379# Cambodia 8 - Vietnam 1

23.1.2015,  +27 Clear, Chau Doc, Vietnam

(eläimet: sammakko, gekko) 

lähdetkö kauas
meetkö niin pitkälle kuin kotoas vain voit
kuinka sun käy ihminen hauras
vielä sun itkus öisin korvissani soi
ja vaikka joskus vaarallinen
on matka silti ihmeellinen

Siirtyminen Chau Dociin, Vietnamiin.

Yli viikko oltu jo reissussa, mutta menee tämä tästä. Heräilin vähän ennen seitsemää, en saanut enää nukuttua. Tänään olisi lähtö vasta vähän ennen yhtätoista, ja aamun tarkoitus oli vain käydä syömässä aamiainen. Sinne suunnistimme puoli yhdeksältä, jota ennen olin ehtinyt jo surffaamaan netissä ja käymään suihkussa jne kyllästymiseen asti.

Aika paljon amerikkalaisia laivaston sotilaita oli hotellissa, en tiedä mitä ne täällä toimitti. Vastapäätä oli toki Yhdysvaltain lähetystö, mutta ei kai tämä mikään Nato-maa ole enkä tiedä mitä intressejä heillä muutenkaan täällä oli. Enpä kehdannut kysyäkään. Sinipaitamiestä ei näkynyt.

Aamiaisen jälkeen lähdin käymään kaupassa. Totta munassa vesipullon osto unohtui, ja juuri sitä kun olin lähtenyt hakemaan. Kaikkea muuta tuli toki ostettua. En jaksanut enää palata hakemaan; matka ei ollut pitkä mutta siinä pitää ylittää pari hengenvaarallista katua ja torjua förärien yritykset. Pakkasin kamat ja odottelin että kello tulisi yksitoista. Tänään oli siirtyminen Vietnamin puolelle.

Bussi tuli sovittuun aikaan noutamaan. Viiden minuutin matka venesatamaan, jossa saimme vähän aikaa lauttaa odotella. Edellinen kuorma purkautui veks ja menimme sisään ja laiva lähti samantien. Se oli buukattu pelkästään meille, ei siihen enempää olisi mahtunutkaan.

Ensiksi 2,5 tunnin matka Mekong-jokea pitkin etelään, rajantarkastusasemalle. Sain vesipullon ja tilasin oluen ja retkilounastakin tarjottiin. Se oli sen tasoinen safka, että ihme jos ei vatsatauti iske. Eiköhän ne tarjottimetkin huuhdeltu suoraan Mekongissa.

Tuntemattomat varpaat Mekong-joella.

Joenrantakämppiä.

Lossi.

Rajalla kävimme ensin Kambodzan puolella poistattamassa Departure cardit passista ja ottamassa poistumisleimat. Sitten Vietnamin puolelle, siinä kesti vähän aikaa, mutta venekuskit hoisivat leimatuksen sillä välin kuin olimme kahvilassa kaljalla. Kuskit kävivät myös tankkaamassa laivansa; Vietnamin puolella oli halvempaa bensaa.

Raja-asema Vietnamin ja Kambodzan välillä.

Mekong.

Vielä tunnin venematka Chau Doc-nimiseen vietnamilaiseen kaupunkiin. Hotelli oli Mekongin sivujoen rannassa, hotellilla oli oma laituri. Kaupungin koosta ei ollut juurikaan hajua, taisi olla ainoa hotelli tässä kaupungissa.

Saimme huoneet pääkadun varresta, joten liikenteen meteli oli infernaalinen. Täällä ei tule varmasti nukuttua sekuntiakaan? Lisäksi huome oli erittäin kuuma. Muutenkin koko päivän oli saanut hikoilla, kun olimme pukeutuneet farkkuihin ja vene ja rajanylityspaikka oli turkasen kuumia paikkoja nekin. Lisäksi myös netti oli kuulemma poikki koko kaupungista, eikä tiedetty koska se saadaan kondikseen.

Chau Doc, Vietnam.

Hotellin ikkunasta.

Heitimme kamat sisälle ja lähdimme hieman kävelemään kylille. Markettialue oli ahdas, ja sitä ei pysty uskomaan mihin kaikkialle ihminen voi mopolla ajaa. Sanotaan nyt vaikkapa kauppahalliin. Ei sitä voi tajuta. Kaupunkilaiset eivät varmaankaan näe kovin usein länkkäreitä, sen verran usein huutivat "helloa" ja tirskuivat päälle (yrittämättä kaupata mitään). Tuntui että oli vielä paskaisempaa ja vielä hullumpaa kuin Kambodzassa. Eittämättä tuli tunne, että nyt ollaan hyvin kaukana kotoota.

Rahaa olimme kokeilleet vaihtaa respasta, ei kuulemma ollut mistä vaihtaa ja mies oli hyvin vastahakoinen neuvomaan meille rahanvaihtopaikkaa - pyysi odottamaan seuraavaan päivään jolloin saisivat rahaa - mutta löysimme Western Union-pankin ja vaihdoimme 60 taalaa mieheen. Meistä tuli hetkessä miljonäärejä. Rahanvaihtajakin ihmetteli meitä, ja arvuutteli meitä puolalaisiksi. Hyvä veikkaus. Valkoinen iho ja kummallinen kieli ja ryssän ulkonäkö.

Palasimme hotelliin, testasin suihkun. Heikkotehoinen, mutta kuitenkin siistein osa hotellihuoneesta. Huoneessa oli varoituslappu gekko-liskoista ja kas, heti sen luettua seinällä kiipeilikin paikalle yksi veijari. Mentiin PE:n kanssa drinksuille, sai kaksi juomaa yhden hinnalla. Hinta oli 111 000 dongia. Paukut naamariin, istuttiin parvekkeella terassilla ja hyttyset hyöri ympärillä. Malariahyttyset tulevat juuri pimeällä, päivävuoroa tekevät dengue-hyttyset. Istuimme toisen suomalaisparin kanssa, joka kertoi nähneensä torakoita. Mun piti äkkiä palata takaisin huoneeseen sulkemaan laukut; vahinko lienee jo tapahtunut ja tuliaiset kotiin hankittu.

Liskovaroitus.

Siinähän semmoinen kehveli meneekin.

Illastettiin yhdessä koko porukka. Ihan ok ruokaa. Siihen varmaan toista tuntia menikin. Vähän mua arvelutti syödä jälkkärijäätelö, mutta pakkohan se oli. Onhan siinä sitten koko muukin jengi vatsataudissa.

Illallisen jälkeen mentiin vielä PE:n kanssa kylille. Tori oli lopetettu ja meininki hiljentynyt. Etsittiin baaria ja lopulta löydettiin muovituolibaari, kaksi pöytäkuntaa. Juotiin kaljat torakoiden hyppiessä jaloissa. Takaisintulomatkalla epämääräinen hyyppä seurasi meitä tarjoten kyytiä, massagea ja bumbumia. Hotellilla vielä parit gintonicit unilääkkeeksi. Arvelutti kyllä nukkuminen moisessa eläinterraariossa.

Kuu.