575# Thaimaa, 9

11.3.2018, Sunday, +33, Partly cloudy, Sai Yok, Thailand

Alkuyöstä nukuin hyvin vaikka ajottain heräsinkin kolinaan ja virtaavan veden ääneen. Lähettyvillä käyskenteli muutamia kukkoja jotka kiekuivat satunnaisesti. Ensimmäinen vene meni joella klo 6.22, kaskaiden äänekäs kuoro alkoi samalla kellonlyömällä. Vuode oli kuitenkin pehmeä ja hyvä.

Aamu tuntui hieman viileältä, eikä asteitakaan ollut kuin +21. Aamiaiselle painelimme klo 8.30. Kohtalainen aamiainen, joskin kahvi oli todella paha. Sen jälkeen hieman huoneeseen loikoilemaan.

Edellisenä päivänä olimme buukanneet "vapaaehtoisen" veneretken 400 bahtilla. Lähtö oli kymmeneltä. Ajelimme hetken aikaa ylävirtaan, näimme lisää lauttahotelleja, jotka eivät tosin olleet yhtä hienoja kuin omamme, näistä puuttui esimerkiksi sähköt. Toki sellaisessa olisi varmaan sitten tunnelmallisempaa, mutta jotenkin sitä on niin hienopylleri että arvostaa arjen pikku keksintöjä. Jungle Rafts -hotelli oli täällä jo 70-luvulla, kun Kwai-joella kuvattiin elokuvaa Kauriinmetsästäjät. Robert De Niro kyseisessä hotellissa yöpyikin kuvausten ajan. Mekin pistäydyimme tähän hotelliin, sillä rantauduimme sitä kautta läheiseen Mon-heimon kylään. Asukkaita kylässä oli n. 70 henkeä, lienivät alun perin burmalaista alkuperää. Täällä ei ollut sähköä, nettiä eikä lämmintä vettä. Jonkinlainen generaattori oli, jolla pystyi katsomaan iltaisin televisiota, mutta melko askeettista meininkiä. Kylässä oli kuitenkin jonkunlainen koulukin lapsille. Näimme myös työnorsun, jolle syötimme banaaneja. Se olikin melkoinen ahmatti mutta varsin taitavasti otus kykeni ottamaan asioista kiinni kärsällään. Ikää sillä oli 46 vuotta.

Lauttahotelleja.

Kwai.

Jungle Rafts-hotellin baari.

Pien ananaksen poikanen.

Kylän asuinrakennukset lymyilivät metsän suojassa.

Koirilla oli kirppusirkus meneillään kuten apinoilla konsanaan.

Ronsulle teki banaanit kauppansa.

Koulu. Oli tosin hiljaista kun oli sunnuntai.

Paikalliselle nuorisolle annettiin kyniä lahjoituksena.

Puolilta päivin palasimme takaisin hotellillemme. Ilma oli lämmennyt taas kuumaksi. Tunnin verran ihmettelyä, sen jälkeen menimme lounaalle. Perussapuskaa, mutta lisänä oli porsaan jauhelihaa chilillä höystettynä, se oli oikein hyvää. Jälkkärihedelmistä löytyi niin ikään uusi tuttavuus, pomelo. Hyvä oli sekin. Juomaksi otin pienen putelin Changia, ja jälkkäriksi pienen kupillisen sitä pahaa kahvia mitä aamiaisellakin jo oli.

Syötyämme porukat meni ruokalevolle, minä lähdin pienelle kävelylle. Hotellin takaa nousi raput rinteeseen, josta pääsi kapuamaan ylös tielle. Täällä oli muutamia majapaikkoja oppaille ja hotellin työntekijöille. Luonto oli kuivaa ja ruskeaa, monet puutkin olivat pudottaneet lehtensä, aivan kuten syksyllä. Kaskaat pitivät kovaa meteliä. Jatkettuani eteenpäin tuli joku grupieeri penäämään 300 THB:tä, sanoi risteyksestä alkavan kansallispuiston. Täällä kun ei ole mitään jokamiehenoikeuksia, niin kansallispuistovisiitti maksaa ulkomaalaisille. Härski hinta, 300 THB on kuitenkin paikallisen työläisen päiväpalkka. En maksanut, vaan käännyin takaisin. Poikkesin kylän puolelle, mutta ihmiset alkoivat yytsäilemään siihen malliin, etten oikein kehdannut olla sielläkään. Koiratkin haukkuivat minua joten käännyin takaisin, tuskin siellä olisi minulle mitään ollutkaan. Souvenir shopin kyllä näin, mutten jaksanut mennä sinnekään ukotettavaksi.

Tässä kämpässä taisi ilmastointi pelittää? Tai sitten ei.

Roskat kulkivat näppärästi näinkin.

Palasin takaisin hotellille. Eräät kertoivat nähneensä rannassa vesimonitorin. En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta, luulin sen olevan jonkinlainen käänteinen periskooppi, mutta otus olikin parimetriseksi kasvava lihansyöjälisko. Sillä oli jalat ja se myös pystyi juoksemaan helkkarin kovaa, ja uiminen oli leipälaji sille myös. Sen hampaissa oli myrkkyä, ja jos se pääsisi puremaan niin se aiheutti tulehduksen ja lasarettikeikan. Meitä kyllä rauhoitettiin, että yleensä tuo väisti ihmistä, mutta mistä sen voi varmaksi tietää?

Minua olisi vähän hotsittanut mennä uimaan jokeen, mutta en ollut varma olisiko sellainen järkevää. Mitä jos virta veisi minut mennessään, pitävätkö pelastusliivit minut pinnalla ja miten niiden kanssa osaa uida, mitä jos en jaksa nostaa itseäni ylös tikkailta? Entä jos vedestä sairastuu, tai törmään vesimonitoriin, iilimatoon tai loiseen? Vesirottia täällä oli tosi runsaasti. Pari tuntia jahkailtuani hain pelastusliivit, puin ne päälleni ja vaihdoin uikkeet, mittasin veden lämpötilan (+27 astetta), laitoin ranteeseeni action camin ja videokuvauksen pyörimään, ja hyppäsin sitten laituriltani veteen (olin aiemmin kysynyt paikallisoppaalta, mistä pääsisi parhaiten uimaan. Hän neuvoi minut täysin väärään paikaan. Ilmeisesti ei tiennyt, että uimaan pääsee vain omalta laiturilta tai sitten respasta, mutta ei kehdannut sanoa ettei tiedä ja siksi valehteli? Pyysi kyllä asiaa myöhemmin anteeksi kun sanoin ettei siellä mitään uimaanpääsypaikkaa ollut). Pudotusta oli sen verran että pää meni veden alle, vettä tuli tietysti silmät ja suut täyteen. Muuten pelastusliivit toimivat ja pullahdin pintaan automaattisesti kuin korkki. Virta vei hurjaa vauhtia, ja loppupuolella piti tosiaan ihan kunnolla kauhoa että pääsi tikaskohtaan käsiksi. Siinä oli kuitenkin köysi helpottamassa asiaa, mutta tikkaille nouseminen oli vähän työlästä kun vesi sen verran matalalla. Onneksi oli sen verran ponnistusvoimaa että pääsin laiturille. Kävelin sen jälkeen huoneeseeni - olin tajunnut onneksi jättää oven auki - otin suihkun ja tarkistin, ettei näkyviä iilimatoja ollut käynyt iholle.

Uijia.

Olimme isän kanssa buukanneet thaihieronnan viideksi. En ole ikinä ollut hieronnassa, koska en pidä siitä, että minuun kosketaan. Mutta pitihän sitä nyt antaa kerrankin mahdollisuus, kun meille oli niin asiaa kehuttu. Olimme valinneet Royal-hieronnan (60 min / 400 THB). Se kuulosti vähän epäilyttävältä. Otin pienet whiskey-napakat rohkaisuksi.

Hieronta kesti tosiaan koko tunnin. Mulla oli pitkähköt shortsit, joka nyt ei ollut kauhean hyvä valinta, mutta kun olin liannut jo aiemmin uikkarit. Hieroja oli nuori ja kaunis burmatar, jolla tuntui olevan keskivaikea plunssa, toivottavasti ei tullut tartuntaa. Jonkun verran oli hyttysiä kiusana. Aluksi vähän epäilin hieronnan tehoa, kun nainen oli niin kevytrakenteinen, mutta heti pois lähtiessäni tunsin miten hartiat, niska ja olkapäät tuntuivat niin kevyiltä, ettei koskaan ennen. Jaloissa ei tuntunut oikein miltään, mutta kyllä tästä nyt arvosanaksi 4/5 tulee ehdottomasti. Kiusallistahan se tietysti oli, mutta ei mitään verrattuna hammaslääkäriin tai parturiin. Ja ei, en ajatellut mennä testaamaan minkälaista meininkiä Kallion hierontalaitoksissa on.

Sitten olikin jo puolikiire illalliselle, jonne ryhmittäydyimme klo 18.45. Vaikka aurinko oli jo laskenut, niin lämpöä oli vieläkin yli +30 astetta, joten ei puhettakaan farkuista. Viskiä tarjottiin taas matkanjohtajan toimesta. Ruoka oli tuttuun tapaan buffet, mutta hyvää. Pari pientä olutta meni kyytipojaksi.

Klo 20 lähdimme veneillä säkkipimeässä alajuoksulle toisen hotellin ravintolaan katsomaan reilun puolen tunnin tanssiesitystä. Faija kolhi jalkansa laituriin noustessaan pois veneestä, se olikin vähän haastavaa. Tanssiesitys oli parempi mitä etukäteen odotin, eikä ollut liian pitkä. Rumpalipoika esiintyi antaumuksella, aivan kuin olisi ollut Slipknotin Joey Jordison.

Pitkähäntävene yöllä.

Tanssiesitys.

Palasimme veneillä takaisin hotellille. Kävin vielä baarissa drinksulla; koitin tilata gin-tonicin mutta heillä ei ollut tonic-vettä, joten valitsin sitten Mojiton. Ihan keskinkertainen maultaan, mutta tietysti jääpalat vähän hirvittivät. Huoneessani vielä hetkinen blogausta ja nettisurffausta ja laiturilla tähtitaivaan ihmettelyä ennen nukkumaanmenoa.