556# Nikkarinvuoka

Kevyttä plunssaa pukkasi, eikä jaksanut oikein keskittyä mihinkään niin päätinpä kokeilla valmistaa arki-illan herkkua - varsinaista muotisapuskaa - eli Nikkarinvuokaa. Ruoka vaikutti ainakin etukäteen helpolta kuin heinänteko, joten tässä ei ole muuta kuin hävittävää. Ei siis muuta kuin testaamaan, millaista sikojen ruokaa tänään saadaan aikaiseksi.

Seuraavanlaiset raaka-ainekset tarvitaan:

5-6 perunaa
makkaraa, esim. HK:n Sininen
pari sipulia
2 munaa
valkosipulia
kolme-neljä tomaattia
kermaa (ei ruokakerma, se on ukotusta)
chili
juustoraaste
mausteet: mustapippuri, paprikajauhe, valkosipulijauhe, suola
vettä
voita

Raaka-ainekset.

Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli perunoiden suhteen, ei nimittäin tullut mieleen, että ne pitäisi olla mallia keitetyt. Kuorin sitten perunoista viisi - nämä perunat olivat sen verran kookkaita, että tiesin jo etukäteen ettei mitään tsäänssejä saada mahtumaan kaikkia vuokaan, ja yksi perunoista vihersi jo muutenkin. Kuoret siis veke, ja sen jälkeen viipaloin niistä suht tasaisia viipaleita ja laitoin kattilaan. Vettä perään ja suolaa. Kiehutin niitä siinä hiljaksiin parikymmentä minuuttia, joka oli kyllä liikaa, kun perunat kerran olivat pienitty ja toisekseen, kyllä uunitus ne lopulta pehmittäisi.

Perunateatteri.

Seuraavaksi pilkoin sipulit. Mulla oli kolme sipulia, mutta nämä olivat pieniä. Tein ehkä virheen kun viipaloin sipulit eri kokoisiksi, kun en muuten osannut päättää minkä kokoinen sipulihake olisi hyvä. Ehkä ne olisi voinut vähän pienemmäksi pistää, mutta toisaalta ei pidä aliarvioida laiskuuden mahtia.

Sitten kuorin valkosipulin. Olen tykästynyt näihin yksikyntisiin valkosipuleihin, kuoriminen on helppoa ja ne saa pienittyäkin suht mukavasti. Oli ruoka mikä tahansa niin aina siinä pitää olla valkosipulia ja siitä ei edes keskustella. Samaan syteen pilkoin vähän nahistuneelta vaikuttavan chilin; yhdestä ei tulisi varmaan edes juuri makua, mutta ei kai se siellä pahaakaan tee.

Valkosipulia ja chiliä olla pitää.

Sen jälkeen tomaattien viipalointi, se on vihoviimeistä hommaa. Onneksi sahalaitainen veitseni oli terävä, muuten pilppominen olisi ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tomaatti on materiaaliltaan niin veemäinen kaveri, että tuppaa sitten pakenemaan veitsen alta litistyen ja lätistyen, mutta sahalaitaista veitseäni tuntui tällä kertaa tottelevan melko mallikkaasti. Tuli yllättävän tasaiset siivut, olin vähän jopa ylpeä tuloksistani.

Tomaatit.

Sitten vielä makkara. Monet valittavat HK:n blöön olevan persiistä, mutta mä diggailen kyllä jauhomakkaroista enemmän kuin niistä lihahommista. Sitä paitsi uunimakkaran on aina oltava HK:n Sinistä, se vaan on näin. Ja bonukseksi voidaan laskea myös kuorimisen helppous, kuori lähtee kuin vettä vaan. Pilkkominen onnistuu myös vaivatta, ja kaikki sormet ovat edelleen tallella.

Makkarat.

Alan ihmettelemään minne vuokani on joutunut. Etsin kaikki paikat kunnes tulee mieleen tsekata astianpesukoneesta. Sinnehän se on jäänyt edellisviikon makaronilaatikon jäljiltä. Voi helkkari, joudun sen sitten tiskaamaan nopeasti käsin. Netin ohjeessa sanottiin, että vuoka pitää voidella, joten pehmitän hetken voinokaretta mikrossa (15 sekuntia) ja sudin pullasudilla vuoan. Sen jälkeen alan kasaamaan makkaroita, tomaatteja ja perunoita limittäin vuokaan. Aluksi jaksan laittaa komponentit hienosti riviin kuin sotilaat, mutta kärsivällisyys loppuu ja mätän ne sitten kaikki puolihuolimattomasti joten kuten niin, että mahtuvat vuokaan. Päälle ripottelen paprikamaustetta ja mustapippuria. Tässä vaiheessa tulee mieleen, että pitäisiköhän sitä uunikin lämmittää. Ei tästä ruuanlaitosta tunnu nyt tulevan yhtään mitään. Kiertoilmauuni päälle ja asteita 200.

Kasausta.

Sen jälkeen rikon pari munaa lasiin, rikon niiden koostiksen ja kaadan sekaan kuohukerman. Sekoittelen huolellisesti. Lisään litkuun hieman suolaa ja valkosipulijauhetta ja sekoittelen vielä hetken ennen kuin kaadan komeuden tasaisesti vuokaan. Sitten vielä ripottelen juustoraasteen päälle. Aika kukkurallinen vuoka taas oli tuloillaan, toivottavasti sitä ei joudu uuninpesuun kuten niin monta kertaa aiemminkin.

Uuniin menossa.

Kun uuni on lämmennyt niin tyrkkään komeuden löylyn puolelle. Netin ohjeessa luki paistoajaksi 35-40 minuuttia, mutta itse ainakin kävin muutaman kerran kurkkaamassa, ettei mitään katastrofia pääse syntymään. 35 minuutin kohilla otin ruuan pois uunista, sillä päällimäiset tomaatit alkoivat olla jo ruskettuneet. Olisi voinut ihan hyvin antaa olla uunissa vielä tovin ja esimerkiksi foliota päällä, mutta mulla oli jo sen verran kova hiuonta, etten malttanut enää uunittaa. Vähän oli lääryä, mutta eiköhän se siitä viilennettyä muuttaisi vielä hieman muotoaan. Kylkiäsiksi otin perunasalaattia ja kurkkusalaattia ja juomaksi vissyä. Maku nyt oli jonkunlainen, ei näistä raaka-aineista ruuasta pahaa saa, mutta ei ollut mitään parasta ikinä-sapuskaakaan. Mausteet olivat ok ja komponentit kypsyneet ok, joten en ole ihan varma mikä tässä tökki. Annetaan arvosanaksi 3/5.

Valmista tuli, ainakin melkein.

Ja ei kun syömään.