576# Thaimaa, 10

12.3.2018, Monday, +31, Clear, Bangkok

Nukuin taas alkuyön hyvin, sitten heräilin vähän väliä joen lorinaan, liskojen ääntelyihin, kukkojen kieuntaan ja ohi ajeleviin veneisiin. Veneillä oli ajokielto yöaikaan, mutta eipä sitä niin tarkkaan näköjään noudatettu.

Seitsemältä heräsin, otin suihkun ja pakkailin kamoja ennen aamiaista. Tänään olisi lähtö tästä paratiisista Bangkokin betoniviidakkoon. Oli vähän haikeakin fiilis poislähdön suhteen. Kävin maksamassa huoneen piikin pois joka olikin toista tonnia (sisälsi juomat ja hieronnan), töppäsin vähän tipin kanssa kun tuli annettua niin itarasti tipsejä. Siivojaalle annoin satasen, vaikka se ei edellisenä päivänä käynytkään, mutta syy taisi olla minun ja kielimuurin, kun kysyin voisiko hän odottaa hetkisen. Maha vähän oireili ja kipuili ja oli vähän kuraiset tunnelmatkin.

Auringonnousu Kwai-joella.

Yhdeksältä lähdimme pitkähäntäveneillä takaisin bussille. Veneisiin oli vaikea mennä ja vielä vaikeampi nousta pois + nostaa tavarat veneestä. Matka ei alavirtaan mennessä vienyt varttiakaan.

Mansikit vaikuttivat nälkäisiltä.

Bussilla ajelimme ensin Hellfire Pass -solaan. Nimi solalle tuli helvetillisistä oloista, joita sotavangit kokivat rakentaessaan junarataa v. 1943 japanilaisille. Maasto oli vaikeakulkuista ja näillä main piti kaivaa kallioon 27 metriä syvä sola junarataa varten alkeellisilla työkaluilla. Pelkästään tähän muutaman sadan metrin pituisen solan tekemiseen osallistui tuhat vankia, joista puolet kuolivat, joko onnettomuuksiin, nääntymiseen tai malariaan. Vangeilla ei ollut edes kenkiä, vain joku pieni lannevaate. Solan nimi tuli siitä, kun vangit tekivät töitä yötä-päivää 18 tunnin työvuoroissa. Pimeällä solan pohjalla valaisivat soihdut ja lieskojen värjäämä maisema näytti helvetiltä. Hurjaa hommaa. Nyt täällä kävivät paikkaa kauhistelemassa suuret turistijoukot, japanilaisetkin. Vähän oli raskas nähtävyys paitsi henkisesti niin myös fyysisesti, sillä parkkipaikalta solaan oli 175 porrasta, jotka piti toki nousta takaisin ylöskin. Mutta mielenkiintoinen paikka. Parkkipaikalla oli vielä museorakennus, jossa oli työvälineitä + kuvia karseista oloista ja ihmisistä, sekä 10 minuutin elokuvanpätkä.

Vanhaa junaradanpohjaa.

Sola.

Pieni pätkä kiskoja oli jätetty muistoksi.

Jatkoimme sitten Namtokin kylään, joka tarkoitti vesiputousta. Sellainen siellä olikin viihtyisässä puistossa. Nyt oli monta kuukautta kuivaa kautta takana, joten putous oli vain pieni liru, mutta sadekauden aikana putous olisi massiivinen. Putouksen alaosaan oli muodostunut tai muodostettu allasmainen vesialue, jossa paikalliset "uivat" tai lähinnä kelluivat sisärenkaalla, koska thaimaalaiset eivät kuulemma osanneet uida. Lähinnä kai keskittyivät pikniköimään ruohoalueilla. Muutamia kojuja oli puistonperällä, jossa myytiin kaikenlaista kummaa syötävää. En lämmennyt bataattipurtavista, vaikka eiväthän ne olisi mitään maksaneetkaan. Kaskaiden meteli oli uskomaton. Jatkoimme sitten lounaalle Kwai-joen rannalle, ihan ok sapuska.

Vesputtous.

Kello 12.55 meidän oli tarkoitus matkustaa junalla Namtokista Tha Kilenin asemalle. Matka kestäisi noin tunnin ja tarjoaisi huikeita näkymiä. Junaa ei näkynyt asemalla vielä yhdeltäkään, mutta sitten kuulutettiin että se myöhästyy puoli tuntia veden loppumisen (?) vuoksi. Lopulta juna tuli tunnin myöhässä. Paikallisopas kävi ostamassa liput; ulkomaalaisen lippu maksoi 100 THB, paikallisen vain 7 THB. On se ihme rasisteerausta. Muutenkin kakarat huusivat farangia meidät nähdessään.

Nam Tok'n asema.

Junalippu.

Junassa ei ollut kuin kolmannen luokan vaunuja, ankeat ja epämukavat puupenkit joista yksi romahtikin paikallisoppaan alla. Ei ilmastointia, mutta ikkunat oli avattu joten ilma kiersi kyllä kun juna lähti liikkeelle. Maisemat joelle olivat kyllä hienot, mutta tuli ehkä odotettua enemmän kun matkanjohtaja niin hehkutti meille asiasta. Ei oltaisi välttämättä edes huomioitu paraatikohtaa, ellei matkanjohtaja olisi sanonut sen tulevan.

Jopa oli paikkaa nimellä paiskattu.

Maisemia junamatkan varrelta.

Junarata myötäili jokea.

Junamatkan jälkeen siirryimme bussille, jolla lähdimme ajelemaan kohti Bangkokia. Sinne oli toistasataa kilometriä, mutta ruuhkien vuoksi aikaa kului yli kolme tuntia. Yksi vessatauko oli matkalla. Nyt järjestettiin matkanjohtajan uhkailema tentti, en voittanut mutta sain kuitenkin oikein 18/20.

Hotellimme oli Bangkokissa keskeisellä paikalla, nimeltään Panthumwan Princess. Se oli MBK-ostoskeskuksen välittömässä läheisyydessä. Hotelli oli aika fiinin oloinen, businessmiesten täyttämä, ja me olimme juuri tulossa viidakosta junttivaatteissa. Saimme kuitenkin huoneet 27. kerroksesta. Näkymät ikkunasta olivat hienot, jos nyt sattuu tykkäämään kaupungista.

Bangkok osasi sitten olla ruma.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Matkalaukkua sai jonkun aikaa odotella, ennen kuin se tuotiin, ja sen jälkeen pitikin lähteä etsimään illallisravintolaa. Menimme yhdyskäytävää pitkin MBK:lle. Ravintola löytyi ostoskeskuksen viidennestä kerroksesta, meluinen paikka ja täynnä koululaisia (niillä oli muutenkin kesäloma alkamisillaan, palaisivat takaisin koulun penkille sitten toukokuussa). Töppäilimme hieman tilatessamme ja laskua pyytäessä mutta ruoka oli kuitenkin suht hyvä (paneroitu kala & perunat). Maksoi 873 THB, mukana oli neljä oluttakin.

Porukat lähti ruokailun jälkeen nukkumaan, mä jäin etsimään vielä ruokakauppaa. Sitä saikin metsästää melkoisen tovin, mutta löytyi lopulta. Hankin vähän sipsejä ja olutta. Kaupat menevät ostarilla kiinni kahdeksan jälkeen, yhdeksältä suljetaan ovet. Ajattelin jos olisin hetken kävellyt ulkona, mutta en löytänyt ostarilta tietä ulos vaikka kuinka etsin, aina oli parkkihalli vastassa kummallakin sivustalla. Poikkesin sitten hotellin parkkipaikalla; oli vieläkin uskomattoman kuuma, vaikka aurinko oli laskenut jo tunteja sitten. Löysin takaisin hotellihuoneeseeni, otin suihkun ja blogasin ja surffasin netissä. Edelleen ihmetytti wifin hyvätasoisuus; vaikka käytin vain ilmaisia verkkoja, niin ne toimivat moitteettomasti. Mietinkin vain, kuka käyttää niitä maksullisia verkkoja mitä kaikkialla tuntui olevan myös tarjolla.

Huoneessa oli ikkuna vessaan & kylppäriin.

Bonusta annoin myös sängystä, peittoa ei oltu tällä kertaa pingotettu patjan alle niin, että sitä irroittaessa koko vuode räjähti. En ymmärrä, miksi hotellien sängyt pitää aina pedata niin?