578# Thaimaa, 12

14.3.2018 - 15.3.2018, +33, Scattered clouds, Bangkok, Thailand

Heräsin vähän ennen viittä, mutta onnistuin vielä hetken nukkumaan lisää. Hyvä niin, koska en ollut unillekaan ehtinyt kuin vasta puolen yön jälkeen kun juutuin katsomaan jotain Tom Cruisen tähdittämää elokuvaa. Seuraava yö kuluisi muutenkin taas lentokoneessa, ja silloin on perinteiseen tapaan yöunet olleet kortilla.

Suihkun kautta aamiaiselle klo 8.30. Sen jälkeen lepäilimme pitkän tovin huoneissamme, koska meillä ei ollut mitään ohjattua ohjelmaa. Ostoskeskukset avattiin kymmeneltä, joten lähdimme niihin aikoihin käppäilemään lähimaastoon. Kävimme tsekkaamassa ensimmäiseksi MBK:n ja Siam Centerin ostoskeskusten väliin jääneen taide- ja kulttuurikeskuksen (Cultural Centre), jossa ei kyllä ollut muuta hyvää kuin maksuton sisäänpääsy ja wc. Jatkoimme matkaamme Siam Centeriin, jossa poikkesimme mm. Muji-myymälään, mutta emme osanneet ostaa täältäkään mitään. Jatkoimme eteenpäin aina Siam Paragon-ostoskeskukseen saakka, jonka alakerrassa oli Sea Life Aquarium. Olimme pitäneet tätä potentiaalisena vierailukohteena ja etukäteen googletelleet hintoja yms. Sisäänpääsyn piti olla 500 THB / naama, joka sekin oli jo itsessään melko kova hinta, mutta ovella pyysivätkin 990 THB:ta. Semmosta ryöstöhintaa emme alkaneet maksamaan, vaan käännyimme kannoillamme pois. Vaikea sitten sanoa, miksi meiltä pyydettiin tonnia, olisiko se ollut joku combolippu vai olisiko 500 THB:n liput olleet ennakkotilauslippuja netistä tms, mutta vähän jäi taas sellainen tunne, että kun on länkkäri kyseessä niin hintakin on tuplat.

MBK-ostoskekuksen rumaa julkisivua.

Taidemuseo muistutti sisältä hieman New Yorkin Guggenheimia.

Kuva.

"Taidetta."

Aseita.

Menimme cappucinoille erääseen ostoskeskuksen kahvilaan, se oli ihan ok. Mietimme, mitä tekisimme, mutta ei oikein tullut mitään ideaa mieleen kun alkuperäinen suunnitelmamme Sea Lifesta meni kerran mönkään. Lähettyvillä oli myös Madame Tussaudin vahakabinetti, mutta yhtä lailla meiltä pyydettiin 990 THB / kärsä täälläkin. Jätimme myös tämän suosiolla väliin. Olimme myös kuulleet, että täällä oli pääosa vahanukeista aasialaisia julkkiksia, joita emme edes tunnistaisi, joten eipä olisi ollut järkeä tässäkään kohteessa. Emme löytäneet täältä edes baaria, joten kävimme sitten vain ruokakaupassa ostamassa pientä tarviketta ja oluet, jotka nautimme päästyämme takaisin hotellille.

Sea Life ukotti.

Sehän on Pritni.

Erikoista taidetta Siam Centerin edustalla.

Pienen lepotauon jälkeen lähdimme MBK-ostoskeskukseen etsimään itsellemme lounaspaikkaa. Sitä saikin tällä kertaa vähän hakea, mutta löysimme jonkintasoisen kippolan ja vielä sopivaan aikaan. Oli muutamista minuuteista kiinni, että saimme oluttilauksen sisään, sillä Thaimaassa ei saanut alkoholia kaupoista eikä edes ravintoloista klo 14-17 välisenä aikana. Ruokalistoista emme tajunneet hölkäsen pölähtämää, mutta onnistuimme tilaamaan ihan kelpo annokset, jotka käsittivät kevätkääryleitä, risoton näköistä pataa ja jonkinlaisia fishcheese-palleroita. Päälle tuli vielä ilmainen est-cola. Ruuat + oluet maksoivat vain 14€, joten halvalla päästiin.

Skytrain.

Hotellilla otin lounaan päälle päikkärit, vaikkakin etukäteen ilmoitettu palohälytysharjoitus unet katkaisivatkin (ei tarvinnut poistua hotellihuoneesta). Otin pikasuihkeen ja aloin sitten pakkailemaan tavaroita kasaan illan kotimatkaa silmälläpitäen. Masensi laittaa shortsit, t-paidat ja uikkarit korjuuseen tietäen, ettei niille tulisi käyttöä kuukausiin, ja vastapainoksi kaivaa pitkähihaiset, takki ja pipo framille.

Varttia vaille kuusi aloimme tekemään lähtöä hotellihuoneesta. Ihmetytti, kun samassa kerroksessa kanssamme pari huonekuntaa - olivatkohan jenkkejä tai kanadalaisia - dokasivat hotellihuoneen ovet auki ja käytävään kuului juopottelusta aiheutava melu. Edellisenä iltana oli jo sama meininki. Emme välittäneet kuitenkaan näistä, vaan siirsimme matkalaukut käytävään laukkupoikien noudettavaksi ja menimme tekemään check outin. Respasta annettiin joku lappu käteen / huonekunta, joka piti sitten antaa poislähtiessä laukkupojalle ovensuussa. Kai se oli joku kuitti, että oli huonelaskut maksettu.

Ennen lähtöä lentokentälle kokoonnuimme vielä ryhmän kanssa lähtöillalliselle hotellin ravintolaan. Se oli vähän turhankin sentimentaalinen tilaisuus jäähyväispuheineen ja lahjoineen. Ruoka haettiin buffetista, valikoimaa oli tosi runsaasti laidasta laitaan, osa oli ihan hyvänmakuisiakin. Tarjoilijapoika sekoili juomatilausten kanssa niin, ettei tiedä olisiko hän voinut enää enempää sekoillakaan. Aika meni syödessä ja jutellessa nopeasti ja puoli kahdeksalta lähdimme ajelemaan bussilla kohti lentokenttää. Kuski oli sama mikä oli ollut koko matkamme ajan, mutta apukuski puuttui ja lisäksi meillä oli nyt ihkauusi bussi, neitsytmatkalla. Matkan ajan mukana ollut paikallisopas oli saatu kyytiimme myös.

Illallisbuffa.

Jos ei noista vatsatauti tule niin mistä sitten?

Matkaa Bangkokin Suvarnabhumin lentokentälle oli noin 30 kilometriä, mutta oli vähän ruuhkaa, ja ylämoottoritiestä (kuten monissa muissakin Aasian metropoleissa, moottoriteitä menee useammassa kerroksessa, ylimmälle tasolle oli korkein tietullimaksu mutta se oli myös vähäruuhkaisin) huolimatta aikaa meni lähemmäs tunti. Aloin hieman hermoilemaan, kun matkanjohtaja varmisteli, että olihan kaikki muistaneet laittaa akut ja muut varavirtalähteet varmasti käsimatkatavaroihin, sillä ruumaan niitä ei saanut laittaa ja asia kysytään vielä lentokentälläkin virkailijoiden toimesta. Vasta tässä vaiheessa muistin koko asian, ja tottahan mä olin tunkenut varavirtalähteen jonnekin matkalaukun syövereihin, en mä enää sitä löytäisi ilman, että purkaisin koko laukkuni. Ainoa mahdollisuus olisi siis ukottaa ja toivoa etten jäisi kiinni (olen aina naureskellut tv:n Rajalla-ohjelmille, kun ihmiset koittaa kusettaa virkailijoita tuomalla kaikenlaista kiellettyä kamaa matkatavaroissaan).

Oletteko huomanneet pakettimatkalla ilmiön, että kun on poislähdön aika, niin lennon check iniin on aina aivan helvetillinen hoppu ettei jää viimeiseksi. Niin nytkin: heti kun saimme laukut bussista ulos ja juoksimme check in-tiskille niin kovaa kuin jaloista pääsi, niin olimme silti toiseksi viimeiset. Olisimme olleet viimeiset, ellei eräs ryhmäläisistämme olisi kaatunut ennen aikojaan. Käsittämätöntä. Sinänsä kiirehtiminen oli turhaa koska olimme jo saaneet paikkamme varattua: ne olivat rivillä 53, eli enteili koneen takaosaa ja sienirisottoateriaa. Hyvästelimme matkanjohtajan (joka jäi vielä Bangkokiin) ja paikallisoppaan, ja jatkoimme liukuportaita ylös turvatarkastukseen. Siinä sai vähän aikaa jonotella. Sen jälkeen vielä passintarkastukseen, onneksi oli vielä se maastapoistumiskortti tallella kaiken reissaamisen jälkeen. Intialaiset ja kiinalaiset matkustajat etuilivat ja röyhkeilivät jälleen minkä kerkesivät. Kun viimein pääsimme passintarkastuksesta läpi, kello oli jo sen verran, ettei aikaa jäänyt kuin pikavisiittiin vessaan ja kauppaan, ennen kuin piti lähteä hakemaan lähtöporttia E9, josta Finnairiin suora lento Helsinkiin lähtisi. Vähän ärsyttikin tämä, olisi siellä kentällä nyt voinut hetken ihmetellä enemmän eikä juosta koko ajan kusi sukassa eteäpäin.

Kone lähti ajallaan. Mulla oli keskirivin reunapaikka taas, vieressäni kolmen hengen thai-porukka. Sen verran tuli vaihdettua heidän kanssaan juttuja, että olivat ryhmämatkalla Islantiin menossa, ja vaikuttivat hihityksestään huolimatta sivistyneeltä sakilta, koska puhuivat selkeää englantia ja tuskin nyt keskivertothaimaalainen tekee lomamatkoja niinkin kauas. Tilasin kaksi lasia viiniä, kaksi giniä ja yhden whiskeyn; tämä aiheutti suurta ihmetystä thaimaalaisissa ja he kysyivätkin mitä aion tehdä kaikella brenkulla. Hämmästelivät sitten lisää, kun vastasin aikovani juoda ne kohta pois. Tiedustelivat vielä, että eikö nuo viinat ole kovin pahan makuisia johon totesin ettei niitä maun vuoksi juodakaan vaan lähinnä unilääkkeeksi. Tyhmään kysymykseen antamani tyhmä vastaus palkittiin puolen minuutin pituisella hihityksellä.

Puoliltaöin tuli kuitenkin illallinen jonka jälkeen kittasin viinat naamariin ja onnistuin nukkumaan joitakin tunteja jopa. Heräilin aamiaistarjoiluun joka toimitettiin kolmen kieppeillä (aikaerosta johtuen kellonajat ovat tässä kohtaa vähän ristiriitaiset). Lentoaika oli tunnin pidempi kuin tullessa, niin kuin usein käy länteenpäin matkustaessa. Ensimmäiset 10 tuntia lennosta meni kyllä yllättävän kevyesti, vasta viimeinen tunti tuntui pahalta.

Lennolla.

Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle klo 5.20 aamuyöllä, eli ihan aikataulussa. Passintarkastus sujui nopeasti, matkalaukutkin olivat jo meitä odottamassa. Tullikaan ei ollut meistä kiinnostunut. Pakkasta oli -10 astetta, joten tuntui hieman pahalta palata kesätamineissa takaisin härmään kaiken sen lämpimän kelin jälkeen. Otimme taksin kotiin, kuskina oli mamu joka ei uskaltanut ajaa satasen alueellakaan kuin 70 km/h, joten kotimatka tuntui kestävän ikuisuuden. Kotiin päästyäni menin heti nukkumaan pariksi tunniksi, sen verran oli sekaisin väsymyksestä, valvomisesta, aikaerosta jne.

* * * * 

Arvosana 3/5. Minulle on aina hehkutettu Olympia-matkatoimistoa ylivertaisena matkanjärjestäjänä, ja tähän he ovat toki syyllistyneet itsekin, joten odotukset olivat muodostuneet varsin korkealle. Kwai-joen ja Bangkokin hotellit olivat erinomaiset, mutta muut lähinnä keskitasoa. Lounaita ja päivällisiä sisältyi matkan hintaan kyllä mukavasti, joten tämä hieman kompensoi muuten niin kallista kokonaishintaa. Pidin siitä, että tipit palvelusväelle oli kuitattu jo etukäteen, muiden matkatoimiston osalta en ole tähän törmännyt. Sama juttu oli sisäänpääsyjen kanssa, niistä ei tarvinnut kerätä enää rahaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, jotka olivatkin ihan ymmärrettäviä ja ylimääräisiä, retkikuvauksen ulkopuolisia kohteita. Matkanjohtajasta ei myöskään mitään pahaa sanottavaa, hyvät ravintolat oli etukäteen selvittänyt, tiesi valtavan paljon kaikesta, osasi luotsata porukkaa, aikataulut pitivät, oli tasapuolinen kaikkia kohtaan ja mistä erityisesti pidin, hän oppi kaikkien nimet heti kerrasta. Itse matkakohdekin oli mielenkiintoinen, joskin henkilökohtaisella tasolla vähän harmitti kun jäi se meri bongaamatta, tästä olin tietysti tietoinen jo etukäteen. En siis löytänyt matkasta oikein mitään huonoa, mutta syy noinkin maltilliseen arvosanaan johtui siitä, että ero muihin matkatoimistojen tarjontaan ei ollut niin suurta kuin etukäteen ehkä odotin. Olympia on paras matkatoimisto jota olen tähän asti käyttänyt. Mutta ei välttämättä niin paljon parempi.