582# Bitza

Otetaas näin vapun kunniaksi ruokapostaus, vähän niin kuin vinkiksi jos kaipaa muuta menuunsa kuin nakit ja salladokset. Tänään nimittäin kokkikornerissa valmistuu runsastäytteinen joskin verisuonet tukkiva bitsa. Kokeillaanpa erikoispohjaa kaurahiutaleineen, ja täytteitä tietysti tosi runsaasti, eli ei mitään italopitzeä ole luvassa. Raaka-aineksia tarvitaan siis kosolti:

Pohjaan:
3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
3/4 dl oliiviöljyä
3 dl maitoa
½ dl tonnikalaöljy

Täytteet:
400 gr jauhelihaa
1 ps tacomauste
1 prk tonnikala öljyssä
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 ps kinkkusuikale
3 tomaattia
1 kpl mozzarella
1 ps juustoraaste
1 ps maissia
1 prk tomaattimurska
1 paprika

Ruokatarvikkeet.

Ruuanlaitto alkaa helposti: otetaan kippo nro yksi, johon lorautetaan 3/4 dl oliiviöljyä. Otan ensimmäistä kertaa elämässäni puolen desilitran mitan käyttööni, avaan tonnikalapurkin josta lorautan puolikkaan desin öljyä. Vähän tulee sattumaa sekaan, mutta ei haittaa. Sekaan lisään 3 dl maitoa, ja sekoitan huolellisesti. Sen jälkeen kaurahiutaleet sekaan - tässä kohdin mun piti kyllä varmistaa kokilta, onko kaurahiutale sitä samaa lesettä josta teen joskus kaurapuuron. Kyllä on, joten Elovenalla mennään. Hiutaleet lisättyäni sekoitan jälleen huolellisesti. Tässä vaiheessa näyttää aika pahalta, mutta antaa näyttää.

Märjät.

Sitten otan kippo nro kakkosen, johon mittaan vehnäjauhot ja leivinjauhon. Vai onko se leivinjauhe? Samapa tuo. Teelusikan mitalla kippaan perään suolat, hämmennän hiukan haarukalla näitä sekaisin, kunnes alkaa keittiössä leijailemaan pöly siihen malliin, että katson viisaaksi kipata kuivat märkien sekaan. Sitten taas sekoittelen kunnes tökötistä tulee raskas, yhtenäinen klimppi. Otan uunipellin johon levitän leivinpaperista arkin ja mättään taikinan keposta keskelle peltiä.

Kuivat.

Tähän asti olikin naurettavan helppoa, mutta nyt alkoi vaikeudet. Ajattelin ensin kaulita taikinan levyksi, mutta kuten Markku sanoisi Huutokauppakeisarissa - hyvin nopealla aikataululla huomasin, että hommahan meni vituiksi. Aloin sitten sormin painelemaan taikinaa, mutta sekin takertui sormiin, enkä saanut mitään tarttumaan leivinpaperiin, saatikka tasaiseksi levyksi. Lisäilin sitten leivinjauhoa kätösiin ja päättäväisesti jatkoin painallustekniikalla, kunnes huomasin sen lopulta tuottavan tulosta ja taikina alkoi levittäytymään nätisti pellille. Olisi sitä taikinaa voinut olla himpun verran lisää, mutta kyllä se nyt suurimman osan pellistä kattoi.

Vaikein vaihe oli taikinan levitys.

Kyllä tästä vielä pohja saadaan.

Sitten pilkkomishommiin: ensiksi avaan pakkauksesta mozzarellan. Paketissa on vettä tms lientä, joten kannattaa avata lavuaarin ylöpuolella. Neste helkkariin ja mozzarella pöydälle. Minua jotenkin ällöttää se mozzarellan koostis, on jotenkin semmosta inhottavan tuntuista, mutta sulanee sitten aikanaan pizzatäytteenä. Sitten viipaloin kolme tomaattia; sliivuista tulee vähän turhan paksuja, mutta eiköhän ne uunissa pehmene mukavasti. Sipuleista en tee tällä kertaa mitään pientä silppua vaan ihan oikein viipaleita. Mulla oli tähän varattuna kaksikin sipulia, mutta ajattelin sen sitten olevan liioittelua. Yksi sipuli riittää, kun oli sen verran kookaskin. Sen jälkeen pienin valkosipulin mahdollisimman pieniksi. Mä olen viime aikoina käyttänyt vain niitä "yhden kynnen valkosipuleita", ne on helppo kuoria ja pieniä. Sitten pienin paprikan.

Mozzarellat ja tomangit. Ja sipuli.

Paprikaa ja sipulia.

Napsautan uunin päälle keskilämmölle ja asteita 225. Sitten alan paistamaan jauhelihaa; liha on ollut huoneen lämmössä oli yli puoli tuntia. Mä en huomaa mitään eroa, paistoin jauhelihan huoneenlämpöisenä tai kylmänä. Mulla oli nyt pelkkää naudan jauhelihaa, yleensä ostan nauta-sikaa, mutta oli niin huonolla päiväyksellä tällä kertaa, että otin pelkän naudan jauhelihan. Koska en tiedä maustamisesta niin päätin maustaa jauhelihan tacomausteella - tämä lisätään vasta siinä vaiheessa kun jauheliha on jo ruskistunut. Sekaan vettä, alle desi.

Jauheliha oli kauniin punertavaa.

Seuraavaksi levitän tomaattimurskan pizzapohjan päälle (tässä oli mulla tapahtunut sellainen kämmi, että olin valkannut kaupasta valkosipuli-tomaattimurskaa, ja kun oli vielä ne oikeat valkosipulitkin mukana, niin oli ehkä vähän turhan hapokasta. Seuraavana päivänä bussissa edelläni istunut pikkutyttö ei näyttänyt kauheasti arvostavan hänen suuntaansa lasetettamiani röyhyjä, sen verran mulkoili pari kertaa pahasti). Käytän lusikkaa apuna levitykseen, jotta reunatkin saavat osansa. Sen jälkeen ripottelen hiukan juustoraasteesta pohjan päälle, jonka jälkeen lisään jauhelihan ja maissin. Sen jälkeen sipulit, tomaatit, paprikat, mozzarellat ja kinkkusuikaleet. Mielestäni järjestyksellä ei ole väliä. Sitten lopuksi juustoraaste pintaan. Uuni oli lähes lämmennyt joten ei muuta kuin koko komeus lämmittelemään. Vasta tässä vaiheessa huomaan, että unohdin tonnikalan; nappasen pitsan vielä pois uunista ja lappaan tonnikalat päälle ja ei kun uuniin uudelleen. Jotain täytteiden määrästä kertoi sekin, kun pelti painoi niin paljon ettei yhdellä kädellä jaksanut sitä nostaa. Uunitusaikaa oli vaikea arvioida, kun oli sen verran täytteitä. Kokeilin ensin 20 minuuttia, mutta jatkoin vielä 6-7 minuuttia lisää, kunnes juusto näytti sulaneen ja reunat muuttuneet rapsakan näköisiksi.

Maissi toi mukavasti raikkautta.

Kohta uuniin.

Ihailin hetken ajan valtavaa lättyäni, mutta otin sitten lautasen ja aterimet ja nakersin pienehkön kulmapalan. Hyvin pysyi paketti koossa ja makukin oli ihan ok. Myönnettäköön, että olen minä parempiakin pitsoja syönyt, mutta pohja oli ihan kohtalainen. Juustoisaa ja rasvaisaahan tämä kyllä oli vähän turhankin kanssa, enkä ole varma oliko tacomauste sittenkään hyvä idea. Niin ja valkosipulia oli liikaa. Mutta omatekemäksi nyt jonkinlainen esitys, annan tästä arvosanaksi 3/5.

On se valtava lätty.

Maistuis varmaan sullekin.

563# Lihapasteija

Viikko meni hieman sairastellessa eikä muitakaan aikaansaannoksia ollut, joten päätin pyhäpäivän kunniaksi viritellä taas äksöniä kokkikorneriin. Apeksi olisi tarkoitus tänään valmistella köyhän miehen lihapasteijoita. Mitään tälläistä en ole aiemmin edes yrittänyt tehdä, ja koska ruuanlaittotaitoni ovat mitä ovat ("olen ruuan syöjä, en sen valmistaja"), niin koitan tapani mukaan päästä helpolla ja oikaisemalla. Eli rasvakeittimet saa jäädä edelleen hyllylle, tämä iisi ruoka duunataan uunissa, valmiista voitaikinasta.

Sen verran tuli heti alkumetreillä takapakkia, että täytteeksi suunniteltu puuroriisi unohtui sitten kuitenkin sinne kauppaan, enkä myöskään löytänyt pasteijamuottia lähimarketistani. Epäilen, mahtaako käsin väännetyistä pasteijoista tulla yhtään mitään, pysyvätkö ne koossa ja kuinka ruma lopputulos sitten ikinä onkaan mutta ei muuta kuin härkää sarvesta ja hommiin.

Tässäpä päivän raaka-ainekset:

500gr Pirkka voitaikinaa
400 gr naudan jauhelihaa
1 prk Mutti Polpa tomaattimurskaa
2 1 pkt mozzarella
200 gr kinkkusuikale
2 sipulia
valkosipulia
cheddar juustoraastetta
2 kananmunaa
mausteet (valkosipulijauhe, jauhelihamauste, paprikajauhe, aromisuola, pizzamauste)

Tälläset kamppeet varattu ruuanlaittoon tänään.

Mulla oli ollut voitaikina pakastimessa, otin sen sulamaan paria tuntia ennen ruuanlaittoa. Samoin olen lukenut, että jauhelihakin kannattaa ottaa jääkaapista n. puolta tuntia ennen paistoa huoneenlämpöön.

Aloitetaan sipulinpilkkomisella. Tällä kertaa hommaa vähän vaikeutti se, että sipulista piti saada mahdollisimman pientä silppua. Pilkkominen ei muutenkaan kuulu suosikkipuuhiini, haluaisin niin mielelläni pitää kaikki sormet ehjänä. Valkosipuli raaka-aineena pasteijassa kuulostaa äkkisiltään liioitetulta, mutta ei kerrota kenellekään. Maltoin sentään jättää chilit tällä kertaa pois, joten molemmista pääraaka-aineista ei voi sentään luopua. Pätkitään valkosipulit tavan sipulin sekaan samalla kertaa. Enkä mä laittanut kuin kolme kynttä sitä valkosipulia, mausteeksi vain.

Ruoka kuin ruoka, sipulia saa ja pitää olla tosi runsaasti.

Ei muuta kuin paistinpannu kuumaksi, voita liukkariksi ja sitten jauheliha pannulle porisemaan. Mä olen aina vähän miettinyt, missä vaiheessa sekaan pitäisi lisätä pilkotut sipulituotteet, entä mausteet? Tällä kertaa lisään sipulimössön suht aikaisessa vaiheessa, haluan sipuleista tällä kertaa pehmeitä, ja lisään mausteet niin ikään vielä jauhelihan ollessa raakaa. Maustamisesta taas... ehkä sillä ei ole väliä, mutta itse olen maustanut lihan vasta loppuvaiheessa. Mutsi on aika varovainen käyttämään mausteita, ja mulla on itselläni kestänyt kauan oppia maustamisen tärkeys ruuanlaitossa. Napsautin tässä vaiheessa myös uunin päälle keskitasolle, asteita 225.

Jauhelihat tulilla.

Mozzarella oli minulle uusi tuttavuus. Olen kyllä käyttänyt sitä juustoraasteena mutta nyt ostin kummallisia pusseja jossa aivan kuin hölskyi sisällä. Ja totta tosiaan, kimpale mozzarellaa lillui jossain ihme suolavedessä. Kaasin nesteet lavuaariin ja pilkoin juuston pienemmiksi kuutioiksi. Kieltämättä jo ällötti koskea koko juustoon ja aloin jo tässä vaiheessa epäilemään keitosteni makua. Lisäksi sanottakoon, että ostohetkellä minut valtasi jonkinlainen juustopsykoosi ja tuli ahnehdittua. Yksi pakkaus mozzarellaa olisi riittänyt aivan mainiosti tähän.

Mozzarellaa... hyi saamari.

Tomaattikastikkeen kaasin pienempään astiaan ja laitoin sekaan pizzamaustetta ja hetken mielijohteesta myös joltain matkalta tuomaa, tuntemattomaksi jäänyttä maustetta. Sekotin helahoidon huolellisesti. Pari kananmunaa rikoin toiseen lasiin ja sotkin nekin huolellisesti. Aloin fundeeraamaan että pitääköhän munia säilöä jääkaapissa, vaikka kaupassa ne ovatkin perushyllyllä? Laitoin jäljelle jääneet munat kuitenkin jääkaappiin; mulla on jääkaapissa sellainen munamuotti joten oletan sen toimivan jonkinlaisena vihjeenä.

Tomaattikastike ja sekoitetut mausteet.

Seuraavaksi aloin operoimaan itse taikinan kanssa. Vaihe, jota olin hieman jopa etukäteen pelännyt. Paketista paljastui aukeava, kolmen levyn plätty. Tätä varmaan tarttisi kaulita ohuemmaksi ens alkuun. Kaivoin kaulimen kaapista, elämäni toinen kerta kun sitäkin vehjettä tarvitaan. Irroitin veitsellä yhden levyn. Se olisi pitänyt varmaan kaulita jonkun pöydän päällä, mutta hygieniasyistä otin uuninpellin, levitin siihen paperin ja vähän vehnäjauhoja alle (en todellakaan tiedä olisiko tarvinnut, mutta ajattelin sen estävän kiinnittymästä liiaksi kaulimeen / leivinpaperiin). Sen jälkeen sainkin nauraa kuset housussa uusavuttomuuttani; hommasta ei tosiaan meinannut tulla yhtään mitään. Milloin meinasi karata uuninpelti ja milloin koko taikina, eikä se meinannut levitä kirveelläkään. Voimani ehtyivät joten päättelin taikinan olevan valmis täytettäväksi. Lusikalla levitin pohjalle tomaattimurskaa, sitten lisäsin jauhelihan, sitten kinkkusuikaleet (näitä ei olisi tarvinnut, pelkkä jauhelihaseos olisi toiminut paremmin), sitten mozzarellat ja lopuksi juustoraastetta. Koitin nostaa taikinan toista reunaa toisen päälle jotta pasteijasta tulisi tiivis, mutta kävi kuten tortilloja tehdessäni, eli ahnehdin täytettä liikaa jolloin taikinan saaminen yhtenäiseksi oli liki mahdotonta. Lopulta onnistuin jonkinlaisen yhtenäisen viritelmän siitä saamaan aikaiseksi, mutta nätti se ei ollut ja muistutti enemmänkin rullakebabia. Ja koko keittiö pölisi jauhoista ja ylipursunneista pasteijantäytteistä.

Täytettä tuli liikaa.

Saman täyttöoperaation suoritin kahdelle muullekin taikinalevylle. Viimeisen kohdalla alkoi vähän sujumaan kun ymmärsin miten taikina käyttäytyy ja mikä on oikea määrä täytteitä, jotta paketin sai vielä sievästi kiinni. Siirsin kaikki pötköt puhtaalle uuninpellille ja voitelin ne kananmunalla. Kai se estää sitten niitä palamasta, vai mikä onkaan syy, mutta olen nähnyt niin tekevän muidenkin? Sen jälkeen koko komeus uuniin, jossa annoin tuotteiden muhia noin parikymmentä minuuttia. Ehdin odotellessani siivoamaan järkyttävään kuntoon päässeen keittiön. Vedin myös jäljelle jääneet jauhelihat naamariin, joten vaikka ruoka tänään floppaisikin niin ei tarvinnut nälkään kuolla.

Minulla ei ollut tarkkaa tietoa, kauanko pasteijoiden olisi pitänyt antaa uunissa olla, mutta totesin päällikuoren saaneen sopivasti väriä pintaan. Melko hajuton sapuska, tai sitten nokka ei ollut vielä täysin kondiksessa pikku sairastelun jäljiltä. Ulkonäkö ei kuitenkaan luvannut kauhean hyvää. Leikkasin pötköt osiin, jotta sain ne mahtumaan paremmin säilytykseen ja yhden paloista siirsin lautaselleni, pitihän se nyt koemaistaa. Ensi alkuun vähän jopa kauhistutti sitä syödä, mutta ei maku nyt ihan karsea ollut. Juusto oli sulanut sopivasti ja piti mössön mukavasti koossa. Taikina nyt oli hieman makeahkoa makuuni, mutta ehkä ei pitäisi mitään voitaikinaa tälläiseen sapuskaan edes käyttää. Pikkasen olisin toivonut tämän onnistuvan paremmin, chiliä olisi sittenkin voinut olla makua antamassa. En usko, että tätä tarvitsee toista kertaa välttämättä tehdä, tai ainakin sen joutuu tekemään sitten tyystin eri tavalla ja mielellään eri raaka-aineilla. Arvosana 2/5.

Ei mikään viiden tähden ateria... maistuis varmaan sullekin.

556# Nikkarinvuoka

Kevyttä plunssaa pukkasi, eikä jaksanut oikein keskittyä mihinkään niin päätinpä kokeilla valmistaa arki-illan herkkua - varsinaista muotisapuskaa - eli Nikkarinvuokaa. Ruoka vaikutti ainakin etukäteen helpolta kuin heinänteko, joten tässä ei ole muuta kuin hävittävää. Ei siis muuta kuin testaamaan, millaista sikojen ruokaa tänään saadaan aikaiseksi.

Seuraavanlaiset raaka-ainekset tarvitaan:

5-6 perunaa
makkaraa, esim. HK:n Sininen
pari sipulia
2 munaa
valkosipulia
kolme-neljä tomaattia
kermaa (ei ruokakerma, se on ukotusta)
chili
juustoraaste
mausteet: mustapippuri, paprikajauhe, valkosipulijauhe, suola
vettä
voita

Raaka-ainekset.

Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli perunoiden suhteen, ei nimittäin tullut mieleen, että ne pitäisi olla mallia keitetyt. Kuorin sitten perunoista viisi - nämä perunat olivat sen verran kookkaita, että tiesin jo etukäteen ettei mitään tsäänssejä saada mahtumaan kaikkia vuokaan, ja yksi perunoista vihersi jo muutenkin. Kuoret siis veke, ja sen jälkeen viipaloin niistä suht tasaisia viipaleita ja laitoin kattilaan. Vettä perään ja suolaa. Kiehutin niitä siinä hiljaksiin parikymmentä minuuttia, joka oli kyllä liikaa, kun perunat kerran olivat pienitty ja toisekseen, kyllä uunitus ne lopulta pehmittäisi.

Perunateatteri.

Seuraavaksi pilkoin sipulit. Mulla oli kolme sipulia, mutta nämä olivat pieniä. Tein ehkä virheen kun viipaloin sipulit eri kokoisiksi, kun en muuten osannut päättää minkä kokoinen sipulihake olisi hyvä. Ehkä ne olisi voinut vähän pienemmäksi pistää, mutta toisaalta ei pidä aliarvioida laiskuuden mahtia.

Sitten kuorin valkosipulin. Olen tykästynyt näihin yksikyntisiin valkosipuleihin, kuoriminen on helppoa ja ne saa pienittyäkin suht mukavasti. Oli ruoka mikä tahansa niin aina siinä pitää olla valkosipulia ja siitä ei edes keskustella. Samaan syteen pilkoin vähän nahistuneelta vaikuttavan chilin; yhdestä ei tulisi varmaan edes juuri makua, mutta ei kai se siellä pahaakaan tee.

Valkosipulia ja chiliä olla pitää.

Sen jälkeen tomaattien viipalointi, se on vihoviimeistä hommaa. Onneksi sahalaitainen veitseni oli terävä, muuten pilppominen olisi ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tomaatti on materiaaliltaan niin veemäinen kaveri, että tuppaa sitten pakenemaan veitsen alta litistyen ja lätistyen, mutta sahalaitaista veitseäni tuntui tällä kertaa tottelevan melko mallikkaasti. Tuli yllättävän tasaiset siivut, olin vähän jopa ylpeä tuloksistani.

Tomaatit.

Sitten vielä makkara. Monet valittavat HK:n blöön olevan persiistä, mutta mä diggailen kyllä jauhomakkaroista enemmän kuin niistä lihahommista. Sitä paitsi uunimakkaran on aina oltava HK:n Sinistä, se vaan on näin. Ja bonukseksi voidaan laskea myös kuorimisen helppous, kuori lähtee kuin vettä vaan. Pilkkominen onnistuu myös vaivatta, ja kaikki sormet ovat edelleen tallella.

Makkarat.

Alan ihmettelemään minne vuokani on joutunut. Etsin kaikki paikat kunnes tulee mieleen tsekata astianpesukoneesta. Sinnehän se on jäänyt edellisviikon makaronilaatikon jäljiltä. Voi helkkari, joudun sen sitten tiskaamaan nopeasti käsin. Netin ohjeessa sanottiin, että vuoka pitää voidella, joten pehmitän hetken voinokaretta mikrossa (15 sekuntia) ja sudin pullasudilla vuoan. Sen jälkeen alan kasaamaan makkaroita, tomaatteja ja perunoita limittäin vuokaan. Aluksi jaksan laittaa komponentit hienosti riviin kuin sotilaat, mutta kärsivällisyys loppuu ja mätän ne sitten kaikki puolihuolimattomasti joten kuten niin, että mahtuvat vuokaan. Päälle ripottelen paprikamaustetta ja mustapippuria. Tässä vaiheessa tulee mieleen, että pitäisiköhän sitä uunikin lämmittää. Ei tästä ruuanlaitosta tunnu nyt tulevan yhtään mitään. Kiertoilmauuni päälle ja asteita 200.

Kasausta.

Sen jälkeen rikon pari munaa lasiin, rikon niiden koostiksen ja kaadan sekaan kuohukerman. Sekoittelen huolellisesti. Lisään litkuun hieman suolaa ja valkosipulijauhetta ja sekoittelen vielä hetken ennen kuin kaadan komeuden tasaisesti vuokaan. Sitten vielä ripottelen juustoraasteen päälle. Aika kukkurallinen vuoka taas oli tuloillaan, toivottavasti sitä ei joudu uuninpesuun kuten niin monta kertaa aiemminkin.

Uuniin menossa.

Kun uuni on lämmennyt niin tyrkkään komeuden löylyn puolelle. Netin ohjeessa luki paistoajaksi 35-40 minuuttia, mutta itse ainakin kävin muutaman kerran kurkkaamassa, ettei mitään katastrofia pääse syntymään. 35 minuutin kohilla otin ruuan pois uunista, sillä päällimäiset tomaatit alkoivat olla jo ruskettuneet. Olisi voinut ihan hyvin antaa olla uunissa vielä tovin ja esimerkiksi foliota päällä, mutta mulla oli jo sen verran kova hiuonta, etten malttanut enää uunittaa. Vähän oli lääryä, mutta eiköhän se siitä viilennettyä muuttaisi vielä hieman muotoaan. Kylkiäsiksi otin perunasalaattia ja kurkkusalaattia ja juomaksi vissyä. Maku nyt oli jonkunlainen, ei näistä raaka-aineista ruuasta pahaa saa, mutta ei ollut mitään parasta ikinä-sapuskaakaan. Mausteet olivat ok ja komponentit kypsyneet ok, joten en ole ihan varma mikä tässä tökki. Annetaan arvosanaksi 3/5.

Valmista tuli, ainakin melkein.

Ja ei kun syömään.

535# Kalorikas lihalaatikko

Näin elokuun kieppeillä jotkut tuntuvat ihan tosissaan viettävän rapukekkereitä, mutta mie kun en noista rapuloista ja krapuloista nyt niin perusta, niin tehdäänpä tänään kokkikornerissa tällästä äijämättöä. Harkitsin annokselle jopa nimeä Vegaanin painajainen mutta ehkä sellainen olisi vähän jo liioittelua. Tätä ruokaa en ole ennen tehnytkään, ja kun minun kokkaustaidoista on kyse niin voi tuloksena olla taas sikojen ruokaa. Myönnettäköön, että vähän käytin Roizuvlogzin ohjeita apuna. Mutta pidemmittä puheitta, nostetaanpas kisse pöydälle jne.

Ainekset tänään:
400 gr jauhe lihhoo
1ps tacomaustetta
500 gr pussi valmisperuna-sipulisekoitusta (joo tälläsen vois tehdä itsekin, mutta laiskuus yms)
Amerikan pekonia
2 isoa sipulia
2 pkt kermaa
2 chiliä
1 ps mozzarellajuustoraastetta
1 pkt salaattijuustokuutioita
mausteita, esim: valkosipulijauhe, pippurisekoitus, jauhelihamauste
voita ja öljyä paistamiseen
vettä

Tämänlaisia kamppeita on tällä kertaa tarttunut kaupasta mukaan.

Aloitan paistamalla jauhelihan. Minulla on naudan jauhelihaa, mutta eipä kai sillä väliä. Kun jauheliha on ruskistunut, lisään vajaan desilitran vettä ja sekoitan taco-jauheen. Minusta se haisee hielle, mutta maku on ok. Viisi minuuttia seos porisee pannulla hiljaksiin, aloitan samalla pilkkomaan sipuleita. Tällä kertaa osui kohdalle hieman tylsä veitsi, mutta ei voi mitään. Ambulanssin numero kannattaa silti pitää puhelimen pikavalinnoissa mukana.

Homma käyntiin jauhelihan paistolla ja tacoseoksen teolla.

Pilkon myös chilit. En tiedä kauanko ne ovat olleet jääkaapissa, vaikuttavat nahistuneilta, mutta ei kai chili voi vanhaksikaan mennä? Pekonin pilkkominen pieneksi onkin sitten vaikein homma tänään. Ei mennyt sen leikkeleminen niin kuin Strömsössä, sillä pekoni ei silppuuntunut pieneksi vaan meni lähinnä mössöksi. Mutta syytän siitä sitä veistä. Muutenkin pekoniin koskeminen käsillä on jotenkin iljettävää.

Pekonisiipaleet.

No tää meni kyllä pjersseelleen.

Vähän floppaa myös paistinpannuvalintani. Jostain syystä päädyn pienempään pannuun, ja koska en ole pilpponut sipuleitakaan kovin pieneksi (valehtelin itselleni ettei suurikokoisemmat sipulipalat haittaa), paistinpannu on kukkuroillaan. Chilit ja pekonit sekaan ja katsotaanpa millainen käry kämppään saadaankaan. Suljen varoiksi ovet ja laitan liesituulettimen täysille.

Pannulle paistumaan.

Naksautan myös uunin päälle, ja lämmöt 200 asteeseen keskitasolla. Pekoni-sipuli-chili-sekoituksen paistaminen tuntuu kestävän ikuisuuden, ja päätän jossain vaiheessa, että nyt saa riittää. Otan uunivuoan ja mietin pitäisiköhän sitä voidella jotenkin, mutta päätän jättää sen jostain syystä ohjelmanumerosta pois. Levitän reilut puoli pussia peruna-sipuli-sekoitusta vuoan pohjalle, päälle jauhelihan, lisään purkillisen salaattijuustokuutioita ja sekoitan huolellisesti. Sitten kaadan pekoni-sipuli-chili-seoksen ja sekoitan jälleen. Lorautan hetken mielijohteesta mukaan muutaman pisaran Tabascoa. Sen jälkeen tyhjennän loput peruna-sipuli-sekoituksesta vuokaan, kaikki mahtuvat mukaan juuri nätisti. Lisään mozzarellajuustoraasteen, sekoitan jälleen ja sitten vielä maustan randomilla valitsemillani mausteilla. Tacomauste jauhelihassa varmaan huolehtii pääsääntöisesti mausteisuudesta, joten aika maltilla lisäsin lisämausteita sekaan. Ehkäpä valkosipulijauhetta laitan vähän reippaammin, melkeinpä kaduttaa kun en pilkkonut ehtoja valkosipuleita sekaan. Kyllä sellaista pitäisi aina olla ruuassa mukana, etenkin jos äiäsafkaa valmistaa. Sen jälkeen lorautan vielä kaksi purkkia kermaa. Ei aavistustakaan onko se liikaa vai liian vähän.

Kerroksittain vuokaan.

Uuni on kypsä joten nakkaan koko komeuden lämmittelemään. Muistan laittaa myös uunipellin alle siltä varalta, että ruoka kiehuu yli. En muista montako kertaa olen joutunut uunin pesemään kun olen ahneuksissani valmistanut liian suuren annoksen ruokaa sillä seurauksella, että uunin puolella ruoka kuohui yli. Ei ole mikään kiva homma. Aikaa uunitukselle on mahdotonta sanoa, mutta epäilisin sen olevan tunnin luokkaa? Laitan munakellon soimaan puolen tunnin päästä, katsotaanpa miltä ruoka näyttää silloin. Ainakin ruokaa voi siinä vaiheessa hieman sekoitella. Jos pinta näyttää kärtsäävän liikaa, niin vuoan päälle voi laittaa folion, kuten itse tein noin 48 minuutin jälkeen.

Puolen tunnin jälkeen.

Tunnin kuluttua nostin ruuan uunista pois; olisi voinut olla vielä vähän aikaa. Kannattaa antaa ruuan vetäytyä ja jäähtyä kunnolla. Itsellä hiukoi jo siihen malliin, että en malttanut enää olla korkkaamatta vuokaa. Vähän jopa jännitti ensipuraisu, mutta rohkeasti rokan syö. Rasvainen ja mausteinen se ruoka oli mutta ei nyt kovin paha. Otin jopa lisää. Pekonia en erottanut ruuasta enää ollenkaan, en tiedä mihin se hävisi. Kaupan perunasalaatti sopi annokseen myös, ja Hartwallin Vichyä kyytipojaksi. Annan 3½/5 vaikka itse sanonkin. Ja riittoisahan tämä ruoka on, tästä riittää kaloreita vaikka pienelle afrikkalaiselle kylälle.

Avot! Valmista tuli.

Ja ei kun syömään kera perunasalaatin ja vissyn.

Maistuisi varmaan sullekin.

494# Quiche Lorraine

Tänään uusavuttomien kokkicornerissa valmistetaan Quiche Lorrainea, eli härmäläisittäin kinkkupiirasta. Mä en ole eläissäni leiponut - hetkinen, onko tää leivontaa ees? Kyllä kai, kun tässä kerran jonkinlainen taikina joudutaan duunaamaan - ellei nyt sitten jotain päiväkodin piparkakkutaikinan kaulintaa ja muottien painallusta lasketa. Joten saas nähdä miten käy, tuleeko sikojen ruokaa vai mitä tästä tulee? Lisäksi ihmetytti piiraan eri variaatiot; yhtenäistä konsensusta ei tuntunut löytyvän ainesosien eikä valmistustekniikan saralta, sen mitä googlesta ja youtubesta koitin aiheesta etsiä. Joten sovelletaan itse.

Kamppeet:

Paprika
2 sipulia
chiliä
200gr kinkkusuikaileita
200 gr juustoraastetta
3 munaa
100 gr voita
2 dl kerma
kermaviili
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoa
1 tl suolaa

(nakkipaketti siltä varalta, että ruoka epäonnistuu niin pahasti ettei pysty syömään)

Tämän illan ainekset - kuvasta puuttuvat ainakin chili ja mausteet.

Juomaksi olen valinnut lähikaupassamme ollutta Tran Quini-rentotumisjuomaa; jonkinlainen koe-erä siellä myynnissä.

Pilkon ensimmäiseksi paprikan ja sipulit. Sipulia näyttää olevan vähän liikaakin, joten laitan vain 1,5 sipulia, kun nämä ovat niin isoja. Ei tarvitse mielestäni olla mitään kovin hienoksi pilpottuja. Ohjeessa sanotaan, että paprikat ja sipulit voi halutessaan kuullottaa. En kuule mitään, mutta käytän niitä vähän aikaa paistinpannulla lämmittelemässä. Tähän oli tietysti tarkoitus pilkkoa mukaan myös chili, jonka muistan vasta aivan loppuhetkillä.

Paprikan ja sipulan kuullottelua.

Sen jälkeen taikinan tekoon, se huolettaa ehkä eniten, kun en ole sellaista ennen tehnyt. 100gr voinokare on ollut huoneenlämmössä pehmenemässä - vasta tässä vaiheessa muistan että uuninkin voisi napsauttaa päälle 225 asteeseen alalämmölle. Voi kulhoon ja sekä leivinjauho että vehnäjauhot sekaan, sekä suola. Sekoitan tuotteita mutta ne eivät tule siitä hullua hurskaammaksi joten lorautan desin kermaa sekaan. Näyttää vähän paremmalta, mutta lisään vielä hieman nestettä, jotta taikinasta tulee sellainen kunnon sementtinen möykky, missä ei vehnäjauhot enää pölise. Lusikka pois kauniista kädestä, sillä se ei mielestäni ole kauhean tehokas väline tämänkaltaiseen hommaan. Pusertelen ja painelen taikinaa nyrkissäni, kuten tuppaan joskus tekemään myös lihapullataikinalle.

Oliko se riita tai kina?

Tämän jälkeen isken taikinamöhkäleen voideltuun makaronilaatikkovuokaan - mulla kun ei ole mitään spesiaalipiirakkavuokaa. Youtubessa monet levittivät taikinan vain uuninpellille leivinpaperin päälle, mutta pelkäsin sen kuohuvan uunissa taas yli ja että sen jälkeen joutuisin viikon verran pesemään uunia, joten pelasin varman päälle ja käytin makaronilaatikkovuokaa. Levitän taikinan tasaisesti niin, että se nousee reunoillekin. Siitä tulee todella epämääräisen näköinen, ja alan jo uskomaan homman menevän preesensekseen.

No nyt tuli kyllä pohjat!

Odottelen uunin lämpiämistä, sillä ajattelin esipaistaa taikinapohjaa 10 minuuttia. En tiedä onko se välttämätöntä, mutta minä teen niin. Tällä välin aloin valmistaa itse täytettä. Kulhoon munat (ne kanan siis), kinkkusuikaleet, juustoraaste, kermaviili ja paistinpannulla yhä kärsivällisesti odotteleva paprika-sipuli-chili seos. Sen jälkeen huolellinen sekoitus; tämä vasta karsealta näyttääkin, ja nyt jo vatsalaukku heittää voltteja tietäessään, että kyseinen näky tulee kohta valumaan soppatorvesta alas. Eräässä ohjeessa sekaan käskettiin lisäämään myös sientä. En lähde tästä edes paasaamaan. Eiköhän tämä ole tarpeeksi karmivaa jo muutenkin.

Sikojen ruokaa tulossa.

Matkalla uuniin.

Pohja on ollut uunissa kymmenen minuuttia joten nappaan sen pois ja kaadan täyteseoksen päälle ja levitän mönjän tasaisesti kaikkialle. Tarkistan, että joku sentti jää paisumisvaraa reunoistakin; se uunin pesu on muuten kyllä vihoviimeistä hommaa. Sen jälkeen koko komeus uuniin. Ohjeessa luki 15 min, minä pidin reilut 18 min, jonka jälkeen päälliosa näytti ok:lta, mutta sisus ei ollut hyytynyt lähellekään tarpeeksi. Piiras täytyy tietysti jäähdyttää ennen nauttimista; annoin sen jäähtyä ainakin 20 min, mutta silti sisältö oli liian vetistä ja löysää. Olisi pitänyt ehdottomasti seisottaa uunissa kauemmin.

Entäs maku sitten? Ei mikään kovin paha. Otin pari kertaa lisääkin. Chili maistui juuri minun makuuni sopivasti läpi. Nyt tuli tietysti mieleen, että mausteita olisi voinut lisätä täytesörsseliin myös - vaikkapa jauhelihamaustetta, oreganoa, suolaa yms. Minulta se jäi nyt tällä kerta tekemättä, mutta menee tämä näinkin. Annan tästä arvosanan 3/5. Suurimmat ongelmat olivat esteettisiä. Harjoittelulla tästä voisi ehkä tulla parempaa, mutta luojan kiitos minun ei tarvitse tätä tällä kertaa tarjoilla kenellekään muulle.

Oliskohan tää jo?

Lopputulos vetinen.

Jaa niin se Tran Quini-juoma... En oikein tiennyt pitäisikö se nauttiako illalla vai aamulla? Join tämän kymmenen aikaan illalla, joten saas nähdä miten käy, olettaisin kyseessä olevan kuitenkin aamujuoman. Olin valinnut ginger lemongrass -maun, mutta minusta siinä maistui vihreä tee ehkä eniten läpi. Haisi tiskiaineelle mutta maku ei ollut kovin karsea. Ehkäpä 3/5 tästäkin.

Uni ei meinannut tulla tämän jälkeen silmään millään, joten ehkä tuli syötyä liikaa vai oliko juoma sitten mikä valvotti. Positiiviset puolet tosiaan siinä, että vatsataudilta vältyttiin eikä palohälytinkään ruvennut tällä kertaa soimaan.

467# Kesäinen krilli herkku

Kokkikornerissa tänään valmistuksessa "kesäinen krilli herkku". Nimestään huolimatta, jos ei ole kesää tai grilliäkään kuten mulla, niin safkan saa näppärästi valmistettua myös urbaanimiljöössä sähköuunissa. Helpompihan se on silleen tehäkin kun ei tarvitse arpoa lämpötilojen ja lämmitysaikojen kanssa. Työtähän tässä on taas uusavuttomalle ihmislapselle enemmän kuin tarpeeksi, mutta ans kattoo onko tuleman edes herkku vai sikojen ruokaa.

Ruokana tänään:
Alkuruoka: -
Pääruoka: Makkara-juuresnyytit
Juoma: Olutta

Tarvikkeet (2-3 annosta):
5 4 perunaa
4 kynttä valkosipulia
2 3 porkkanaa
2 sipulia
1 paprika
1 pkt Camping-makkaraa
voita
suolaa
pippuria
folioa

Raaka-aineet.

Kuorin ensin perunat. Näin kesäaikaan kuorihan on semmonen kuin teinipojan parta, ettei voi olla varma onko sitä vai ei mutta tunnusteltaessa jotain mänkkiä siinä perunan pinnalla tuntuu olevan. Höylään pintakerroksen perunoista pois kuorintaveitsellä. Mun on vaikea arvioida mikä määrä perunoita olisi ok, nämä ovat melko kookkaita joten tyydynkin neljään perunaan. Porkkanat kuorin seuraavaksi; niistäkin laitan yhden jääkaappiin odottelemaan parempia päiviä, mutta myöhemmin huomaan että kolmas porkkana olisi ollut kuitenkin paikallaan. Sitten kuorin sipulit, halkaisen ne ja puolikkaat leikkaan vielä neljään osaan. Valkosipulin kuoriminen onkin työläämpää, enkä taas osaa valkata määrää. Heitän mutulla neljä kynttä. En tiedä pitäisikö ne olla kokonaisina vai pilppoa pienemmiksi? Mä halkaisen ne ja puolikkaatkin leikkaan vielä osiin. Paprikasta leikkaan vaan sliivuja.

Peruna ja porkkani kuorittuna.

Inhoon viipalointia.

Makkaran kuorintaa.

Makkara nyt voi olla jotain lihaisaakin mutta olen viime aikoina mieltynyt jauhomakkariin, joten päädyin siksi Campingiin. Ennen söin makkaratkin kuorineen, mutta Pp on opettanut minuakin vähän makkarankuorirasistiksi, joten jos sen saa helposti kuoraistua niin mikäpä siinä. Tällä kertaa käy tuuri, kuoret irtoavat kuin hauki kaislikosta.

Kyrsät viipaloituna.

Volio.

Sitten alan taiteilemaan volion kanssa; koitan saada sopivan kokoisia paloja nyhdettyä rullasta. Asettelen suorakaiteenmuotoisen palan pöydälle, johon isken arviolta sopivan määrän tasaisesti perunoita, makkaroita, sipuleita ja mitä tässä nyt olikaan. Sitten päälle nokare voita sekä maustehässäkkää eli suolaa ja pippuria. Mietin chiliäkin laitettavan yhteen nyyttiin, mutta unohdan sen. Sitten vain taiteillaan nyytti kasaan niin, että se on tiivis paketti eikä mistään päivänvalo paista läpi. Viimeisestä nyytistä tuli suurempi kuin muista, toivottavasti se ei haittaa. Eikös sitä luulisi, että se kypsyy siinä missä muutkin, kunhan kamppeet on lohkottu tasaisin kappalein?

Pippuri hyllyltä ja suola myös.

Paketointia.

Jossain vaiheessa juolahtaa mieleen, pitäisikö uuninlämmitykseenkin ryhtyä. Napsautan uunin päälle 225 asteeseen kiertoilmassa. Ehkä se on liioittelua, droppaan hieman. Ei tässä mitään mustaa makkaraa sentään ruveta tekeen. 200 on kiva tasaluku.

Matkalla uuniin.

Kun nyytit on duunattu, laitan koko komeuden uuninpellillä + leivinpaperilla varustettuna uuniin. Näin siksi, että viimeksi tehdessäni makaronilaatikkoa koko homma kuohui yli, ja sit alkoi aika rankasti vit... suututtamaan, sain pestä meinaan uunia kaksi päivää sen jäljiltä. Aikaa on mahdoton arvioida, kauanko safkan pitäisi olla uunissa lämmittelemässä, mutta laitoin munakelloon alkajaisiksi 35 minsaa. Jatkoin kuitenkin vielä viidellä minuutilla kun dikipoksin virittäminen oli kesken joten 40 minuutin päästä kävin kurkkaamassa uuniin. Kypsyysmittarina käytin perunaa joka vaikutti pehmeältä joten päättelin ruoan valmiiksi. Vähän oli ehkä porkkanat al dentet, mutta meni se siinä. Oheen vielä lusikallinen perunasalaattia sekä sinappia ja ketsuppia ja juomaksi olutta, niin avot! Kyllä tästä ehkä 4/5 voi antaa.

40 minsaa uunissa ja valmista tuli.

Ja sit syömään!