580# Rooma, 1

4.4.2018, Wednesday, +18, Mostly cloudy, Rome, Italy

Pp:n kanssa oltiin buukattu pääsiäisen jälkeiseksi puoliviikoksi matka Ebookersin kautta Roomaan, Italiaan. Kumpikaan meistä ei ole koskaan aiemmin käynyt Roomassa, joten uusi tuttavuus tämä kohde. Lennot oli Norwegianilla, lähtö keskiviikkoiltapäivänä klo 12.55. Sangen omituinen lähtöaika, mutta toki siinä oli puolensa; sai nukkua edellisen yön hyvin, kentällä ei olisi ruuhkaa ja toisaalta aikaa jäi perillä mukavasti hotelliin checkaukseen yms ja huoneetkin olisivat jo valmiit.

Päätin vähän riskeerata ja menin kerrankin junalla lentoasemalle. Kotoota piti siis lähteä jo kymmeneltä, kun metroista ja junista ei koskaan tiedä. Tiet olivat lumisia ja jäisiä, ja mulla oli vähän vaikeuksia selvitä kesäkengillä liukastumatta. Julkinen liikenne toimi kerrankin ja olin kentällä jo klo 11.03. Pp olikin jo asemalla vastassa. Olimme tehneet check inin lennolle netissä edellisenä päivänä, eikä varaamaamme lowfare-lippuun sisältynyt ruumatavaroita, joten marssimme suoraan turvatarkastukseen. Ei jonoa, ei jouduttu myöskään mihinkään ylimääräisiin tarkastuksiin.

Menimme sitten kahville Arctic Bariin kuluttamaan aikaa, kippola löytyy kakkosterminaalin toisesta kerroksesta. Olimme ainoat asiakkaat. Muutenkin kenttä oli suht hiljainen tähän aikaan, ja lentommekin pääsi lähtemään aikataulun mukaan. Paikkamme olivat rivillä 3, aivan koneen etuosassa. Mulla keskipaikka, Pp ikkunassa, ja joku italoeukko käytäväpaikalla. Sillä oli tietysti karsea plunssa ja köhi vieressäni jatkuvasti, toivottavasti ei tule tartuntaa. Takanani oli pikkulapsi joka potki selkänojaa koko matkan, poislukien sen kerran kun sukelsi penkin alle ja tarrasi mua äkisti kummastakin nilkasta, yrittäen ilmeisesti pölliä sukkani. Lento kesti kolme ja puoli tuntia, oli jotenkin raskas siirtymätaipale tällä kertaa, aika ei tuntunut etenevän kirveelläkään. Eikä tilannetta helpottanut shampanjan puutekaan, Norwegianilla ei tunnistettu sellaista. Korvikkeena saimme kuitenkin lämmintä proseccoa. Tilasin toisella kierroksella vielä jenkkiviskin, se vasta pahaa oli. Kerran kävin vessassa.

Helsinki-Vantaalla taas.

Kuohuva kruunaa lentomatkan.

Viimein kone laskeutui melko pilviselle Fiumicinon lentokentälle. Istuinpaikkamme ansiosta pääsimme melko nopeasti ulos koneesta, joskin huonona puolena voi sanoa että ylähyllyllä oli niukasti tilaa matkatavaroille, koska etuosan hyllyt oli täytetty kabiinihenkilökunnan kamoilla. Olimme saaneet kuitenkin laukkumme sinne jotenkin ängettyä, ja nytpähän ei tarvinnut jäädä odottelemaan enää ruumatavaroita. Änkesimme sitten tuloaulan läpi suoraan kohti juna-asemaa, joka löytyikin helposti. Heti tuloaulaan saapuessa oli toki muutama ukottamassa huijaritaksia, mutta ohitimme nämä nopeasti. Ihmettelimme vain, miten ihmeessä näitä ukottajia on aina lentoaseman tuloaula täynnä, eikö ihmiset nykyaikana jo yleisesti tiedosta nämä huijareiksi?

Juna-asemalle päästyämme ostimme junaliput Terminin asemalle automaatista. Kannatti huomioida, että junia lähti täältä kahta erilaista; me valitsimme Leonardo Expressin, joka operoi Fiumicinon ja Terminin väliä; matka kesti 32 minuuttia, ei pysähdellyt väliasemilla, maksoi 14€ / naama. Täältä meni junia myös Tiburtinan asemalle. Tuo matka maksoi vain 8€ / naama, mutta matka kesti pidempään kun juna pysähteli useilla asemilla, eikä määränpää ollut meille yhtä järkevä kuin Termini. Meille osui automaatti, jossa liput piti maksaa kortilla, se vähän häiritsi, mieluummin olisi maksanut rahalla, mutta osto kuitenkin onnistui ja saimme tiketit. Marssimme sitten laiturille automaattiportin läpi johon piti lipun QR-koodia luetuttaa. Juna oli jo valmiina, eikä montaa minuuttia mennytkään kun se lähti. Konnari kierteli ja hänellekin piti vielä erikseen lippua esitellä. Emme olleet leimanneet lippujamme leimauslaitteessa, mutta ei meitä siitä ripitetty.

Terminin asemalle päästyämme koitimme päästä mahdollisimman nopeasti ulos rakennuksesta. Tämä oli taskuvarkaiden paratiisi, kun pöljät turistit jalkautuisivat monttu auki ensimmäistä kertaa ikuiseen kaupunkiin. Koitimme etsiä metroasemaa, löysimme sitten lopulta sisäänkäynnin vähän turhankin kaukaa, olisi sinne lähempääkin päässyt. Metroliput ostimme automaatista, se kävi suht helposti vaikka kone nirsoilikin kolikkojen suhteen, kelpuutti tällä kertaa vain setelirahaa. Onneksi sellaistakin löytyi. Metro oli niin ikään taskuvarkaiden mekka, joten piti pitää täälläkin kamoista huoli ja koittaa näyttää siltä, ettei tässä oltu ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Menimme kuitenkin hieman hämillemme, sillä täällä ristesi kaksi metrolinjaa, emmekä meinanneet ensin tajuta mistä A-linjan junat menevät. Onneksi näimme sitten pienen opasteen ja lähdimme seuraamaan yhdyskäytävää alakerrokseen. Sieltä löytyi oikea linja ja oikea suuntakin nopeasti.

Metro tuli nopeasti, täyttyi ihmisistä ja epäilimme jokaista vierellämme olevaa varkaaksi. Metro oli likainen ja ankea ja härdellin vuoksi ensimmäiset vaikutelmat eivät Roomasta kaksista kuvaa vielä antaneet. Onneksi meidän tarvitsi matkustaa vain pari pysäkinväliä, jäimme pois Barberinin asemalla. Tuurilla osasimme luotsata oikean uloskäynnin kohdalle, ja hetken tutkittuamme puhelimen kartta-apsia löysimme oikean suunnankin, mistä lähteä hotellia etsimään. Barberinin metroasemalta oli noin 600 metrin matka rohkeasti nimetylle Delle Nazioni-hotellillemme. Hotellin sijainti oli ratkaissut valintamme, sillä se oli Fontana di Trevi-suihkulähteen välittömässä läheisyydessä Via Poli-kadulla. Suurin osa Rooman hotelleista oli Terminillä, mutta olimme mieltäneet alueen vähän rauhattomaksi, joten emme halunneet siellä viettää aikaamme.

Aurinko leikitteli vieläkin kuurupiiloa pilvien takana, mutta painava reppu kun oli selässä, niin hikinorot alkoivat juoksemaan selkäpuolta. Onneksi hotellin respassa ei ollut jonoa, saimme huoneen hyvin pienellä vaivalla ja odottamisella, ja tunsimme itsemme tervetulleiksi. Huoneemme oli neljännessä kerroksessa, valitettavasti heti hissiä vastapäätä. Huonekoko oli suht pieni, ikkuna oli suihkulähteelle vievän tien varrella, mutta ulkoa kantautui kovahkoa melua. Vähän oli ehkä ajan syömä huone, mutta kylppäri vaikutti siistiltä. Telkkari oli postimerkin kokoinen, netti oli hidas, mutta muuten ok. Varmasti vanha rakennus tämäkin, muistelin jostain lukeneeni, että tämä oli hotelli jo 1800-luvulla.

Hotellimme Delle Nazioni.

Huoneessa ei paljoa muuta sängyn lisäksi mahtunut.

Ikkunasta näkyi suihkulähteelle johtava Via Poli.

Hetki kamojen purkamista laukuista, safety boxin tutkiskelua jne, ennen kuin lähdimme vähän ulos tutkimaan meisinkiä. Ensiksi suuntasimme tietysti hotellin takana olevalle Fontana di Trevin suihkulähteelle. Hieno suihkulähdehän se oli, mutta ihmisiä tuntui olevan puoli miljoonaa samaa näkyä ihmettelemässä. Jatkoimme täältä noin puolen kilometrin päähän Espanjalaisille portaille, ja ihmisiä riitti täälläkin. Olimme valinneet matkan ajankohdan sillä perusteella, että oletimme kaikkien käyvän Roomassa nimen omaan pääsiäisenä, ja heti pääsiäisen jälkeen kaupunki tyhjenisi turisteista. No, väärin luultu. Hyvin kallista ilmaista ruusua tyrkyttävä ruusu-ukottajakin täällä oli, mutta näihin olimme varautuneet, kuten myös sellaisiin nyörinsitojiin (nappasivat ranteesta kiinni ja solmivat jonkun narun umpisolmuun ja se sitten maksoi tyyliin 20€). Kuvasimme maisemat joskin kameraan taisi tallentua ennen kaikkea muita turisteja kuvaavia turisteja.

Fontana di Trevi.

Ihmisiä ihmettelemässä.

Pinocchio-kauppa löytyi Fontana di Trevin läheltä.

Espanjalaiset portaat.

Näkymä Espanjalaisten portaiden yläpäästä.

Lounas oli jäänyt väliin joten hiukominen oli tässä vaiheessa jo kovaa ja piti alkaa metsästämään ruokapaikkaa. Se osoittautuikin hankalemmaksi operaatioksi. Halusimme pitset, ja jouduimme puoli tuntia etsimään ennen kuin löysimme ok:lta vaikuttavan kippolan Mannozzin (Via della Panetteria 14), jossa hyvä hinta, muita ihmisiä sopivasti asiakkaana, eikä pelkästään sienipitsaa. Mä olen aina ollut sitä mieltä, että niin irvokasta kun se onkin, ei italialaiset osaa pitsaa tehdä. Nytkin oli vähän niin ja näin; rapsakka pohja oli kyllä 5/5, mutta muuten oli melko mauton eikä ulkonäkökään kauheasti mairitellut. Oheen hörppäsin 0,6 litran bissen. Lasku kahdesta pitsasta, isosta kaljasta ja vedestä oli yhteensä vain 22€, ei mikään paha hinta todellakaan, ei ollut edes palvelumaksua. Tippiä jätimme vielä jonkun verran toki laskun päälle.

Mannozzi-ravintola.

Diavola.

Menimme lähistöllä olevaan Incoop-kauppaan, josta ostimme olutta, vettä ja sipsejä, maksoi vain 3,34€, semmoinen tuntui erikoiselta. Veimme ostokset hotelliimme ja kävimme vielä ottamassa iltakuvat suihkulähteeltä, ihmisiä riitti aina vaan. Kävelimme sitten hieman vanhoilla ja kapeilla kaduilla, Pp:n kengät hiersivät. Meinasi alkaa satamaankin, joten palasimme sitten aikanaan takaisin hotellille suihkuun ja surffaamaan. Telkkarista tuli parahiksi Barcelonan ja AS Roman välinen futismatsi.

Suihkulähde yövalaistuksessa.