559# Vilna, 3

5.11.2017, Sunday, +7, Scattered clouds, Vilnius, Lithuania

Nukuin loppuyön huonosti ja aivan liian vähän, vaikka olosuhteet olisivatkin olleet kohdillaan. Hiljaista, sopivan viileää ja hyvä sänky (mulla tulee usein selkä kipeäksi jos nukun muualla kuin omassa sängyssä), mutta jotenkin ei vaan nukuttanut. Suihkun kautta sitten aamiaiselle. Väkeä oli enemmän kuin lauantaiaamuna. Vieressämme köhisi ruotsalaispariskunta niin että inhotti, myös vuotavat nokat oli kumpaisella. Muuten hyvä aamiainen.

Sunnuntaiaamu vaikutti kirkkaalta.

Sitten huoneeseen kokeilemaan, onnistuisiko uusiounet. Ei onnistuneet nekään. Surffailin netissä, ja laitoin vähiä kamoja kasaan. Kotiinlähtö olisi tosin vasta illalla. Emme olleet kuitenkaan varmoja mihin aikaan check out olisi, mutta yhdeltätoista lähdimme. Maksoimme minibaarin laskun (yksi vissypullo, maksoi 5,20€, huhhuh) ja jätimme kamat hotellille säilöön.

Sää oli kirkastunut ja aurinko paistoi ja oli ennemminkin keväinen fiilis, joskin blosasi vähän kylmästi. Kävelimme Gediminoa pitkin joitakin kortteleitä pois päin tuomiokirkolta, kunnes saavuimme KGB-museoon.Viralliselta nimeltään se oli Kansanmurhan uhrien museo (suljettu ma & ti). Sisään mentiin Aukų gatven puolelta, pääsymaksu oli 4€ / naama. Tyly muija oli grupieerina. Kaksi ylintä kerrosta käsitti historiansepustusta millaista Liettuassa oli ollut neuvostovallan alla ja millaista rikosta ja rangaistusta siihen aikakauteen mahtui. Vanhoja kuvia ja tavaroita oli myös. Pohjakerroksessa oli ankeat vankilatilat. Ihan ok kohde, mutta olin vähän pettynyt kun museolla ei ollut myymälää. Elättelin vähän toiveita jos olisi löytänyt uuden kommunismijulisteen.

KGB-talo.

Känny.

Isä Aurinkoinen.

Raput tyrmään.

Selli.

Mitähän täällä suihkutiloissakin on aikojen saatossa tapahtunut..

No joo, kai tän nyt ois voinu ees pestä?

Palasimme samaa katua pitkin GO9-ostoskeskukseen. Liikkeet olivat auki, joten menimme H&M:ään katsomaan jos siellä myytäisiin vöitä; muuten olisin pulassa lentoaseman turvatarkastuksessa. Vyö löytyi kolmannesta kerroksesta, maksoi 15€. Toivottavasti se on nyt kestävämpää laatua kuin se edellinen. Ostotapahtuma kesti sata vuotta, koska kassalla oli joku asioimassa jonkun sossulapun kanssa.

Nörde vuvve.

Muistomerkki.

Lisää patsastelua.

GO9.

Menimme tuomiokirkon vieressä olevaan kansallismuseoon. Liput 2€ / naama, mutta huomasimme liian myöhään, että eläkeläiset olisivat päässeet eurolla. Museossa ei ollut kuin pari perhettä / seuruetta meidän lisäksi. Näytillä oli sekalainen setti maalauksia ja jotain vanhaa kamaa, aika tylsä kokonaisuus. Ei tästä voi oikein antaa kuin 1/5 vaikka hintakaan ei päätä huimannut.

Kansallismuseo.

Outoa kamaa museossa.

Seuraavaksi menimme lounastamaan Fiorentino-nimiseen ravintolaan, jota eräs tuttumme oli meille etukäteen suositellut, osoitteessa Universiteto 4. Se oli italialainen ravintola ja luulin saavani sieltä pizzen, mutta eipä ollut. En voi ymmärtää miksei vilnalaisten ravintoloiden ikkunaan tms voi saada ruokalistaa näytille. Otimme sitten pasta bologneset. Palvelu oli hidas. Ruoka oli hyvän makuinen mutta kun sitä oli tietysti niin surkean vähän, että nälkä jäi. Mä en muutenkaan osaa oikein syödä italialaisissa ravintoloissa, se primi-secondi -juttu on niin hämäävä. Juomaksi sparkling water, tänään oltiin vesilinjalla.

Ravintolavierailun aikana sain nyrhittyä myös vanhan vyön hiiteen ja uuden tilalle. Kävelimme aterian päätteeksi vielä hieman vanhassakaupungissa. Näimme apteekin, faija kävi ostamassa Voltaren emulgeliä, kun se on ulkomailla mukamas halvempaa. Palasimme hotellille ja menimme baariin. Faija tilasi oluen, joka epäonnistui ja jäi juomatta. Minun tilaamani cokis oli aika pahanmakuinen sekin, olisi nyt voinut edes muutaman jääpalan laittaa mukaan. Netti onneksi ylettyi tännekin saakka, joten sai vähän surffattuakin.

Vanhassakaupungissa vaihteeksi.

Pien kirkko.

Apteekin hyllyltä.

Varttia vaille neljä haimme kamat säilöstä ja pyysimme respaa tilaamaan meille taksin. Sitä piti odottaa kuusi minuuttia. Taksissa ei taaskaan turhia juteltu. Matka maksoi 11€ ja risat, faija antoi 15€. Olimme kentällä kuitenkin sen verran ajoissa, että piti odottaa melkoinen tovi ennen kuin check in aukesi. Koska meillä oli light-lento niin ruumaan menevistä matkatavaroista piti maksaa lisää, 30€ / laukku / suunta.

Turvatarkastuksessa oli pientä jonoa, jouduimme mutsin kanssa pyyhkäisytestiin. Pyyhkäisyssä käytettiin jotain helkkarin paskaista vanulappua, oikein ällötti. Miksei sitäkin voisi vaihtaa silloin tällöin? Tästä selvittyämme menimme viinakauppaan, joskaan en kyseistä ainetta viitsinyt tällä kertaa ostaa. Jatkoimme baariin, jossa tilasin pelkän kahvin. Baarista näki Milanon koneen lähtöportille, ja todistimme portinvartijoiden työtä. Peräti kuusi matkustajaa tuli myöhässä; neljä ensimmäistä käännytettiin, mutta kaksi viimeistä miestä huusivat varmaan kymmenen minuuttia virkailijoille, kunnes heidät laskettiinkin sisään koneeseen. Omituista ja epäreilua.

Lentokenttä.

Puolan kone peruttiin, mutta onneksi meidän koneemme oli aikataulussa. Koneeseen oli taas bussikuljetus, melko pitkään sai istua kylmässä bussissa ennen kuin meidät ajettiin koneelle. Samanlainen pieni potkurikone kuin tullessakin. Mulla oli paikka rivillä 15B, porukat olivat rivillä 3. Kone oli täynnä, takanani oli plunssapotilas. Vieressäni istui hiukan minua vanhempi mies, joka loi välillä katseita suuntaani. Olisi varmaan halunnut jutella, mutta uskaltautui puhelemaan vasta koneen laskeutuessa Helsinki-Vantaalle. Nopeasti meni lento, ilmaisen kahvin tilasin itselleni. Matkalaukku tuli tällä kertaa nopeasti ja kotimatka sujui taksilla.

* * * * 

Vilna yllätti kyllä positiivisesti. Ajattelin sen olevan huonompi kuin Riika ja etenkin näin masentavaan vuodenaikaan, mutta tälläinen viikonlopun reissu piristi kyllä melkoisesti mieltä. Ei tapahtunut munauksia, kaupunki on pieni eikä tarvitse julkisen liikenteen kanssa venkoilla, asiat olivat selkeitä. Oli siistiä, ja mikä näissä maissa on poikkeuksellisen kadehdittavaa verrattuna esimerkiksi Suomeen - otan nyt vähän varovasti - näistä puuttuu sellainen tietynlainen jengi. Venäläisten pieni osuus (vain 6%) yllätti sekin. Myöhemmin tuli mieleen, että eikös Euroopan maantieteellinen keskipiste ole jossain Vilnan kieppeillä? Sen olisi voinut ehkä käydä bongaamassa, tai jos olisi ollut yksi kokonainen päivä lisää, niin Trakain linna erityisesti kesäaikaan olisi ollut must-see. Mutta hyvä tämä oli näinkin, annetaan arvosanaksi vahva 4/5