558# Vilna, 2

4.11.2017, Saturday, +6, Overcast, Vilnius, Lithuania

Heräsin yöllä monta kertaa kadulta kantautuvaan metelöintiin. Baarit menivät täällä kiinni vasta klo 6, mikä piti huolen siitä, että meteliä piisasi aamuun asti. Onneksi nämä olivat vain lyhyitä herähdyksiä, muuten nukuin yllättävän hyvin uudessa paikassa. Herätyskello ilmoitti kahdeksalta nousemisajan, olisi nukuttanut vielä. Otin pikasuihkun virkistääkseni itseni. Päivä oli valjennut, näki ensi kertaa Liettuan päivänvalossa. Taivaankansi oli verhottu tasaisella ja paksulla harmaalla pilviverholla, sellaisella mikä Suomessakin on aina talvisin. Kadulla ei näkynyt juuri ketään.

Aamu valkeni marraskuisen harmaana.

Puoli yhdeksältä mentiin aamiaiselle hotellin kakkoskerrokseen. Hiljaista oli sielläkin, vähän ajan kuluttua joku perhe liittyi aamiaissaliin kanssamme. Ei tosiaan mikään turistikausi ollut menossa. Aamiainen otettiin seisovasta pöydästä, oli yllättävän hyvä. Leipää, croissantia, leikkeleitä, jne. Tarjolla oli myös vege-lihapullia, pakkohan sellaista oli testata. Olipa se hyvänmakuinen, huhhuh. Maistui melkein paremmalta kuin anti-vege-lihapulla. Kahvi oli myös hyvä, ja koko aamiaissali oli siisti. Ikkunat olivat isot ja mukavat näkymät pääkadulle.

Aamiaissali oli viihtyisä.

Jugurtin nimessä oli typo.

Hetki huilattiin aamiaisen päälle hotellihuoneessa ennen kylille lähtöä. Liikkelle päästyämme kävelimme aluksi Gedomino Prospekt-katua pitkin, joka vaikutti ostoskadulta. Hiljaista oli edelleen ja kaikki liikkeet kiinni. Mietimme, olisiko täälläkin pyhäinmiestenpäivä ja siksi paikat olivat sulki. Saavuimme sitten kadun päähän, jossa vastaan tuli Cathedral Basilica eli Vilnan tuomiokirkko. Se oli sentään auki ja kävimme tsekkaamassa ensimmäisen päivän monista vastaantulleista kirkoista.

Kaupunki oli hissukseen.

Vilnan tuomiokirkko.

Liettuan lippukin oli päässyt alttarille.

Kirkon takaa näkyi kukkulan päällä jököttävä Gediminasin linnan torni. Kävimme katsomassa sitä tarkemmin sisäpihalta, mutta päästäkseen tornille olisi pitänyt kävellä pitkähkö mäkinen serpentiinitie. Kesäaikaan tornille menisi lyhyt funicular eli sellainen kiskoilla kulkeva vaunu (en nyt saa päähäni mikä laitteen nimi on suomeksi), mutta nyt oli käytön kanssa hiljaista kuin huopatehtaalla. Emme nähneet tarpeelliseksi lähteä kävelemään mitättömältä vaikuttavalle tornille, vaan jatkoimme eteenpäin Kalny Parkasin puistoon ja nousimme metsäiselle kukkulalle, jossa oli Three Crosses-monumentti. Kolme ristiä oli Vilnan tunnus ja neuvostoaikana se tuhottiin, mutta rakennettiin myöhemmin taas uudelleen. Veistos oli tyhmä mutta Vilnan kaupunkiin sieltä avautui hulppeat näköalat, joten tuo paikka kannatti käydä tsekkaamassa.

Gediminasin linnan tornille jäi tällä kertaa kiipeämättä.

Kolmen ristin monumentti.

Vilna.

Palasimme kävellen takaisin päin ja meidän oli tarkoitus oikasta pienempää joenrantaa myötäilevää katua pitkin pyhän Annen kirkolle. Katu kuitenkin suljettiin nenämme edestä tietöiden vuoksi, joten meidän piti taas kiertää linnantornin ja kansallismuseon alue tuomiokirkolle asti. Päätimme poiketa hörppäämään kafeet Gedomino-kadulla olevalle Caffeine-nimiseen paikkaan. Se oli joku liettualainen kahvilaketju. Tilauksessa kesti, ja sieltä tuli ehdottomasti elämäni karmein cappucino kertakäyttömuissa. Pelkkää vaahtoa, ei yhtään kahvinmakua, ihan hirvee. Sitä äitelää vaahtoa ei kyllä saanut alas kirveelläkään, joten jätimme nämä juomatta, arvosana 0/5.

Maailman karseinta kahvia sai tuolta.

Sitten kävelyä vanhassakaupungissa. Paljon kävelyä. Näimme karkuteillä lentelevän papukaijan, joka laskeutui erään tytön päähän, mutta ei antanut ottaa itseään kiinni. Näimme kirkkoja ja toinen toistaan samanlaisia katuja, mutta kauppoja ja ravintoloita ja kahviloita ei nyt niin kauheasti ollut kuin olisi voinut olettaaa. Ihmisiä oli jonkun verran. Yksi turistikauppa nähtiin ja käytiin siinä ostamassa postikortit ja jotain muuta pientä. Postimerkit kävin ostamassa Narvesen-nimisestä kioskista; näitä oli paljon Latviassakin ja muistutti meidän R-kioskia. Nuori naismyyjä oli omaksunut hyvin neuvostoaikaiset palvelukulttuurin ominaisuudet, ei juuri katsettaan asiakkaaseen luonut saati tervehtinyt.

Pien ortodoksikirkko.

Hylättyjäkin kirkkoja löytyi.

Talonraato.

Kaupungintalon vieressä oli turisti-info jossa muodon vuoksi kävimme, ja tsekkaamassa muutamat ortodoksikirkot siinä sivussa (ukko kompuroi yhdessä pimeässä ovensuussa kynnykseen ja mutisi lähinnä itsekseen "täähän se on aivan helvetillinen paikka"). Alkoi siinä hieman jo nälättämään, joten poikkesimme lounaalle ranskalaiseen Balzac-nimiseen ravintolaan. Se oli ihan viihtyisä ravintola, joskin tuli tyhmästi tilattua hamburgerin pihvi mediumina (jauhelihapihvin täytyy aina olla kypsä). Juomaksi otin liettualaista olutta; nimeä en tiedä mutta hyvää se oli. Siisti paikka ja bonuksena uskomattoman kaunis naistarjoilijatar, joten 4/5 lähteepi täältä lounaspaikalle.

Lounasburgeri.

Jatkoimme pyhän Annen kirkolle. Löysimme sen näppärästi puhelimen kartan avulla. Paikalla olikin kaksi kirkkoa, emmekä olleet ihan varmoja kumpi se niistä oli, mutta kävimme molemmissa (toinen oli Franciscus Assisilaisen kirkko). Hienoja pytinkejä molemmat.

Pyhän Annen kirkko. Jompi kumpi noista.

Kirkko sisältä.

Kävelimme samaa reittiä pitkin kaupungintalon ohi osoitteeseen Vokieciu gatve 6, jossa oli Museum of illusion. Sisäänpääsymaksu oli aikuisilta 10€ / naama, tuntui aika kalliilta yleiseen hintatasoon nähden, mutta tätä oli kuitenkin netissä kehuttu. Vähän ahdisti jättää takit yleiseen valvomattomaan narikkaan, mutta näin tuntui tekevän kaikki muutkin. Museo koostui aistiharhajutuista, oli aika mielenkiintoinen ja osa teoksista oli oikein upeitakin. Jos olisi osannut ottaa valokuvia, niin täällä olisi saanut kyllä hienoja ja hauskoja kuvia. Virkailijat olivat avuliaita ja ystävällisiä ja tosi taitavia käyttämään kännykän kameraa (itselläni on vielä opettelemista oman Honorini kanssa, mutta naisvirkailija pyöritti sitä mennen tullen suomenkielisestä kieliasetuksesta huolimatta). Nytkin täällä oli melkoisesti väkeä, mutta kesäaikaan turistikaudella luulisi tämän olevan melko turvoksissa ihmisistä, mikä tietysti haittaisi tutustumista teoksiin. Ihmeen vähän tätä oli mainostettu. Mun tekisi mieli lipsauttaa kuitenkin 5/5 tästä paikasta.

Illuusiota ihmettelemässä.

Illuusiomuseo.

Illuusiot innoitti pelleilemään.

Kaikenlaista.

Sen jälkeen reilu kilometri kävelyä takaisin hotellille. Matkalla kävimme ostamassa ukon kanssa yhdet oluet Narvesenista. Postilaatikkoja emme olleet nähneet juuri missään, joten jätimme kortit hotellin respaan postitettavaksi (kesti lähes 2 viikkoa ennen kuin saapuivat perille) ja pyysimme respan tätiä varaamaan meille pöydän Lokys-nimisestä ravintolasta seitsemäksi hotellimme nimellä. Tämä onnistuikin hyvin. Sitten huoneeseen lepäämään, menin oikein peitteisiin ja nukuin makoisat päikkärit.

Harmi kun ei ehditty shampannerieen.

Hesburgereita riitti Vilnassa enemmän kuin missään.

Herättyäni oli jo pimeää. Katselin hetken telkkaria ja join oluen. Kuuden maissa menin katsomaan mitä porukat olivat saaneet aikaiseksi. Vähän aikaa seurusteltiin ja puoli seitsemän lähdimme kävellen kohti Lokys-ravintolaamme, joka sijaitsi noin kilometrin päässä hotellilta osoitteessa Stiklių gatve 8. Ravintolan oven avattuamme koko henkilökunta tuntui olevan vastassa, nousivat kaikki seisomaan ja hyvä etteivät kunniakujaa tehneet. Tarjoilijoita olikin huomattavasti enemmän kuin asiakkaita, vain yksi pöytäkunta meidän lisäksi, mutta toisaalta jouduimme jäämään katutasolle, joskin ikkunapaikalle. Kellariin emme päässeet - tai joutuneet. Myöhemmin ravintolaan tulikin kolmenkymmenen hengen japanilaisseurue, jotka ohjattiin kellariin. Porukat muistelivat käyneensä täällä aiemminkin, kun viimeksi Vilnassa kävivät 20 vuotta sitten.

Ravintolaa etsimässä.

Lokys-ravinteli.

Tarjoilija esitti sen miljoona kysymystä ennen kuin saimme edes alkudrinksut tilattua. Eikä ollut helppoa ruokatilaustakaan toteuttaa. Ravintola oli spesifioitunut riistaravintolaksi, joten tilasin ennakkoluulottomasti majavaa - joskin varmistuttuani ensin että sienet sai hutshelvettiin (sieniä oli tungettu lähes joka annokseen, tarjoilijan piti käydä oikein keittiössä kysymässä saisiko ruuan sienittä). Porukat pelasivat varman päälle tilaten kalaa - josta tarjoilija vähän tästä huomauttikin. Alkudrinkeiksi otimme mutsin kanssa skumpat, ukko otti Dry Martinin. Jonkinlainen leipäsetti tuotiin myös, mutta kattausmaksu ei ollut mikään yhtä härski kuten edellisenä iltana, olisikohan ollut yhteensä kolmen euron luokkaa.

Epäilin majavan olevan jotain rotan kaltaista sitkeää lihaa, mutta tätä oli mureutettu padassa varmaan tuntikausia, ja maultaan muistutti ehkä meidän riistaa, hirveä tms. Pinaattiperunamuusi sopi ruuan kanssa hienosti ja garnishit maistui kerrankin myös. Jälkkäriksi otin Irish coffeen, faija valitsi espresson ja Finlandia-vodkan ja mutsi hot chocolate & icereamin, mutta ei tykännyt. Hinta juomineen (ruokajuomaksi viiniä ja olutta), tippeineen, kattausmaksuine ja ruokineen kaiken kaikkiaan 110€, joten ei paha. Lokys-ravintolasta ei voi antaa vähempää kuin 5/5, suosittelen kyllä ehdottomasti.

Maistuvat majavat ja muut.

Palasimme pimeitä kujia pitkin takaisin hotellille, joskin ensin kävimme GO9-kauppakeskuksessa. Vaatekaupat yms olivat kiinni, mutta siellä oli myös kohtuukokoinen Rimi-ruokakauppa, josta ostimme hieman juomaa ja herkkuja. Sitten hotellille, jossa loppuilta kului blogaillen, nettisurffaillen, chattaillen jne. Nukkumaan puolen yön paikkeilla.

GO9-ostari.