385# Vietnam, 7

29.1.2015, +33, Mostly cloudy, Ho Chi Minh City, Vietnam

Viimeistä lomapäivää vietiin. Tänään olisi saanut nukkua pisempään kun vapaapäivä, vaan heräsin viiden jälkeen enkä saanut enää nukutuksi. Harmi. Kasilta ylös, suihkuun ja sitten aamiaiselle. Sen verran jo nälättikin, että otin minäkin omeletin, toisen kerran tällä reissulla. Se oli ihan hyvä.

Hotellissa pieni lepo ja puoli yhdentoista aikoihin suunnistimme kaupungille. Ensin etsimään taas sitä viheliäistä käärmeviinaa. Olin jo laittanut faijalle tekstaria "mistä ostitte viimeksi käärmeviinaa vietnamista? Tarkka vastaus, ei pelleilyä. Eli kaupasta, torilta vai mistä?" ja vastaus "taisi olla Hanoi". Kyllä ihmiset ovat välillä niin uskomattomia, että ei sitä pysty edes sanomaan.

Suunnistimme kauppahalliin, jossa oli kuumuutta puoli miljoonaa ja saman verran kauppiaita jotka tarttuivat käteen ja estivät poispääsyn. Kyllä ne sitten uskoivat etten ole kiinnostunut t-paidoista kun sanoin haluavani käärmeviinaa, ja viimein joku eukko sanoi tietävänsä mistä sitä saa. Hän tarttui käteeni ja talutti pimeimmälle kujalle mitä löytyy hallista löytyi. Sormustillisen olisi saanu 200 000, jättimäisen pullon 300 000 dongilla. Sanoin maksavani isosta 200 000, ja eukko myi sen oitis (eli oikea hinta olisi ollut varmaan 20 000?). No juu, en tiedä mitä myrkkyä se oli, mutta ostinpahan nyt kuitenkin. Tuskin se juomakelpoista on. Ja toivottavasti ei tullin setä sitä takavarikoi.

Sitten kävelimme Bitexco-pilvenpiirtäjälle. Se löytyikin helposti seuraamalla vain Saigonin korkeinta rakennusta, joka näkyi lähes kaikkialle keskustan alueella. Sisään maksoi 200 000, mutta siellä oli ihana ilmastointi ja vain muutama vierailija; ihanan väljää ja hiljaista. Kiersimme 49 kerroksen ympäri ja kuvasimme maisemat. Tapasimme pari suomalaistakin.

Bitexco-pilvenpiirtäjä ulkoa.

Pilvenpiirtäjä sisältä.

Savuinen Saigon.

Kiva allas.

Zuumi todistaa: ei ollut uijia.

Ulospäästyämme mietimme mitä seuraavaksi tekisimme. Kuumuus ajoi meidät kuitenkin pian etsimään Parkson-tavarataloa, joka löytyikin melko helposti muutaman kadunylityksen ja metrotyömaalla haahuilun jälkeen. Vähän jännitti, että päästääkö ovella seissyt poke meidät sisään, mutta päästi hän.

Menimme vitoskerrokseen jossa näimme mainoksen keilauksesta. Hetken katsottuamme kävimme kyselemässä, että pääseekö pelaamaan ja päästiinhän me. Rata oli todella outo, kengät olivat todella outoja emmekä saaneet yhteensäkään niin paljon pisteitä kuin normaalisti yksinään. Lisäksi kyselyt sukkien koosta ihmetytti - mutta ymmärrettiin sentään sen verran, että mehän ollaan Suomesta ja meillä on aina jaloissa sukat toisin kuin paikallisilla. Mutta kivaa oli kokeilla keilausta Vietnamissakin. Ja  palvelu tietty pelasi sen jälkeen kun oli käynyt ilmoittamassa kenkäkokonsa; kengät tuotiin framille ja sai pelata niin paljon kun jaksoi, ja takana päivysti rivi työntekijöitä siltä varalta jos laite sattui hajoamaan / menemään jumiin ja toisaalta näille pystyi ilmoittamaan jos halusi saada jotain baarista tai jos peli alkoi kyllästyttämään ja halusi alkaa tekemään lähtöä (virkailija kirjoitti laskun joka maksettiin lähtiessä kassalle).

Keilaamaan!

Keilauksen jälkeen kävimme myös paikallisessa Stokkan herkussa ostamassa jotain arkipäivän tuotteita. Oudonmakusia fisherman friendsejä löytyi ainakin, ja tietysti chilisoosia pitää ain olla. Täälläkin sitä meinaan syödään ja välistä on niin tulista kampetta että oksat pois.

Palasimme paahtavassa kuumuudessa takaisin hotellille. Oli pilvistä, mutta ehdottomasti kuumin päivä tähän mennessä ja hotellilla tarkistin lämpötilankin, melkeinpä +34 astetta. Päätimme pitää kolmen tunnin vapaa-ajan toisistamme. Mä lähdin uima-altaille ja siellä menikin melko tovi, kävin tosin kaljallakin - jonka hinta oli 11-kertainen verrattuna siihen paikkaan jossa kävimme aiemmin Can Tho'ssa. Sen jälkeen otin pienet päikkärit huoneessani. En ole nukkunut juurikaan viime aikoina, enkä paljoa saanut nukutuksi nyttenkään, koska parvekkeeni vieressä olevalla terassilla alkoi jotkin kutsuvieraspippalot.

Hotellia vierustava katu iltahämärissä.

Hotellin parvekkeelta - taustalla Bitexcon pilvenpiirtäjä jossa aiemmin vierailimme.

PE tuli viiden kieppeillä huoneeseen, otettiin siinä vähän kaljaa ja lähdettiin sitten etsimään ravintolaa Huong Lai, joka on ainakin osittain entisten katulasten ylläpitämä ravintola. Hyvä oli ruoka, joskin kakkoskerroksessa sijaitsevaan ravintolaan olevat portaat olivat hengenvaaralliset, ja paikka niin vaatimaton ulkoapäin, ettei sitä meinannut löytää millään.

Sen jälkeen vielä gin-tonicille Caffe Cosmoon, jossa nuoret ja nätit neitokaiset tarjoilivat drinkkejä ja juoksuttivat astioita kerääviä poikia. Kikattelivat ja tirskuivat, keikistelivät ja läpsivät toisiaan persiille. Ymmärrän, tippiä on jätettävä.

PE kävi ostamassa vielä iltamarkkinoilta paidan. Hotellille palattiin yhdeksän jälkeen pakkaamaan kamoja. Aamulla olisi klo 5.30 herätys ja kotialähdön aika, joten piti yrittää aikasin makkoomista.