407# Kotiseutumatkailua

14.8.2015, Friday, +19, Scattered clouds, Helsinki

Maamerkkejä.

Pari hesalaista maamerkkiä on pyörinyt mielessä bongattavien listoilla, joissa en ole sitten 80-luvun kouluvuosien jälkeen käynyt. Kesälomahan on mitä otollisinta aikaa tällaisten vääryksien oikomiseen. Toinen kohteista on Olympiastadionin torni ja toinen on Temppeliaukion kirkko. Ensimmäiseen sentään yritimme Pp:n kanssa muutama vuosi sitten päästä, mutta suunnitelmamme meni jostain syystä pieleen. Temppeliaukiolla muistan käyneeni tosiaan joskus lapsena koulun kanssa luokkaretkellä.

Perjantaipäivällä ensin metrolla Kamppiin. Tiesin kyllä tarkalleen missä kirkko sijaitsi; Kampista sen melkein löytäisi muutenkin seuraamalla japanilaisten turistien virtaa. Muutama matkamuistomyymälä oli tullut katujen varsille. Muuten paikka näytti ulkoapäin juuri sellaiselta kuin muistelinkin. Kuten aina turistikohteissa, rakennustellingit koristivat kirkon fasadia täälläkin. Kyltti ovella näytti pytingin olevan yleisölle auki klo 9.30 - 17.30. Tuotakaan tietoa ei netistä löytynyt.

Sisään ei tietenkään maksanut mitään - sellainenhan olisi kohtuutonta. Toisaalta, sisälle mentäessä varoitettiin taskuvarkaista. Mihin maailma on menossa kun ihmiset ryöstää toisiaan jo kirkossakin? Uskomatonta.

Julkisivu.

Varo taskuvarkaita.

Kusellekin pääsisi.

Kirkko oli pienempi kuin kuvittelin. Täynnä turisteja tietenkin, pääosin Aasian suunnilta. Olin lukenut, että aamupäivisin aurinko paistoi sisään erityisellä tavalla. Nyt oli jo alkuiltapäivä, enkä huomannut mitään erikoista. Joku soitti urkuja, mielestäni huonosti. Kirkko oli äkkiä nähty. Ei tehnyt mitenkään vaikutusta, 2/5. Pidän enempi sellaisista eurooppalaisista, keskiaikaisista ja mittavista kirkoista, jossa on kunnon tornit ja maalaukset.

Kirkon käytävä.

Sali.

Kynttilät rivissä.

Kuparista kyhätty katto.

Sen jälkeen lähdin talsimaan Töölön halki kohti Olympiastadionia. Töölö on mulle vierasta aluetta, eksyn siellä aina kun ne kadut eivät ole mitenkään ruudukkomaisia. Kerran olen kadottanut tänne autonikin, en muista kauanko mä jouduin sitä hakemaan. Enkä mä tälläkään kertaa suoriutunut tyylipuhtaasti, kun lähdin haahuilemaan Museokatua väärään suuntaan. Kyllä mä sitten lopulta pääsin Runebergin kadulle ja osasin paikallistaa suuntimat, mutta tulihan siinä hukka-askelia kosolti. Lisäksi ympärilläni pörräsi kaksi huumenistiä jotka hermostuttivat minua, epäilin niiden olevan niitä Sininauhasäätiön asukkeja. Miksi niidenkin pitää päästä asumaan ja sekoilemaan paraatipaikalle? Eikö joku Savukoski olisi näille parempi paikka niin pysyisivät pois houkutuksista?

Kisahallille päästyäni muutamakin flaijerin-jakaja pyrki iholle tuputtamaan jotain juoksumainosta. Muutama feissari oli oikein ulkomaalainen. En voi käsittää miten joku tosiaan luulee minua juoksijaksi?

Stadionin torni.

Kävelin kohti Stadionin tornia ja uskaltauduin sisään. Siinä oli tiski, jossa tällä kertaa oli parikin virkailijaa. Minut vastaanotti mies; en osannut päätellä oliko se näsäviisas vai esittikö hauskaa, mutta sen vitsit eivät juuri uponneet. Ei paasata hänestä sen enempää. Torniin maksoi veronmaksajalta 5€ sisään.

Hesa.

Lisää Hesaa.

Hissi oli varsin pieni, sinne mahtui neljä henkilöä. Onneksi mikään Tokyo Towerin kaltainen turistirysä tämä ei ollut, joten mahduin ensimmäiseen hissiin. Kerroksia oli 11. Rappusia pitkin ei saanut mennä.

Hissi saapui ahtaaseen tilaan, jossa oli pieni huone muutamine valokuvineen. En jaksanut niitä katsoa. Jatkoin portaita ylös; näköalatasannetta oli kaksikin kerrosta. Ihmisiä oli muutamia, ei mitenkään häiriöksi saakka. Hyvin pystyi kuvaamaan maisemat, jotka eivät olleet kummoisiakaan. Mietin, miten helkkarin pieni Helsinki oikeastaan on? Ja miten täällä voi olla tonttipula, kun tornista näkyy 99% pelkkää metsää?

Hiukan huipulla tuuli mutta ei ollut mitenkään kylmä. Tämä oli äkkiä nähty, enkä jaksanut kauaa tornissa kuhnailla; en sitten tiedä olisiko näkymä esimerkiksi pimeällä jotenkin hienompi? Tuskin.

Näkymä pohjoiseen.

Töölö. Sinne eksyy aina.

Tulin takaisin alas. Mietin, olisiko stadionia voinut vielä kiertää omin päin, mutta missään ei ollut minkäänlaista infoa asiasta. Kentän puolella pykättiin jotain isoa estradia, olisikohan ollut Jari Sillanpään tulevaa keikkaa varten, ja siinä oli sen verran hälinää, että katsoin parhaakseni poistua. Aika huono maku jäi taas kerran tästäkin nähtävyydestä, 1/5.

Siltsun konsertti tulossa.

Kävelin hetken aikaa Töölönlahden puistossa kunnes sain päähäni käydä vielä jossain oluella kun oli melko kaunis päiväkin. Pitäähän turistikierros aina jotenkin palkita. Ylitin Mannerheimintien ja eksytin itseni taas Töölön mutkaisille kaduille, mutta mistään en meinannut löytää avoinna olevaa olutkippolaan. Vihdoin ja viimein, ikuisuuksien tarpomisen jälkeen tulin Kamppiin ja siellä uurastukseni palkittiin. Se olikin paras päivän kohteista.