409# Málaga, 2

17.8.2015, Monday, +33, Scattered clouds, Málaga, Spain

Yleensä nukun matkoillani huonosti, mutta nyt unetti kyllä hyvin. Muutamia kertoja yöllä heräsin; kerran vessaan, kerran tolkuttomaan kuumuuteen, jolloin laitoin ilmastoinnin päälle sekä kerran kylmyyteen (suljin ilmastoinnin). Olisi unettanut kellon soidessa vielä lisääkin, mutta oli aika nousta ettei menisi päivä haaskuun.

Otin virkistävän suihkun ja sitten aamiaiselle. Se maksoi 14€ / naama. Kahviautomaatti oli vaikea käyttää, emme meinanneet saada siitä kuin pelkkää kuumaa vettä ja vehje oli ärsyttävän hidas. Lopulta joku henkilökuntaan kuuluva tuli meitä opastamaan. Eipä hänkään menestynyt alkuun yhtään sen paremmin, pelkkä vesi tuli hänellekin ja ihan oikein me sitä ollimme käyttäneet, mutta rakkine ei tuntunut toimivan pedantisti. Sai se virkailija sitten jonkun astian tyhjennettyään vähän rusehtavampaa tavaraa mukiin, joskin sitä tuli vain puoli kupillista vaikka painoi täyden kupin namiskaa. Noh, ainahan sitä voi sitten lorotella tulikuumaa maitoa täytteeksi. Muuten tarjolla oli melko tylsää kamaa; leipää, munia, jugurttia ja sen semmoista. Ei mielestäni ollenkaan 14€:n arvoinen, mutta hotelliaamiaiset ovat tietysti kalliita.

Sitten huoneeseen pakkaamaan rantakamat, koska näin maanantaisin museot ja muut nähtävyydet olivat täälläkin kiinni. Päätimme mennä Malaguetan rannalle, joka oli Malagan alueella ehkä se paras. Ensin Marques de Lariosia pitkin joka oli jälleen hiljentynyt ihmismassoista edellisillan juhlien jälkeen ja sitten puistokatu Paseo Parque'ta pitkin päätyen jälleen härkätaisteluareenan kohdille. Vaikka oli vielä aikaista, härkätaisteluareenan lipunmyynti (Taquilla) oli auki ja siihen oli kerääntynyt jo mittava jono. Yritimme tutkia prosyyrejä, mutta ne olivat pelkästään espanjaksi ja eri hintaluokkia ja katsomonosia oli puoli miljoonaa emmekä ymmärtäneet hevon helkkaria niistä. Jonossa taaksemme tuli kuitenkin suomalaispari, ja mude kehtasi kysyä heiltä neuvoa. He olivatkin olleet jo monta kertaa aiemmin härkätaistelussa, ja saimme vinkiksi, että kannattaa ostaa paikka varjosta, muuten ei ole juuri väliä. Lipunmyynnin jätkä osasikin sen verran englantia, että lippujen hankinta ei tuottanut ongelmaa. Riitti kun sanoi haluavansa tämän illan näytökseen ja varjon puolelta. Lippu maksoi 30€ / tsipale, joten ei se nyt aivan halpaa huvia ollut.

Lippu illan matsiin.

Jatkoimme matkaa rannalle. Löysimme muutaman rantatuolin / -varjopaikan. Missään ei ollut tosin ohjeita miten pitäisi toimia. Menin sitten kysymään hiekkaa haravoivalta (?) rastatukkaiselta mustalta jätkältä, miten pitäisi toimia. Ei muuta kuin pötköttämään tuoliin, hinta 5€/tuoli ja varjo ei maksa mitään ja hän tulisi hoitamaan rahastuksen myöhemmin. Hienoa. Toiminta vaikutti järkevämmältä kuin esimerkiksi Rivieralla, jossa kolmesta rantatuolista olisi veloitettu tyyliin 100€. Me kun jaksamme rantailua maksimissaan pari tuntia, niin enempää kuin 20€ ei juuri viitsisi pulittaa.

Rantaraitti taas.

Liikenneympyrä.

Loikoilua ehkä tunti, ehkä vähempi. En tiedä, kellon tarkkailu rentoutuessa häiritsee itse tavoitetta. Aurinko paistoi kuumasti, ja piti olla varovainen, ettei nyt aivan itseänsä kärtsää. Päätin sitten mennä heittämään talviturkin, Suomessa en sitä vielä uskaltanut tehdä. Ei kauheasti tuullut, mutta aallot olivat sen verran suuria, ettei uimaan juuri pystynyt & veteen meno ja sieltä pois pääseminen oli hankalaa. Lisäksi vesi tuntui yllättävän kylmältä. Mittaria en tietysti ollut älynnyt ottaa mukaan, mutta arvioisin sen ehkä maksimissaan 24 asteiseksi? Vaikka rannalla olikin ihmisiä, niin uimassa ei montaa päätä näkynyt; en tiedä sitten johtuiko kylmästä vedestä vai liian isoista aalloista.

Biitsi.

Käytiin välioluella takana olevassa baarissa, joka oli ehkä vähän turhankin hieno. Sitten vielä ottamaan hetkiseksi biitsille arskaa. Maksoimme rantaukkelille rantatuolit. Kävi siinä tietysti kaikenlaista muutakin kauppajaa. Lähdimme sitten talsimaan iltapäivän kuumuudessa kohti satamaa, josta löysimmekin ihan kelpo lounaspaikan. Ihan mukava ja siisti alue muutenkin. Söin spaghetti bolognesen. Kävelimme sitten tunnelia pitkin takaisin vanhaan kaupunkiin. Tunneli säästi kyllä matkassa, mutta oli muuten vähän harmittavainen kävellä. Poikkesimme kauppaan ostamaan hieman juomista, ennen kuin palasimme hotellille. Juhlijoita, tanssijoita ja känniläisiä oli jonkun verran.

Satamapoukama.

Hotellilla otin tunnin päikkärit. Kävin sitten suihkussa ja nautin oluen. Menin porukoiden huoneeseen, join odotellessa vielä yhden whiskypaukun, ennen kuin lähdimme hieman kuuden jälkeen käppäilemään kohti Malaguetan härkätaisteluareenaa. Mitähän siihen meni aikaa, 20 minuuttia? Otettiin areenan edessä vielä kaljat. Suomalaiselle tuottaa aina hämmästystä kun semmoisissa kopperoissa myytiin teräviäkin. Eikä maksanut paljoa.

Jonoa areenan portilla ei ollut, päästiin sisään helposti ja löysimme paikatkin helposti. Ne olivat alatasanteella, ilta-auringon paahteessa vaikka nimenomaan olimme varjopaikkoja pyytäneet. Toisaalta, show kesti noin 2,5 tuntia, ja aurinko laski ensimmäisen tunnin jälkeen riittävän alas areenan seinän taakse, joten kaippa sen voi sitten laskea "varjopaikaksi". Härkäshow alkoi tasan klo 19 kuten pitikin. Olutta ja muuta juomista myytiin esitysten välillä ämpäreistä, toki sitä sai ostaa sisätiloistakin samalla  kun kävi vaikkapa vessassa. Mitään penkkejä ei meidän katsomonosassa ainakaan ollut, vaan istuttiin hyvin ahtaasti auringon lämmittämän betonin päällä. Monet olivat ottaneet istuinalustan pehmikkeeksi mukaan. Aika paljon katsojia loppujen lopuksi. Jonkilainen museokin olisi ollut ilmeisesti areenan yläkerroksessa, se jäi tällä kertaa näkemättä.

Maltillinen jonotus stadikalle.

Ja millaista touhu sitten oli? Noh, julmaa. Härkiä oli tuona iltana kuusi (katsoimme näistä viisi), tulivat siis vuorotellen estradille. En tiedä millä tavoin matadorit ja härät olivat buukattu tai millä perusteella oli valittu esiintymisjärjestys. Selvästi matadorien taidot kuitenkin erottuivat niin, että maallikkokin sen huomasi. Olisikohan yksi esitys kestänyt hieman alle puoli tuntia.

Ensimmäiseksi härkään ammuttiin tunnelissa selkään jonkinlainen nasta, että se ärsyyntyi ja tuli juosten areenalle. Tämän jälkeen härän valtasi yleensä jonkinlainen hämmästys. Apumatadoreja oli tässä vaiheessa useita, ehkä viisi, jotka ärsyttivät härkää vuorotellen ja juoksivat aina raukkamaisesti aidan taakse piiloon. Juoksutusta kesti viitisen minuuttia; tarkoitus oli ilmeisestikin härästä suurin puhti pois.

Fanfaarit soivat aina kun jotain piti tapahtuman. Seuraavaksi estraadeille tuli kaksi ratsastajaa hevosineen. Hevoset olivat puettu jonkinlaisiin suojatamineisiin. Härkä otti vauhtia ja puski voimiensa takaa hevosta kylkeen. Mitähän tuommoinen hevonen painaisi, 500 kiloa? Ja ukko siihen päälle. Silti hevonen lensi puskusta melkein ilmaan. Tässä vaiheessa ratsastaja iski härkään jonkinlaisen lisäpiikin. Sitten hevoset poistuivat estradilta (ilmeisesti hevoskaksikko oli koko ajan sama, ja vuorottelivat pistovuoroa).

Pahamaineinen hevosmies.

Kolmannessa vaiheessa pari kolme ukkoa uutta ukkoa tuli taas lavalle. Näillä oli mielestäni vaarallisin tehtävä; he juoksivat kohti härkää, väistivät viime hetkillä mutta iskivät miekkaparin härän selkään ohitusvaiheessa; sen jälkeen kirmasivat parimetrisen aidan yli pakoon. Tässä vaiheessa härkä alkoi ottamaan osumaa jo sen verran, että veri suihkusi kyljistä. Pisto ei ollut helppo, sillä monesti vain toinen miekoista osui eläimeen.

Uskii!

Vasta sen jälkeen tuli se päämatadori punaisen liinansa kanssa tuulettamaan härän naamalta hikipisaroita. Tämä oli ilmeisesti se "pääjuttu" mutta minun mielestäni kaikkein tylsin vaihe. Härältä oli puhti pois, eikä siitä ollut mitään vastusta. Yleisö huusi "Olé!" mitä lähempää matadori uskalsi härkää väistää (tosin faija huusi "ola!", ilmeisesti tarkoituksella :D). Kaikki odottivat kuitenkin, milloin matadori nouti pistomiekan, jolla iski viimeisen sivalluksensa. Joku härkä meni kertalaakista, joku toinen sai pistellä montakin kertaa. Lopulta härkä kellahti kumoon, ryhmä aaseja ohjastijineen tulivat ja raahasivat ruhon pois yleisön hurratessa. Huonoin matadoreista sai melkeinpä buuaukset. Ensimmäinen härkä sai jopa osuman yhteen taisteilijoista; sellainen tietää varmasti lasarettireissua? Parhaammalle yleisö heilutteli valkoisia liinojaan. Koska lähdimme ennen viimeistä esitystä, en tiedä oliko tässä jonkinlainen palkintojenjakoseremonia vielä lopuksi.

Elvis has left the building.

Mitähän tuosta voisi antaa arvosanaksi? Paheksuin lajia jo ennen areenalle menoa ja paheksun sitä vieläkin, ja olen lajin kieltämisen kannalla. Porukat olivat kuitenkin jo 30 vuotta halunneet härkätaistelun nähdä, joten mikä minä olen heitä siitä estelemään. Itse en kyllä moisesta eläinrääkkäyksestä digannut yhtään sen enempää kuin olin kuvitellutkaan, ja jos jokin adressi olisi mikä tuon kieltäisi niin nimeni kirjoittaisin (näimme ainakin kaksi mielenosoitusta härkätaisteluun liittyen kadulla. Näyttipä muuten stadionin seiniäkin heitetyn punaisilla maaleilla). Mutta sanotaan nyt 3/5, kyllähän se mielipiteitä herätti. Muuten ihan ok ja käymisen arvoinen juttu mutta raakuus on häiritsevää.

Aurinko laski klo 21.30, mutta edelleen oli +30 astetta. Kello oli jo sen verran kun pääsimme takaisin vanhaan kaupunkiin, että valitsimme sen kummemmin miettimättä ravintolan hotellimme läheltä, Meson El Chinitas. Söin kalaa, sole -nimisen. Ei ollut huono. Syömisessä menikin taas sen verran, ettei muuta jaksanut enää tehdäkään kuin painella hotellille.

Katedraali iltavalaistuksessa.