406# Kävelyllä

Minulla on sellainen Fitbit-aktiiviranneke, jonka sain joululahjaksi. Se onkin ollut minulla jokapäiväisessä käytössä, sitä on aika kiva seurata. Lähinnä seurailen askeleiden täyttymistä ja toisaalta unen mittausta myös.

10 000 askeltahan on sellainen peruskuntoa ylläpitävä määrä, joka pitäisi päivittäin saada tehdyksi. Se ei yleensä tuota vaikeuksia, raja ylittyy useimpina päivinä viikossa. Muutaman kerran on tullut 20 000 askeltakin täyteen, joskin se on vaatinut jo hieman enemmän ponnisteluja.

Pp oli tässä taannoin lomallansa ulkomailla ja kävi tekemässä siellä hurjan kävelylenkin ja kehuskeli vaatimattomasti saaneensa 33 000 askelta päivässä. Herttinen. Aloin miettimään, pystyisinkö itse  tuollaisiin suorituksiin?

Fitbit palkitsee erinäisten rajapyykkien ylitykset hieman lapsellisella badgella. Askelmääristä niitä tulee yleensä 5000 välein, joskin myös kertyneistä kilometrimääristä tulee esimerkiksi Lontoon maanalaisen rataverkoston tai Uuden-Seelannin ympärysmitasta omat badget. Huomasin, ettei minulla ole edes 25 000 saati 30 000 askeleen badgeja ollenkaan.

Eräänä tiistaina, lämpimänä elokuun sellaisena, mulla ei sattumoisin ollut muutakaan tähdellistä tekemistä ja lomapäivä tuhlattavana. Nyt voisin kokeilla kävelylenkille menoa.

Käveltävä matka olisi reilut 26 kilometriä. Eihän se nyt Konoselle olisi kuin lämmittelylenkki, mutta minunkaltaiselleni hieman alle 40-vuotiaalle istumatyöläiselle se on paljon. Sohvaperunalle, jolla on merkittävä mieltymys olueeseen ja sipseihin. Laiskamadolle, jonka liikuntanumero koulun todistuksessa vain harvoin ylsi kutosen yläpuolelle.

Disclaimerit hiiteen ja kunnon popot jalkaan ja menoksi. Ensimmäiset pari kilometriä menevät kuin huomaamatta mukavassa metsämiljöössä, haaveillen mukavista tapahtumista ja sen semmoisista. Sen jälkeen hiekkatie muuttuu asfaltiksi ja kävelen jalkakäytävällä. Puiden varjot eivät osu enää tielle ja lämpötila alkaa nousta. Neljän kilometrin jälkeen aurinko tuntuu porottavan armottomasti, ja mulla vain puolen litran vesiputeli mukana. Koitan säästellä vettä, mutta se menee siltikin hetkessä. Tunnen selän olevan läpimärkä hiestä. Myöhemmin illalla huomaan polttaneeni vielä niskanikin.

Mittari ranteessa värähtää. Ensimmäiset 10 000 askelta kävelty. Matkassa se tekee reilun 7,5 kilometriä. Jalkoja alkaa puuduttamaan, en pysty enää ajattelemaan mitään pitkäjänteistä. Puistossa maleksivat hanhijoukot tekevät kiusaa lojumalla tiellä eivätkä tee elettäkään väistääkseen. Ei minkäänlaista kunnioitusta ihmistä kohtaan.

Yhdeksän kilometrin jälkeen pääsen uudelleen metsätaipaleelle, ja kuumuus helpottaa. Seuraavat neljä kilometriä menevätkin helpolla, mutta olen varma etten jaksa kävellä 26 kilometriä. Olen vasta puolessa välissä.

Pidän pitkän tauon, ja jatkan sen jälkeen reilut kolme kilometriä. Käyn ravintolassa syömän pitsan, nyt tarvitaan tuhti annos jotain epäterveellistä. Meksikaana-pitze maistuu kyllä todella hyvältä. Juomaksi olin tilannut vettä, jota tulikin iso lasillinen mutta olisihan tuota mennyt enemmän. Hain kaupasta monta pulloa vissyä, se teki gutaa.

Pieni ruokalepo ja sen jälkeen jatkoin matkaa. Jalkoja ei sinänsä väsyttänyt eikä kivistänyt, mutta yhtäkkiä, n. 18 kilometrissä alkoi vasemman jalan säärtä ja jalkapöytään koskemaan. Aivan kuin iskisi säärensä pöydän kulmaan, joka askeleella. Paikoillaan seistessä se ei tuntunut millekään. Tarkistin askeleet, yli 25 000 askelta oli jo takana. Käänsin lenkin kohti kotia; en uskaltanut enää kävellä metsäteillä enkä kovin kaukana kotoota, koska jos jalat alkaisivat krampata niin sitten olisi piru merrassa.

30 000 askelta täyttyi ja jalkaan koski niin pirusti. Olin melkein kotona. Mietin, jatkaisinko vielä. 5000 askelta tuntui kuitenkin toivottamalta urakalta, kun ei jaksaisi enää ainuttakaan. En edes uskaltanut miettiä, paljonko se olisi kilometreissä. Päätin kokeilla tehdä pienen kiepin, ja katsoa mikä olisi mieli sen jälkeen.

31000 askelta oli oikeastaan sellainen kipuraja; sen jälkeen tiesin, että pystyisin kävelemään loputkin, mutta henkisesti se oli kyllä erittäin raskas loppureissu. Kävelin muutamaa korttelia ympyrää, ja ajattelin, että pihallaolevat varmasti laittaisivat oudon sahaamiseni merkille. Mutta mitäs noista.

Viimeiset pari tuhatta askelta kesti aivan tolkuttoman kauan... Tuntui, että kävelin ikuisuuden ja kun katsoin mittaria niin askeleita oli tullut lisää ehkä 300. Aivan tolkutonta. En edes muista askelmäärien täyttymisestä mitään enkä edes loppumatkasta.

26,5 kilsaa tuli askelmittarin mukaan sitten lopulta talsittua. Google Pedometeristä tarkistin, se näytti matkaksi 28 km, mutta eipä meillä lasketa. Olin iloinen, että sain 35 000 askelta täyteen, mutta oli kyllä pyllystä koko homma, en toista kertaa moiseen sortuisi. Edes se sadan kilometrin pyöräily ei vituttanut näin paljoa. Ihan 1/5.

Loppuilta meni sitten venytellessä koipisia. Ajattelin niiden olevan kipeinä pitkään, mutta onneksi oli hyvät kengät eikä tullut mitään vesikelloja jalkapohjiin kuten armeijassa. Turvoksissa oli kyllä niin kädet kuin jalatkin, ja vielä seuraavana päivänäkin vasen jalka kipuili kun lähdin liikenteeseen, mutta kesti se palauttavan liikunnan ihan hyvin - tunnin setti sulkista :)

Ja mitäs muuta sitten jäi käteen? No, masenti kovasti kun kaloreita ei kulunut kuin sen 1300-1400 eikä painoakaan lähtenyt kuin 200gr :D Tuossa oli kuitenkin viisi tuntia raakaa kävelyä. Olisi sen nyt luullun olevan vähän tehokkaampaa.