi seurailla edes ohikulkijoita. Asema sijaitsee maan alla, on kuin hiljainen metroasema.

Juna oli muuten ihan ok, mutta kamalan paskaiset penkit. Olin laittanut saman merkille jo lentoasemalta tultua. Eikö niitä voisi jotenkin pestä tai päällisiä vaihtaa? Tilaa oli kuitenkin ja ilmastointi pelasi, samoin kuulutukset ja opastaulut. Matka Torremolinokseen ei kestänyt kuin 20 minuuttia, ohitti lentoasemankin. Pilviverho oli samalla hälventynyt. Torremolinoksen asema oli niin ikään pieni metroasema maan alla. Sitä ei olisi edes osannut etsiä jos emme olisi saapuneet junalla ja laittaneet paikkaa merkille. Niin huomaamaton se oli.

Torren piskuinen juna-asema.

Kävelimme ensin kauppakadulla. Se mutkitteli mäenrinnettä alas. Vieri vieressä oli toinen toistaan samanlaisia pytinkejä, samanlaiset kamat myynnissä. Miten näihin kaikkiin riittä asiakkaita? Paikka vaikutti täydelliseltä turistikylältä.

Viimein pääsimme rantakadulle, jota ihmettelimme hetken aikaan, tietämättä oikein mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Etsimme sitten kippolan ja menimme oluelle. Siellä oli niin surkea palvelu, että piti mennä itse jopa maksamaan tiskille kun ei tarjoilijaa enää myöhemmin kuulunut. Isä ihmetteli vilpittömästi miksen antanut senttiäkään tippiä.

Torremolinoksen ranta.

Kävelimme mutkittelevan ostoskadun takaisin ylös. Ostettavaa emme löytäneet mutta kuuma siinä tuli. Löysimme sitten ruokapaikan, Palette-nimisen. Palvelu oli hidas, ruoka oli pahaa ja vessa paskainen ja kuvottava. 2/5. Ainoa huvi oli katselle läheistä suihkulähdettä jossa puluparvi otti nautinnollisia kylpyjä.

Tilataidetta Torren kaduilla.

En ole ennen nähnyt mitään Gibraltarin rekisterissä olevaa.

Emme keksineet muuta kuin palata juna-asemalle ja ottaa juna takaisin Malagaan, Torremolinos ei tarjonnut meille mitään. Pelkkä rantapaikka, ja jos muuta haluaa niin sitä ei ole Torrella tarjota. 2/5.

Juna meni totuttuun tapaan juuri naamarin ohi, joten parinkymmenen minuutin odotus taas. Kallis matka ei ollut, mitähän se olisi maksanu? Ehkä 2,20€ / naama.

Viimein juna tuli ja vaikka kello oli vasta / jo kolme, niin se oli täynnä ihmisiä. Mutsi sai sentään istumapaikan, joskin mekin pääsimme lopulta istumaan. Mä en tiedä oliko väki menossa taas Malagan bileisiin dokaamaan, mutta aivan infernaalinen puheensorina niistä lähti. Miksi pitää jumalauta huutaa? Kyllä mulle sopii suomalainen / japanilainen mentaliteetti niin paljon paremmin, että junassa ollaan turvat tukossa.

Palasimme hotellille. Juhlijat olivat totutusti tulleet taas kadulle örveltämään. Huoneeseen päästyäni nukahdin 20 minuutiksi. Lähdimme sitten pienen lepohetken jälkeen tutkimaan lähellä olevaa Alcazaban linnaketta. Nähtävyys oli jäänyt meillä helppomatkaisuutensa vuoksi aiemmin väliin tyystin; sinne pääsi vanhankaupungin puolelta näppärästi kävellen. Sisään maksoi 2,20€ / naama. Vieressä olisi ollut myös vanha Roomalainen teatteri ensimmäiseltä vuosisadalta, joka löydettiin vasta v. 1951 vahingossa. Sen skippasimme, kun siitä sai räpsittyä kuvat aidanraostakin.

Teatro Romano.

Alcazaba-linnakkeen sisäänpääsy.

Linnake oli aika suuri ja se oli tietysti bygätty taas kukkulan päälle kuten tuohon aikaan ilmeisesti kyttäyssyistä oli tapana. Tuhannen vuotta oli rakennuksella jo ikää, ja jos nyt selostuksesta oikein ymmärsin niin maurien aikaansaannoksia se oli. Eikös ne olleet näitä rauhan uskonnon edustajia hekin, jotka saivat tuohon aikaan jalansijaa Espanjassa? Myönnettäköön, että pieni historian kertaus ei minulle olisi pahitteeksi. Joka tapauksessa, hieman oli raskasta kavuta sinne taas iltapäivän kuumuudessa mutta linnake oli aika hieno ja tykkäsin. Ehkä tänne olisi voinut baarin rakentaa ilman, että olisi sisustus kärsinyt, mutta kyllä se 4/5 oli silti.

Kipuamista piisasi.

Alcazaba-linnakkeen sisäpiha.

Laskeuduimme takaisin vanhaan kaupunkiin ja menimme oluelle La Tertulia-kahvilaan. Onneton palvelu jälleen kerran. Sitten hankimme pakolliset postikortit ja -merkit. Juomakaupasta hankimme hieman juomisia. Sekä multa että faijalta kusetettiin rahat, joskin huomattiin molemmat se vasta myöhemmin. Myyjä antoi pokkana rahat takaisin kympistä vaikka maksettiin parikymppisillä.

Suoramarkkinointia Málagan tapaan.

Hotellilla pidimme jälleen pienen tauon. Kävin suihkussa ja hakemassa respasta uudet wifi-tunnarit. Kahdeksan maissa lähdimme jälleen ulos. Humalaisia oli taas niin, että kävely oli paikoitellen mahdotonta. Löysimme kuitenkin viihtyisän ja ytimessä olevan siistin joskin kalliimmanoloisen ravintelin La Reserva del Olivon. Eikä se sittemminkään miksikään ökyhintaiseksi paljastunut loppujen lopuksi. Mutsi tilasi neljännen kerran peräkkäin Solea isän peesatessa. He pettyivät. Mä tilasin sirloin skewerin lausumisvaikeuksista piittaamatta ja se oli täydet 5/5. Paras ruoka täällä, liha mureaa ja ruokaa riittävästi isompaankin nälkään, joskin söin jopa kasvikset. Jälkkäriksi valtavan kokoinen Irish Coffee, ei meinannut jäähtyä ollenkaan. Lasku 110€, tippiä lisättiin kymppi.

Sitten paluu hotellille jossa tv, nettisurffaus ja olut näyttelivät pääosia.