388# Plunssa, 3

Mä en muista edes koska olen viimeksi ollut plunssassa. Tupakoinnin lopettamisella ja käsien pesemisellä on ollut suuri merkitys plunssien määrän vähenemisellä. Mutta nyt sellainen taisi päästä yllättämään. Mä olen miettinyt pääni pahki, kuka jumankeklis se tartuttaja on ollut, mutta ei tule mieleen ketään. Pyrin välttelemään plunssapotilaita. Mutta metrotunneleissa käy niin pirunmoinen veto ja siellä kun ihmiset köhivät niin minkäs teet.

Kyseessä on vielä viheliäinen miesplunssa, josta naiset tietävät yhtä vähän kuin miehet kuukautiskivuista. Mä olen sinnitellyt duunissa, koska eihän mulla tässä kuin kurkkua jiuli, mutta ulkoiset plunssan merkit loistavat vielä poissaolollaan. Sellaisesta ei saikkua saa. Ehkä ne tulevat myöhemmin.

Henkikin tuntuu kiertävän keuhkojen sijaan peräsuonen kautta. Ja semmoinen vetämätön olo ettei jaksaisi tehdä mitään (kyllä, tämä poikkeaa normi-laiskuudestani). Ja nukuin helkkarin huonosti, nähden painajaisia. Jopa hissiunia, joita en muista nähneeni sitten lapsuuden. Ja putoamisunia, jossa putosin kohti kuolemaa. Ja unia, jossa muurahaiset olivat kasvaneet kengän mittoihin ja vaikka miten niitä nuiji puukolla hengiltä, ne heräsivät aina eloon pienen ajan päästä -> heräsin siinä vaiheessa kun yritin polttaa niitä. Yhtä kaikki, ahdistuneisuus oli joka unessa. Ja sitten välillä heräsi siihen kun fyysinen olotila oli kurja.

Mutta on siinä hyvä puoli, ettei tarvitse tehdä normaaleja kodin askareita enää työpäivän jälkeen, vaan voi hyvillä omillatunnoilla laiskotella. Ei siivousta. Ja syödä epäterveellistä ruokaa. Kukaties vältyn veljen perheen viikonlopputapaamiseltakin.

Kyllä mä silti olisin terveenä mieluummin. Toivottavasti pääsiäiseksi olisi jo kondiksessa taas.