405# Champagne in the Sky

8.8.2015, Saturday, +22, Mostly cloudy, Helsinki

Päivän paikka.

Viime joulun alla mietin kuumeisesti, mitä voisin antaa Pp:lle joululahjaksi. Mä olen aika huono lahjan hankkija. Sattumoisin sohjoa kyntäessäni näin semmoisen elämyslahjajutun, ja päätin käydä katsastamassa tarjonnan. Heti bongattuani Champagne in the sky-elämyksen edes minunlaiseni päättämättömyyden huipun ei ollut vaikeaa lukita ostopäätöstä. Lahjaa puolsivat Pp:n mieltymys shampanjaan, erikoisuus sekä lahja oli vielä kahdelle henkilölle. Hieman itsekkäästi elättelin toiveita pääseväni siis mukaan. Paras lahja toisellehan on sellainen josta hyötyy itsekin ;) Ja pääsinhän minä, kiitokset vaan Pp:lle kutsusta.

Tapahtuman järjestää Dinner in the Sky. Meillä oli siis "shampanja-tilaisuus", mutta teemoja on erilaisia valittavana, kuten nettisivulta ilmi käy.

Up to the sky.

Elämyslahjakortti piti muuttaa varaukseksi joskus kevään korvilla. Sään kanssa oli siis hieman arpapeliä; jos sataisi niin sataisi, mutta jos tuulisi liikaa, niin nostoa ei voisi järjestää. Valkkasimme sitten päiväksi mutulla lauantain, 8.8. Se olikin erinomainen valinta muuten niin surkean kesän keskeltä. Aurinko tosin vetäytyi päivän vanhetessa pilviverhoon, mutta tuuli ei ollut raivokasta ja oli sen verran lämmintä, että uskaltauduin lähtemään lyhythihaisella matkaan (tästä oli varoiteltu, että ylhäällä saattaa olla huomattavasti viileämpi kuin alhaalla johtuen juuri tuulesta jne). Paikalta olisi tosin saanut lainaan takkeja, jos olisi epäillyt palelevansa. Ihan hyvä varalisä.

Meitä edeltänyt ryhmä.

Nostoaikamme oli klo 15. Nosturi oli Helsingin Rautatietorilla. Paikalle oli pyydetty saapumaan 20 minuuttia etuajassa. Lavalle mahtui kerralla ehkä parisenkymmentä asiakasta, joten kaikkien piti olla ajoissa ettei nosto viivästyisi. Paikkanumerot oli saatu tietoomme jo etukäteen. Odotusteltan ovisuulla piti ilmottautua virkailijalle, jolla olikin tieto varauksestamme.

Odotuslounge.

Kiinnitys.

Vähän aikaa pyörimme loungessa hieman hukassa, istuskelimme sitten pehmeillä istuintyynyillä ja katselimme muita osallistujia. Onhan se shampanjan kanssa puleeraus aina sen verran hienostunutta, että sen huomasi muistakin tulijoista; verryttelyasut ja kaljalippikset oli jätetty kotiin.

Pian ekstrovertiltä vaikuttava ulkomaalainen jätkä tuli pitämään pienen mainospuheen englanniksi, jonka jälkeen suomalainen, ilmeisesti merkittävässä asemassa firman sisäisessä nokkimisjärjestyksessä oleva heppu briiffasi sanasen käytännöistä. Lähinnä vakuutteli miten turvallista homma oli. Mulle on tullut viime vuosina korkeanpaikan kammo, mutta jostain syystä tätä tilaisuutta en ollut jännittänyt etukäteen ollenkaan; vasta vakuuttelu turvallisuudesta sai minut ensimmäisen kerran hieman huolestumaan.

Pöytä on katettu.

Tarjoilijat.

Tämän jälkeen meidät ohjattiin paikkajärjestyksessä penkkeihin istumaan. Penkeissä oli ainakin kolminkertaiset turvavyöt. Se vähän loi turvallisuuden tunnetta. Turvavöitä ei kiinnitetty tai irroitettu itse vaan sen tekivät apulaiset. Itse tarvitsi vain istuskella. Kamerat ja muut tarvikkeet piti ottaa pöydälle jo valmiiksi ennen nousua. Näin haluttiin varmistaa ettei tavaraa sataisi alas. Laukut ja isomman kamat piti jättää alas hyllyköihin.

Viimein tapahtui nosto. Se oli sangen hidasta puuhaa, nousua ei oikein edes huomannut. Ei siis mikään vetonaula Linnanmäelle. Nostolava tuntui tukevalta, ei ollut yhtään huojumisia edes. Yläilmoissa kävi pieni tuulenpoikanen.

Sit mentiin.

Jokaiselle paikalle oli tuotu kuvun peittämä lautanen. Ohjelmaan oli luvattu pientä purtavaa. Yläilmoissa se paljastui lopulta hanhenmaksaksi, persikkapalaksi ja jonkinlainen krutonki siinä oli myös, sekä kastiketta ja pähkinänpalasia. Vähän jännitin maksaa, koska sellaiset kuuluvat inhokkilistalleni, mutta ei se maistunut miltään. Mitään sudennälkää annoksella ei toki tannutettaisi, mutta olihan se kiva lisä.

Ruoka.

Shampanja sitä vastoin oli hyvää. Sisääntuloteltassa oli mainostettu Veuve clicquotia, mutta Mumm'ia täällä kuitenkin tarjottiin. Ihan hyvältähän se maistui, joskin jumalten juomaa tarjottiin vain pari puolikasta lasillista.

Maisemat olivat kyllä ihan jees. Olen mä kyllä Hesan korkeammaltakin nähnyt, mutta kokemuksena tämä oli ihan hieno. Alhaalla ollut esittelijä oli tullut mukaan ylös saakka ja hauskuutti yleisöänsä kertomalla anekdoottejaan korkean paikan kammoisista. Hän kertoi myös penkin ominaisuuksista; sen saisi kahvasta päästämällä hammaslääkärituolin tasolle; siinä kelpaisi sitten makuutella 50 metriä tyhjää alapuolellaan. Siihen mun kantti ei sentään kestänyt; vähän jo sieppasi nähdä jalkansakin tyhjän päällä.

Hesa.

Ylhäälläoloaikaa taisi olla juurikin se luvattu 20 minuuttia, ja tämä meni nopeasti, täytyy sanoa. Laskeutuminen alas tapahtui niin ikään verkkaisesti, ettei sitä juuri edes huomannut kuten vaikkapa lentokoneessa.

Kyllä tästä nyt voisi antaa ihan täydet pisteet, 5/5. Mennen tullen voittaa ainakin sen Katajanokan tyhmän maailmanpyöräkokemuksen.