375# Cambodia, 5

20.1.2015, +28 Clear, Phnom Penh, Cambodia

(bongatut eläimet: hämähäkit, heinäsirkat, madot jne (ruoaksi)

Siirtyminen pääkaupunkiin.

Tiistai ja matkustuspäivä. Heräsin klo 6.45, olisi unettanut vielä kovasti. Suihku ja sitten aamiaiselle ja sitten viimeisetkin kamat kasaan, laukunkantajat tulivat hakemaan veskoja jo ennen kahdeksaa. Varttia yli check out, ja sitten meitä tulikin jo uusi paikallisopas ja bussi Phnom Penhistä asti hakemaan.

Matkaa Siem Reapista pääkaupunkiin Phnom Penhiin oli 320 km, joskin teimme vielä pienen kiepin joka lisäsi matkaa 15 kilsalla. Matkalla oli paljon tietöitä, joka paitsi pölisi aivan mielisairaasti, myös hidasti matkaa kovasti. Taukoineen matka-arvioksi oli arvioitu 9 tuntia. Niin pitkää bussimatkaa en muista koskaan aiemmin eläissäni tehneeni.

Tienvarsikylän pieni vaatekauppa.

Sinipaitamies istui takanamme ja höpisi kilpaa oppaan kanssa taukoamatta. 2 tunnin päästä pidimme pienen tauon. En itse ostanut mitään, kävin vain vessassa kusella ja jaloittelemassa. Keskellä ei mitään. Sitten jatkoimme vielä reilut 1,5 tuntia ja saavuimme lounaspaikkaan, keskelle ei mitään. Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää, joskin oli minusta outoa kun piti käydä itse onkimassa vedellä täytetystä pakastearkusta olut. Limsat tarjoilijat toivat pöytään, mutta eivät olutta.

Mopokin siirtyi näppärästi auton tarakalla.

Matkalla ohitimme muutamia kyliä. Ne näyttivät meikäläisen silmiltä toistensa kopioilta; ränsistyneiltä, likaisilta, köyhiltä. Nimet olivat kovin samankaltaisia, eikä niitä voi jälkikäteen enää muistaa, jos niillä nyt nimiä ylipäätänsä oli. Ensimmäiset 100 kilsaa meni hyvin, mutta sitten alkoi tietyöt ja hiekkatie, ja pöly oli jotain infernaalista. En tosiaan tiedä miten kuski näki eteensä 10 metriä enempää. No, ei siinä vauhti ehtinyt isoksi kasvaa. Valtatietä käyttivät niin bussit, autot, rekat, mopot, fillarit, härkävankkurit jne. Kaikki oli värjäytyneet punaruskeaksi pölystä, ihmiset, rakennukset ja puut. Voisin kuvitella kun sadekausi alkaa, niin kaikki muuttuu mutaliejuksi tehden liikkumisen mahdottomaksi ja varmasti sitä putoilee myös puista. Autuaita olkoot me jotka vain loskassa saavat matkansa kyntää.

Pölyä riitti päätiellä.

Ja tietöitä.

Lounaan jälkeen pysähdyimme markkinoilla Skun-nimisessä kylässä. Täällä oli erikoisuutena hyönteis- ja hämähäkkimarkkinat. Heti astututtuamme bussista ulos lapset piirittivät meitä ja istuttivat eläviä, kämmenen kokoisia hämähäkkejä päällemme ja pyysivät maistamaan. En maistanut niitä, mutta jotain heinäsirkkoja ja sen semmoisia tuli syötyä, suoraan paskasten lasten paskasista käsistä. Maistuivat ihan hyviltä, vaan minkälaisen vatsataudin niistä saisi. Mähän en syö hedelmiä, mutta mun oli ostettava silti jätesäkilliset banaaneja ja ananaksia lapsilta. En tiedä onko se oikein vain väärin, mutta on vain vaikea olla ostamatta (maistoin muutamia hedelmistä ja tyhjensin ne ensimmäiseen phnom penhiläiseen roskikseen).

Paikalliset makkaraperunat tuli syötyä.

"Joo joo, mä ostan noi hedelmät kunhan viet ton häkin veks ja äkkii!"

Pysähdyimme vielä pienessä kylässä, joka oli suuntautunut hopeataontaan. Omistaja osti kilon hopeaa kolmella sadalla taalalla, ja lapset väkersivät niistä taitavasti koriste-esineitä, jotka myi 400 dollarilla. Mulla ei siellä mitään ostettavaa ollut, mutta ilmeisesti homma kannatti.

Tiet muistutti 50-lukua.

Phnom Penhiä lähestyessämme saimme maistiaisen 2,2 miljoonaisen kaupungin liikenteestä. Se oli mieletöntä. Huolestuin todella, että millä täällä pääsee ikinä tien yli. Se ei ole mikään vitsi.

Sinipaitamies oli kiroilut koko matkan ajan Kambodiaa, liikennettä, paskaisuutta, alkeisuutta, oppaan höpinöitä ja mielipiteitä, joten vaikka perse olisi vielä kestänyt muutaman tunnin bussimatkan, niin mieli ei. Oli kiva päästä hotelliin.

Vietiin kamat sisään, ja käytiin sitten supermarketissa, jonne päästääkseen piti ylittää tie. Kokemus oli yksi haastavammista koskaan. Vieläkin ihmettelen, miten selvisimme siitä hengissä. Kauppa sitä vastoin oli parempi kuin yksikään Siem reapissa. Viskipullo ei montaa markkaa maksanut, kalja ja muu brenkku oli paljolti alle taalan tölkki. Ostin viskipullon 3 dollarilla. Pitää sitä kai aiemmin syödyt öttiäiset jollain sulattaa.

Hotellissa suihku ja hiukan surffailua ja juomista, ennen kuin lähdimme etsimään ruokaravintolaa. Eksyimme infernaalisessa liikenteessä heti, joskin bongasimme sinipaitamiehen paikallisen kaupan terassilta. Vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme matkaa, ja lopulta löysimme ihan hyvän ravintolankin, jossa tilasimme ruokaa jakaen sen keskenämme niin, että molemmat joutuivat syömään toisen valitsemaa ruokaa. Se oli ihan hyvää. Ruoan jälkeen kävelimme hetken rantabulevardilla ja ostimme kaljaa likaiselta katumyyjältä ja välttelimme parhaamme mukaan rikollisilta vaikuttavia jätkiä. Kävelimme vielä takaisin hotelliin, vaikka ehkä olisi kannattanut ottaa tuktuk. Jouduimme oikaisemaan pimeän puiston halki, jossa kimppuumme eivät käyneet rikolliset khmerit mutta nälkäisiä ja haukkuvia vuvveja siellä oli. Onneksi eivät syöneet meitä. Aurinko oli laskenut jo nelisen tuntia sitten, mutta ilma tuntui yhä kuumalle.