372# Cambodia, 2

Kuun ja auringon välissä olento on,
käärmeen kasvot ja rippeet enkelin,
sekö minusta jäljellä enää on,
missä olin ja missä lentelin

17.1.2015, +27 Mostly cloudy, Siem Reap, Cambodia

(bongatut eläimet: porsas, apina, skorpioni, lintuja, kanoja, kukkoja, kaskaan ääniä, hämähäkkejä, hyttynen, puhveli, norsu)

Tuli nukuttua loistavasti, lähes kymmenen tuntia unta. En muista koska olisi niin hyvin nukuttanut. Silti ei yhtään harmittanut herätä seitsemältä, joskin lykkäsin puolella tunnilla ylösnousua. Kävin suihkussa ja kasilta kävin hakemassa PE:n aamiaiselle.

Ihan ok hotellitason aamiainen. Pekonia, leipää, kahvia ja jotain hedelmiä. Mä en tunnistanut hedelmistä kuin vesimelonin, mutta muutkin olivat hyviä ja mehukkaita. Sitten käytiin nopeasti vaihtamassa kamat, ja tasan ysiltä oltiin hotellin ala-aulassa kuten sovittu oli. Lähdimme ensimmäiselle retkelle.

Siem Reapin ja samalla koko Kambodzan ykkösnähtävyys on Angkor Watin temppelialue. Temppeleitä on siellä tuhatkunta, ja alueella asui aikoinaan miljoona ihmistä, joten suuresta alueesta on kyse, eikä sen läpikäymiseen riitä päivä. Me saimme kolmen päivän liput, vaikka tarkoitus oli bongata päänähtävyydet parissa päivässä. Siem Reapista ei ollut pitkä matka itse Angkor Watin alueelle, muutamia kilometrejä. Sen taitoimme bussilla, mutta varsinaiselle temppelialueelle piti vaihtaa pienempään bussiin; portit yms ei oltu mitoitettu rakennusvaiheessa kuin norsuille.

Lippua varten piti käydä kuvauttamassa itsensä ja kaulaan sai sitten kuvallisen pääsylipun.

Kaksi norsua.

Alueen vanhimmat mestat olivat 1100-1200 luvuilta. Temppelit olivat tietysti toinen toistaan samanlaisia ja mulla kun on huono nimimuisti niin en näin enää blogausvaiheessa muista nimiä enkä aikakausia. Alueella oli kuitenkin niin hindujen, buddhalaisten kuin luonnonuskontojenkin temppeleitä, joten aika ekumeenisissä meiningeissä ollaan menty. Kävimme kahdessa eri temppelissä, kuvasimme koristeltuja seiniä ja liikuimme japanilaisten ja korealaisten turistimassojen seassa. Toisen temppelin huipulle pääsi nousemaan kapeita portaita pitkin; mä laitoin pohjelihakset testiin, PE jäi alas. Jostain syystä korkeat paikat eivät hänelle tällä kertaa maistuneet - eipä siinä mitään kun itsekin muistelen edelliskesän Etna-kokemustani.

Joillekin temppeleille pääsi kiipeämäänkin.

Meidän matkaryhmässämme on semmoinen vanhemmanpuoleinen yksinäinen ukkeli, kutsuttakoon häntä vaikka sinipaitamieheksi. Hän on extrovertti, ei kaihda olla kysymättä typeriä, keskeyttämättä toisten puheluja tai aktiviteettejä, muutenkin vähän rasittava tapaus. Kiinnitimme PE:n kanssa jo edellispäivänä huomiota kyseiseen herrasmieheen, ja olimme koko ajan huolissamme ettei hän ota meitä "kaverikseen". Eilispäivän torireissun aikana hän oli jotain ihme paskaa ostanut kojusta ja mietinkin että ei kai hän meinäa syödä kyseisiä kamppeita. Nyt hän vaikutti huonovointiselta, istui aina kuin mahdollista, ja toisen temppelin jälkeen ei miestä näkynyt. PE huolestui sen verran että tiedusteli oppaalta ukon kohtaloa; oli lähtenyt tuktukilla takaisin hotellille. Ilmeisesti paskahätä kaasi ensimmäisen retkeläisen?

Kivikasoja.

Rastatukkainen neitokainen tervehtimässä Angkor Watin kävijöitä.

Muutama lauma apinoita nähtiin. En tiedä mitä lajia ne olivat, semmoisia kissen kokoisia. Varmaan turistit ovat niitä ruokkineet, vaikuttivat kesyiltä tapauksilta, vai tunnistivatko sitten peilikuvansa? Kauppiaita oli myöskin rasittavuuteen asti; mä olin unohtanut ottaa repun mukaan, siis sellaisen pienen repun missä kantaa vähiä tavaroita ja nyt olin liikkeessä muovikassilla ja näytin aivan pultsarilta. Etsin kauppiailta laukkuja, mutta ei ollut kuin sellaisia naismallisia. Ja kun näytin potentiaaliselta ostoehdokkaalta niin ympärillä hyöri niin mielisairas määrä myyjiä etten meinannut päästä enää edes eteenpäin. Nuorimmat myyjät olivat tuskin neljää ikävuotta vanhempaa. Kerjäläisiä oli niin ikään; monet vanhemmat ottivat lapset mukaan kerjuulle jotta näyttivät entistä säälittävimmiltä. Näille olisi virhe antaa rahaa; lasten paikka on koulussa eikä kerjuulla. Silti teki pahaa nähdä lapset paskaisissa vaatteissa ja paskaisina. En tiedä koska sellaiset ovat peseytyneet, tahi syöneet. Samaan aikaan "meillä" lapset harmittelevat saamiaan vääränlaisia joululahjoja.

Apinainen.

Käytiin syömässä välillä lounas. Tilasin nuudelit beefillä ja ihmettelinkin miksi mun ruokaa ei näkynyt eikä kuulunut. Jonkun ajan kuluttua joku toinen asiakas huuteli onko joku tilannut annoksen nuudeleita beefillä, se oli tullut hänelle mutta ei ollut ymmärtänyt sanoa tarjoilijalle mitään. Noh, täytyihän mun sitten se imuroidan naamariin, en tiedä paljonko ukko oli sitä vetänyt. Juomaksi olutta 0,64 litran puteli. Vessassa sitten tiesin ratkaisun olleen väärä; mitään ei tullut ulos, mutta tunsin valtavan kusihädän olevan viiden minuutin päässä.

Naamariin piti lisätä ruoan lisäksi myös aurinkorasvaa kun se tuntui kireältä. Aivan täydeltä teholta aurinko ei paistanut, mutta lämpöä oli silti +27 astetta. Ja vaikka olikin lähes pilvistä niin huomasin hotellille päästyäni niskan palaneen täysin. Punaniska.

Lounaan jälkeen käytiin vielä yksi temppelialue läpi. Lara Croft ja Tomb Rider-elokuva oli kuvattu täällä. Hienoja ja kuvauksellisia temppelit olivatkin. Tämän alueen erikoisuus oli puiden ja luonnon valtaus. Puut yms olivat satoja vuosia kasvaneet pienestä linnun paskan sisältämästä siemenestä valtaviksi, kymmenien metrien korkeiksi puiksi ja uloittaneet juurensa pitkin seiniä. Vaikuttavan näköistä.

Juurihoitoa.

Temppelin sisältä.

Käytiin vielä bissellä (joskin vaihtoehtona sai käydä shoppailemassa itsensä hermoraunioksi tai vessassa tai uudella temppelialueella) ennen kuin palasimme takaisin hotellille.

Hotlassa puolentoista tunnin lepo ja suihku, ja sitten otimme PE:n kanssa tuktukin kylille. Maksoi kolme dollaria, maksu sovittava etukäteen.Vaikeaa se ei ollut, kuski taisi sitä jopa itse ehdottaakin. Turvallisuuden tunteesta lienee syytä vaieta. Yhdet liikennevalotkin täällä näytti olevan, mutta niiden käytöstä kukaan ei näyttänyt ymmärtävän mitään. Ainakaan se ei aiheuttanut ajajissa minkäänlaisia toimenpiteitä, vaan väistämisvelvollisuus sovittiin edelleen ilmein toisten kuskien kanssa risteykseen ajettaessa.

Kylillä etsin edelleen laukkua. Löysin sitten lopulta yhden pienen repun, joka sekin oli mielestäni naisellinen mutta päätin ottaa sen silti. Tinkasin älyttömästi, mutta kyllähän mä tiedän että mua kusetettiin. Myyjänä oli kaunis nuori nainen joka vielä kaupan päätyttyä pyysi itselleen dollaria; mun rahat kun menivät kuulemma riistäjäkapitalistin kassaan. Hyvä yritys. Jos olisin ollut kaljoissa niin läpi olisi mennyt.

Osa paikallisista naisista on hyvinkin kauniita; johtuu varmaan taloudellisesta tilanteestaan, koska he pukeutuvat nätisti, ovat puhtaita, tukka laitettu kauniisti ja naama viimeisen päälle. Satsaavat selvästi kauneuden hoitoon. Toinen puoli on sitten sitä köyhää, rääsyissä kulkevia paskasia naispoloja, jotka yleensä raahavat vielä pientä lasta käsivarsillaan. Yhtäkään lihavaa tai raskaana olevaa naista en ole vielä nähnyt. Tissejäkään ei ole näille ole juuri suotu, mutta ehkä se on enempi rodullinen kysymys kuin hyvinvointiin liittyvä öh, muodollisuus. Miehet puolestaan ovat lähes kaikki rumia. Pienikokoisia hekin, joskin ehkä osa lihavempia. Latuska naama, äreä ilme, samanlaiset tukat. Ihonväriltään ihmiset ovat ruskeampia mitä luulin, huomattavasti tummempia kuin kiinalaiset tai japanilaiset. Vanhoja ihmisiä en ole nähnyt ainuttakaan. Ilmeisesti kuolevat nuorina tai sitten pitäytyvät pois katukuvasta, tai liikkuvat vain omilla asuma-alueillaan.

Skorppendahl.

Käytiin bissellä, sitten syömässä. Ruoka ei ollut hääppöistä mutta ei pahaakaan. Lihaa oli niukalti ja enempi kasvista. Koska päivisin tulee käveltyä mielisairaita määriä, uskon olevani painoltani hyvässä kuosissa kun pääsen takaisin, siitä huolimatta että juon kosolti olutta. Kaikennäköistä kaupustelijaa, förääjää ja huorakauppiaita oli kimpussa pilvin pimein.

Vuvve poseeraamassa.

Käytiin vielä irkkubaarissa (outoa, että olipa millainen pyllynreikä tahansa niin aina sieltä irkkubaari löytyy) jossa otettiin dollarin maksavat kaljat ja kuuntelimme hetken liveorkesteria ja nautimme vielä alkuvaiheen loman tunteesta, ennen kuin otimme tuktukin takaisin hotellille. Ensin luultiin että tuktuk ajoi meidät väärin, mutta osasihan se lopulta perille.

Nukkumaan siinä puoli kahdentoista aikoihin.