381# Vietnam, 3

25.1.2015, +29 Partly cloudy, Can Tho, Vietnam

Kuuletko tuulten riehuvan,
maailman merten kiehuvan?
Kuuletko tähtien hyminää,
maailman akselin jyminää?

Heräsin neljän viiden välissä, huone oli kuuma kuin pätsi. Ilmastointia ei viitsi hurinan takia pitää yöllä päällä, joten tietty lämpö nousee kun seinät hohkaa kuumuutta. Pieni nukahtaminen, ennen kuin kello soitti 5.35.

Aamiaiselle kuudelta, kamojen reeraamista ja seitsemältä istuttiin jo veneessä matkalla kelluville markkinoille. Sinne oli ehkä kolmen vartin matka. Ja olihan se omituista, kelluva tori. Vähän aikaa pyörimme ympyrää, muutama paatti tuli iholle myymään juomia ja sen semmoista, mutta eipä kukaan tainnut mitään ostaa.

Kuin vene varhaisella joella.

Nyt ois hetelmää myynnis.

Ja lihapiirakkaa.

Pysäköimme veneen ja kävimme sitten maan kamaralla markkinoilla. Oli ahdasta, pahoja hajuja, tavarapaljouttua, ja jumalattomasti ihmisiä. Ilmeisesti myynti kannattaa; kun ihmisillä ei jääkaappeja ole eikä ole myöskään kunnollisia kauppoja, niin marketeiltahan ihmiset kaiken tarpeellisen ostaa.

Valikoima maanpäällisellä torilla vuvvesta kampaan.

Nam!

Slups!

Omnomnonom!

Vegeversiotakin oli tarjolla.

Jatkoimme veneellä pienemmälle joelle, jossa kävelimme hetken aikaa metsässä. Siellä viljeltiin riisiä ja hedelmiä, ja lopulta niitä pääsi maistelemaan. Mä nyt en ole mikään hedelmien ystävä muutenkaan, saati tuntemattomien hedelmien, mutta kyllä mä nyt muutamia maistoin. Nimiä en enää muista. Makeita ja mehukkaitahan ne olivat. Teetä juotiin päälle. Grillissä valmistui käärmekset, mutta niitä ei tohtinut kukaan meidän porukasta kokeilla.

Tuore-hevi-osasto.

Riisipelto.

Sammakkoja.

Palasimme reilun tunnin takaisin hotellille. Kolmen vartin tauko; vaihdoin farkut shortseihin ja täytin repun uudella vedellä.

Kirkko - täällä?!

Motelli.

Äijä hakemassa lounasta.

Uutta ja sekundaa.

Sen jälkeen lähdimme bussilla pienen matkan päähän katsomaan jotain 1800-luvun kartanoa. Sinne oli vähän käveltävää. Ei ollut edes puolipäivä, mutta ilma oli pistävän kuuma ja sai hien valumaan noroina selässä. Kartanokaan ollut mikään ihmeellinen.

Kartano.

Kukkaloisto.

Kommukka.

Kävimme syömässä lounaan jossa ruokaa oli taas niukalti. Ei siinä mitään mutta kun ruoka pitää jakaa aina neljän hengen kesken, ja kukaan ei kehtaa tietenkään ahnehtia että kaikille ruokaa riittää. Nyt porukan isokokoisimmat syömärit ovat nostaneet asian esille; osa yrittää pyrkiä jo valmiiksi "naisten pöytään", jotta ruokaa riittäisi enemmän.

Ravintolaa vastapäätä oli kaljakauppa. Kauppa oli tietysti pieni ja pimeä, joten asiakkaiden piti mennä sinne max 2 asiakasta kerrallaan, varsinkin kun kaupan omistaja oli levittänyt keskelle kauppaa viltin jossa lapset nukkuivat päikkäreillä pois alkuiltapäivän kuumuutta. Tuotteissa ei ollut tietenkään hintoja vaan hinta menee pärstäkertoimen mukaan; mitä valkoisempi, sen enempi. 13 000 dongia / kalja vielä maksoi, mutta viinasta pyydettiin jo 60 000. Ja sekin olisi ollut whiskeyn ja riisiviinan sekoitusta, joten jäi ostamatta. Uskomatonta että joku on keksinyt jalluakin pahemman juoman.

Ukot räpläsivät muniaan.

Opas jäi kylille riekkumaan, me palasimme bussilla hotellille. Kello ei ollut vielä kahtakaan joten vedimme melkein parin tunnin setin altailla, uiden ja kaljoitellen. Koska olimme heränneet jo ennen kukonlaulua, niin puoli neljän maissa palasimme huoneeseen ottamaan päikkärit. Edellisiltana pesulaan laittamani vaatteet olivat tulleet, se oli sentään huojentavaa. Mä en kyllä saanut juurikaan nukuttua. Join sitten parit bisset ja kahvin, joka kehitti melkoisen kusihädän. PE tuli hakemaan ajoissa; käytiin vaihtamassa respassa rahaa, ja sen jälkeen tilattiin vene, joka vei meidät hotellin laiturista keskustaan.

Hotellin äreä ruohonleikkuri.

Hotellin takapiha.

Hotellihuoneen saniteettikamppeita.

Kävelimme hetken aikaa keskustassa, siellä oli jonkinsortin esityskin menossa. Löysimme baarin, jossa oli viehkoja vietnamilaislikkoja tarjoilijoina minihameissaan ja korkokengissään. Joimme jättisuuret kaljat ja sen jälkeen etsimme ruokapaikan. Ei ollut parasta mutta ei ehkä pahintakaan mitä reissun aikana olimme syöneet. Ainoa mikä ällötti oli kun vessoihin päästäkseen piti kävellä keittiön halki ja näki paikallisen hygieniatason; orjapalkalla työskentelevät pesivät paskasella lattialla käsin hanavedellä astioita.

Kylämeininkiä Ho Chi Minhin patsaan luona.

Sen jälkeen vähän arpomista venelaiturilla, jotta löysimme oikean laivan takaisin hotellille (kyyti ilmainen, kesti n. 10 minuuttia).

Öistä jokivenekyytiä.

Kävelimme rantaa pitkin ja löysimme sisäkadulta vielä yhden auki olevan baarin. Siellä oli  varmaan kuusi tarjoilijaa, asiakkaita ei juurikaan. Tilasimme vielä yhdet oluet. Kaljan hinnaksi tuli n. 36 senttiä / olut. Sen halvemmaksi ei kyllä bisse voi enää käydä.

Suurempi vessahätä kävi ylitsepääsemättömäksi joten palasimme takaisin hotellille. Olisi pitänyt pakata taas kamat kasaan, seuraavana aamuna olisi lähtö aikainen. Vaan ei jaksanut. Vuode tuntui houkuttelevammalta.