577# Thaimaa, 11

13.3.2018, Tuesday, +34, Scattered clouds, Bangkok, Thailand

Nukuin ihan kohtalaisesti, vaikka liikenteen melu oli jatkuvaa ja välillä meinasi tulla kuumakin. Seitsemältä heräsin, otin pikasuihkun. Thaimaalaiset kävivät kuulemma kolme kertaa päivässä suihkussa ja pitivät itsensä puhtaina vaikka olisivat köyhiäkin; en ollut törmännyt juurikaan hienhajuun täällä, joten piti varmaan paikkaansakin.

Gooooood morning, Bangkok!

Puoli kahdeksalta aamiaiselle. Aamiaissali oli omituisessa lasilaatikossa, sisäänpääsy oli vaikeaa ja kaiken lisäksi ovelle oli jono, johon toiset jäivät ja toiset menivät suoraan sisään. Tietysti esimerkiksi kiinalaiset eivät jonota, niin vaikea sanoa mikä oli oikea tapa. Me jäimme kuitenkin jonoon ja pian grupieeri meidät saattoi pöytään. Saimme jotain syödyksi ja kahvikin oli hyvää.

Kahdeksalta lähdimme tutustumaan ryhmän kera kaupunkiin. Vaikka ajettu matka ei ollut pitkä, niin ruuhkan vuoksi kesti sen verran, että ehdin nukahtamaan bussiin. Muutaman sadan metrin ajamiseen saattaa kulua puolikin tuntia aikaa. Siksi autoilijoilla on hanskalokerossaan sellaiset kusilaitteet, jonne voi urinoida kesken ajon. Miehille ja naisille oli omat maillinsa. Siinä olisi kyllä oiva tuliaisidea.

Ihan kuin olisi loppunut rakennuspalikat kesken?

Pysähdyimme sitten Grand Palacen lähettyville, joka on kuninkaalinen palatsialue. Siellä sijaitsee Thaimaan arvostetuimmat uskonnolliset ja hallinnolliset rakennukset, joista tärkein on Smaragdibuddhan temppeli. Näiden rakentaminen aloitettiin jo 1700-luvulla. Emme kuitenkaan menneet tällä kertaa sisään, koska siellä menee aikaa ja sisään on myös tiukka dress code, miehiltäkin vaaditaan pitkät housut. Alueella pyörii paljon ukottajia jotka väittävät turistille alueen olevan kiinni ja ylipuhuvat sitten omalle turistikierrokselleen, joka käsittää pääosin vierailuja sukulaistensa kaupoissa. Meille tarjottiin myös vierailumahdollisuutta matkatoimiston järjestämänä seuraavalle päivälle, mutta oli sen verran sikahintainen ettei kiinnostusta oikein löytynyt. Lisäksi vain paikallisopas saa toimia alueella oppaana, joten jätimme tuon jo siksi väliin.

Grand Palace jäi muurien taakse.

Jatkoimme kävelyä lähettyvillä olevalle Wat Phon temppelialueelle, jossa oli mm. 46 metriä pitkä nirvanaan vaipuva makuulla oleva Buddha-patsas. 1700-luvulta tämäkin oli, jalkapohjat ja nilkat olivat tosin remontissa. Muutakin tönöä ja patsasta oli, mm. kivileijona, jonka suussa oli pyöreä liikuteltava kivi. Uskomuksen mukaan, jos kiveen koski niin palasi Thaimaaseen joskus uudelleen. Jos kiven sai pois patsaan suusta, niin en nyt enää muista tarkalleen, mitä sitten tapahtui? Kaippa sitä oli sitten kovemman luokan kaveri. Sen verran testasin, että kivi kyllä liikkui, muttei ollut vielä tarpeeksi kulunut jotta sen olisi saanut sieltä pois. Varmaan ollut suht vaikea sellainen aikoinaan rakentaa?

Wat Pho'n temppelialue.

Patsaiden suissa oli pyörivät kivet.

Buddha vaipumassa nirvanaan.

Turkasen kuuma oli, tuulenvirettäkään ei käynyt ja aurinko posotti armottomasti. Ihmisiä oli tosi runsaasti, tietysti taas kiinalaisia etunenässä. Ihmettelen näiden logiikkaa välillä; esimerkiksi vessan ovessa luki kaikilla kielillä kumman vessa kyseessä + oli vielä miehen kuva alapuolella ja muutenkin asian olisi voinut päätellä vaikka siitä, että vessasta tuli ulos pelkästään ukkoja. Mutta ei, naislauma silti puski sisään miesten puolelle. Mutta jätetään ne jutut ruudinkeksijöistä sitten omaan arvoonsa. Ja toisaalta olen varma, että he löytävät ulos ostoskeskuksesta alta aika yksikön, kun taas länkkärille se osoittautuu mahdottomaksi tehtäväksi.

Hei.

Poikki ja pinoon.

Munkkia tapaamassa.

Lähdimme temppelialueelta ja jatkoimme kävelyä kuumassa, kunnes tulimme Bangkokia halkovalle Chao Phraya -joen rantaan ja siirryimme pienen odottelun jälkeen veneajelulle. Vähän oli huonoa tuuria matkassa, sillä vesi oli sen verran korkealla, että sulut estivät pääsyn Bangkokin lukuisille kanaville. Tyydyimme sitten vain ajeluun suurimpien joenuomien lähettyville. Täällä kävi myös erilaisia kauppaveneitä, joista paikalliset saivat ostettua ruokaa. Matkanjohtaja kertoi, että oli olemassa jopa pankkiautomaattiveneitä. Bongasimme kuitenkin muutaman vesimonitorin; ne olivat pelottavan kokoisia, makoilivat rantapasaaseilla ja söivät ilmeisesti ihmisten jättämiä roskia. Kävimme ruokkimassa joen kaloja erään temppelin edustalla. Sen verran kesyjä kalat olivat, että huomasi ihmisten käyneen niitä ruokkimassa aiemminkin. Kalastus taisi olla tällä kohdalla kielletty, ainakin se toisi roppakaupalla huonoa meriittiä jos tästä onkisi fisut pois kuleksimasta.

Chao Phraya-joki halkoi Bangkokia.

Joenrantahuvila.

Lisää joenrantakämppiä.

Vesimonitori.

Kaloja parveilemassa temppelin edustalla.

Palasimme rantaan ja menimme sitten pienen matkan päähän Narai-hotelliin syömään lounasbuffetin. Hotellissa näimme myös matkan ensimmäiset muut suomalaiset, tämä kun oli Aurinkomatkojen käyttämä hotelli. Ruoka oli ihan hyvä, valikoimaa oli tosi runsaasti, joskin palvelu hieman tökki kun ei kukaan meinannut tulla millään hakemaan juomatilauksiamme.

Lounaan jälkeen ajoimme takaisin omalle hotellillemme. Muutaman kilometrin ajaminen vei puolitoista tuntia ruuhkien vuoksi. En tajua miten kenenkään hermot kestävät sellaista pidemmän päälle. Huoneeseen päästyäni tunsin itseni todella väsyneeksi ja menin ottamaan reilun tunnin päikkärit.

Opettajan kuva koululaitoksen ovessa.

Kaveri on kaukana kotoota.

Puoli neljältä menin uimaan altaalle. Täällä oli hyvä allasalue, pari jacuzzia ja iso 50 metrin uima-allas. Ilman lämpötila näytti olevan olevan +34 ja vesikin yli +30, joten hyvin tarkeni uida. Jacuzzia en kehdannut testata, koska niissä oli jo valmiiksi porukkaa, mutta kädellä koitin ohimennen vettä. Se tuntui kiehuvalta.

Hotellihuoneen ikkunasta näki juuri ja juuri uima-altaalle.

Kävin pikaisesti huoneessa suihkussa. Siivooja ei ollut vieläkään käynyt, se vähän ärsytti. Puhelimeen oli tullut Finnairilta tekstari, jossa sanoivat ylibuukanneensa huomisen päivän paluulentomme, ja etsivät 22 vapaaehtoista joille järjestettäisiin toinen lento + 400€ kipurahaa tai vaihtoehtoisesti 600€:n lahjakortti. Hyvältä diililtähän se kieltämättä kuulosti, mutta emme ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi. Nopeasti tuli kuittaus, että vapaaehtoiset ovat jo löytyneet.

Viideltä lähdimme kohti National Stadiumin Skytrain-juna-asemaa. Se löytyikin helposti MBK-ostoskeskuksen vastakkaisesta päästä. Liput olisi pitänyt ostaa automaatista, mutta pahaksi onneksi automaatti otti vastaan vain kolikoita eikä meillä ollut vaadittavaa summaa. Asemalla oli kojuja josta saisi rahan rikottua, mutta nekin olivat kiinni. Löysimme lopulta aseman keskivaiheelta virkailijan, joka vaihtoi seteleitä kolikoiksi ja saimme liput ostettua. Automaatti itsessään oli helppo käyttää, valittiin vain asema mihin halusi mennä ja automaatti kertoi lipun hinnan. Lippu oli luottokortin mallinen, se syötettiin porttiin ja otettiin talteen lukijan toisesta päästä jolloin edessä oleva portti avautui. Lippu piti tietysti säilyttää matkan ajan, porttiautomaatti keräsi sen talteen poistuttaessa. Junaakaan ei tarvinnut kauaa odotella; se tuli täyteen ihmisiä nopeasti. Matkustimme 5-6 pysäkinväliä  Saphan Taksin-asemalle.

Skytrain oli rakennettu katujen yläpuolelle.

Lipunhinnat määräytyivät asemien mukaan.

Skytrain.

Hmm.

Kävelimme puoli kilometriä ahtaita katuja tuskastuttavassa väenryysiksessä kohti State Tower-pilvenpiirtäjää. Liikenne oli hurjaa, oli likaista, kuumaa ja kummia hajuja ja hetki meni ennen kuin löysimme kulun pilvenpiirtäjään. Rakennuksen huipulla olivat kuuluisat baarit Sirocco ja Sky Bar, jossa mm. Kauhea kankkunen 2 -elokuvan yksi kohtauksistakin oli kuvattu. Nimet olivat vähän ristiriitaisia, Sirocco oli nimenomaan baarin puoli, Sky Bar ravintola. Pelkästään baariin oli tiukahko dress code, miehiltä vaadittiin kauluspaita, kengät ja pitkät housut. Farkuilla kävely +34 asteessa ei muuten ollut iisi homma. Henkilökunta oli jo ala-aulassa vastassa waiailemassa ja sitä oli vastassa joka käänteessä tosi runsaasti. Noustuamme 64. kerrokseen, hissiä vastassa oli puolijoukkueellinen naisia fiineissä asuissaan nöyristelemässä ja ohjailemassa pöytiin. Sanomattakin on selvää, että tällaiset eivät ole halpoja paikkoja. Tilaamani gintonic maksoi veroineen ja tippeineen lähemmäs tuhat bahtia ~ 28€. Mutta pitihän paikka käydä testaamassa ja auringonlaskukin nähtiin. 5/5 lähtee porvaripaikalle arvosanaksi.

Ei nyt mitään kovin hulppeita kämppiä.

State Tower.

State Tower-pilvenpiirtäjän sisäänkäynti.

Baarit löytyivät 64. kerroksesta.

Kylänäkymää.

Auringonlasku baarin kattoterassilta nähtynä.

Palasimme sitten hissillä alas. Funtsailimme, ottaisimmeko taksin vai Skytrainin Patpongille. Ukon mielestä taksia olisi kiva testata. Liikenne oli taas 100% tukossa, eikä vapaita takseja näkynyt missään. Thaimaassa taksi piti ottaa lennosta, kadun varressa seisoskelevat koittivat ukottaa. Pienen taistelun jälkeen saimme taksin joskin yhtä lailla kuski koitti meitä kusettaa kieltäytymällä laittamasta mittaria päälle: ensin väitti, että 200 bahtia oli tariffimaksu, sen jälkeen, että mittari on rikki. Vaatimalla vaadittua saimme ukon napsauttamaan mittarin päälle tuhahdusten saattelemana. Puoli tuntia taksi seisoi liikkumatta metriäkään, kunnes tukos aukeni ja pääsimme huristelemaan kolmisen kilometriä eteen päin suht hyvällä nopeudella, eikä mittariin tullut kuin 50 bahtia, eli käytännössä kyyti oli liki ilmainen.

Patpong ei kyllä ollut minun paikkani sitten yhtään. Marketin alueella myytiin piraattikamaa, jota oli niin paljon, että tavarapaljoudelle tuli sokeaksi. Mitään ei pystynyt katsomaan, vaan sitä aivan kuin laahusti eteenpäin ajatellen, että pois on päästävä. Ukottajia tuli joka toinen sekuntti iholle pyytämään strippibaareihinsa, tanssipaikkoihinsa ja ping pong-esityksiinsä. Näillä oli listat käsissään, mitä kaikkea naiset tekivät vaginoillaan; täytyy kyllä sanoa, että en ollut ennen kuullutkaan tällaisita ohjelmanumeroista, jossa mimmit työnsivät kyniä pilluihinsa ja alkoivat piirtämään. En ole niinkään vakuuttunut enää, onko kaikenlainen luovuus sittenkään ihmiselle hyväksi. Normaali thaimaalainen ei tälläsissä paikoissa käy, enkä ymmärrä miksi kenenkään muidenkaan pitäisi käydä. Nämä ovat lähinnä länkkäreiden ja muiden expat-pervojen suosiossa, siksi näitä meillekin niin tyrkytettiin. Masentavaa. Sitten lisäksi vielä varoituksen sana, eli nämä läävät ovat poikkeuksetta paitsi säädyttömiä myös vaarallisia paikkoja. Näissä huijataan pois (turistin) rahat: ensiksi ilmoitetaan että juomat maksavat vain satasen ja ei tule muita maksuja, mutta kun laskun aika koittaa niin summa on kohonnut pilviin. Pois ei pääse ennen kuin on maksanut. Joten kiertäkää helkkarin kaukaa nämä paikat.

Patpongin night market.

Prostituutio itsessään on laissa kielletty Thaimaassa, mutta asia oli toisinaan kierretty tietynlaisilla gogo-bareilla. Mies menee baariin, jossa on naistarjontaa. Hän ei kuitenkaan valitse naista, vaan nainen valitsee miehen, istuu viereen ja herrasmies tilaa naiselle drinksun. Jos homma synkkaa, niin mies maksaa ravintolan omistajalle siitä, että tarjoilijattaren työvuoro loppuukin tältä illalta lyhyeen ja he poistuvat baarista ja tekevät sitten mitä tekevätkään. Tosin epäilen vähän, miten tämä käytännössä toimii, luultavasti tässäkin mies pääsee vain rahoistaan eroon.

Sitten on vielä nämä ns. ladyboyt eli kathoeyt. Tarkoittaa siis henkilöä joka on syntynyt väärän sukupuolen ruumiseen, mutta Thaimaassa tämä mielletään monesti myös kolmanneksi sukupuoleksi. Yleensä se on mies, joka haluaa olla nainen. Näihin tulee Thaimaassa törmättyä kyllä päivittäin. Joistakin sen huomasi selvästi, joistakin ei, mutta yleensä aataminomena, paksut ranteet tai viimeistään ääni paljasti asian. Muuntuminen hoidetaan teini-iässä aloitetulla hormonihoidolla, vain rikkailla on varaa leikkauksiin. Vaikea sanoa, miksi Thaimaassa näitä sitten oli niin paljon; ehkä kulttuuri oli suvaitsevaisempaa. Toisaalta, tällä voidaan hienoisesti välttää homous, joka nyt ei niin "suosittua" Thai-kulttuurissa välttämättä olekaan. Harvinaisimmissa tapauksissa jotkut vanhemmat saattavat tieten tahtoen kasvattaa lapsestaan ladyboyn, etenkin jos kuopus on poika. Ajattelevat kai sitten tämän jäävän pitämään heistä huolen vanhoina paremmin kuin sellaisen lapsen, joka olisi naimisissa. Jotkut buddhistit kyllä epäilevät ladyboyn edeltäneen elämän olleen synnillinen, ja siksi heille on langetettu tällainen rangaistus.

Niin tai näin, kauaa emme Patpongin synninpesässä viihtyneet. Tällainen scene on vain omiaan aiheuttamaan hyväksikäyttöä, ihmiskauppaa, rikollisuutta ja onnettomia kohtaloita. Jos joku digauttelee tämmöisestä meiningistä niin sille minä en voi mitään, mutta itse en hyväksy enkä anna arvosanaksi muuta kuin 0/5. Ainoa positiivinen juttu oli, että luulin koko Thaimaan olevan tällaista, mutta onneksi vain tällä muutaman korttelin alueella tämä tuli näin näkyvästi silmille.

Kävelimme Sala Daengin Skytrain-asemalle ja otimme junan hotellimme lähettyville Siamin asemalle. Pakenimme kuumuutta Siam Centeriin ostoskeskukseen. Löysimme täältä On The Table-nimisen ravintolan jossa myytiin ruokaa laidasta laitaan. Sellainen ei yleensä vaikuta hyvän kippolan merkiltä. Otimme mutsin kanssa pizzat ja faija otti spaghetin, nämä olivat yllättävän hyviä, parempi mitä odotin. Arvosanaksi on pakko antaa 4/5. Tarjoilija ihmetteli farangien viinitilausta, koska porukat halusivat tilata koko pullon. Thaimaassa viini on tuontikamaa, joten se maksaa niin helkkaristi ruokaan verrattuna, ja siksi tarjoilija kävi varmistamassa moneen kertaan, että ihan oikeastiko halusimme koko pullon eikä vain lasillisia.

Onkohan tämä "meidän" Affenanmaa?

Mmm.... Pizze.

Sitten olikin melkoinen luoviminen takaisin ostoskeskusten yhdyskäytäviä pitkin takaisin MBK-ostarille, mutta löysimme reitin hotellille ajoissa, ennen klo 21 jolloin ostoskeskukset sulkivat ovensa. Kauppaan emme tosin enää kerenneet. Huoneessa otin suihkun ja blogasin tovin. Tämä oli viimeinen kokonainen päivä, seuraavana iltana olisi lähtö takaisin Suomeen. Olisi kai pitänyt jaksaa pakatakin taas, mutta energialevelit pyörivät nollissa.