374# Cambodia, 4

19.1.2015, +29 Scattered clouds, Tonle Sap, Cambodia

(bongatut eläimet: korppikotka, kolibri)

Tänään oli puolta tuntia aiemmin herätys, ja koska olin mennyt nukkumaan vasta myöhään, olisi uni vielä kelvannut. Noh, unet jäivät kuuteen tuntiin, mennään näillä.

Aamiaisella väkeä oli niin paljon, ettei meille riittänyt omaa pöytää vaan jouduimme änkemään toisten pöytään istumaan. He lähtivät aikanaan pois mutta tilalle tuli toinen englantilainen pariskunta. Aamiaiset naamariin, sen jälkeen hotellihuoneeseen hakemaan kamat ja aurinkovoitelemaan itsensä. Tänään oli retki Tonle Sap -järvelle, jossa oli erikoisuutena kelluva kylä, Kampong Kleang. Aurinko ja vesi, niin palaminen olisi varmaa, ajattelin näin.

Järvelle oli 40 kilometrin matka, eli ajoajassa se teki lähes tunnin. Aluksi ajettiin pääväylää Phnom Penhiin päin, mutta käännyttiin sitten pienemmälle tielle, joka kapeni ja huononi mitä kauemmas ajettiin. Lopulta tultiin päätepisteeseen, jossa odottelimme vähän aikaa venekyytiä.

Tonle Sap-järvestä lähtee myös Tonle Sab River, eli joki joka yhdistyy myöhemmin Mekong-jokeen. Joen erikoisuus oli, että se virtaa molempiin suuntiin. Alaspäin kohti Etelä-Kiinan merta kuivalla kaudella ja sadekaudella päin vastoin Tonle Sap järvelle, koska Mekong ei ehdi kaikkea vettä imaista.

Joenvarsikylä lähellä Tonle Sap-järveä.

Silta yli synkän virran.

Järven pinta nousee sadekauden lopulla 8 metriä, ja järven pinta-ala kuusinkertaistuu. Sellaisia määriä on vaikea kuvitella. Sadekausi kestää toukokuusta marraskuuhun, joten ehtiihän tuossa ajassa satamaan. Nyt oli ollut siis kuivaa jo pari kuukautta, ja vesi laskeutunut hurjasti. Pari metriä neljässä viikossa, ja tiet olivat tulleet osin näkyviin. Talot oli rakennettu valtavien tolppien päälle. Toinen kylä oli rakennettu lauttojen päälle. Ihmiset asuivat lautoissa, ravintolat olivat lautoissa, kaupat olivat lautoissa, koulut olivat lautoissa.

Asuntoja tolppien nokassa.

Nousimme pitkulaiseen veneeseen, jolla teimme n. puolentoista tunnin ajelun ensin jokea pitkin kunnes pääsimme lopulta aivan järvelle saakka. Ihmiset vaikuttivat iloisilta ja onnellisilta vaikka paljoa heillä ei varmastikaan ollut. Kun vedenpinta oli alentunut riittävästi, he viljelivät soijapapua sen aikaa minkä ehtivät ennen seuraavaa sadekautta. Pääsääntöisesti elelivät kalastelulla. Kaikilla oli vene, jolla ajelivat kalastamaan tai sitten kunnostivat moottoreita. Eräskin mies vaihtoi moottoriin öljyjä, valuttaen vanhat öljyt suoraan jokeen.Vesi oli tietysti paskasta kuin mikäkin, täysin kahvin väristä ja silti lapset siellä uivat. Sameassa vedessä vaani varmasti muitakin vaaroja; käärmeitä, rottia ja krokotiilejä. Iilimadoista ja muista loiseliöistä puhumattakaan.

Kelluvan kylän asuntoja.

Koulu.

Kippola.

Toinen kippola.

Palasimme takaisin lähtökylään jossa kävelimme hetken aikaa kylänyhteisön seassa. Näimme kalankuivattamoja; hajusta lienee syytä vaieta. Pienet kalat kuivatettiin tellinggeillä auringossa jonka jälkeen ne savustettiin pakkausta varten. Jatkokäsittelyä kun ei pystytty muutoin oikein tekemään kun täällä ei mitään jäitä tai pakastimia ole.

Kylänraitti.

Kambodzan yleisin traktorimalli.

Ajoimme takaisin Siam Reapiin, jossa kävimme syömässä yhdessä lounaan. Se oli ihan hyvä setti; kevätkääryleitä, keittoa, riisiä, nuudeleita, vihanneksia, kanacurryä ja hedelmiä.

Sitten palasimme hotelliin ja koska kello oli vasta puoli neljä niin kävimme vähän aikaa rentoutumassa altailla, uimassa ja juomassa muutamat oluet. Näin samalla kolibrin haistelemassa kukkia; se oli erikoinen tuttavuus. En muista oliko se perhonen vai lintu, enkä osannut sitä seuraamalla asiaa päätelläkään.

Huoneissa vähän aikaa taukoa ennen kylille lähtöä. Iltasiivoojana oli tällä kertaa nuori nainen, jonka englannista en ymmärtänyt sanaakaan, mutta arvasin toki että hän kysyi lupaa päästä tekemään iltasiivousta. Vierellään hänellä oli pari pukuäijää tekemässä muistiinpanoja. Olikohan joku harjoittelija sitten? En päästänyt sisään, kun olin vaan kalsareillani.

On their way.

Puoli kahdeksalta hain PE:n. Oli ollut kävelylläkin kylillä, olin vähän siitä kateellinenkin. Ei jaksettu ottaa tällä kertaa tuktukia ja mennä kylille, vaan käveltiin läheiseen baariin. Siellä ei ollut oikeastaan muita asiakkaita, joten toivottavasti ei tullut vatsatautia. Sinipaitamies nähtiin viereisen kojun muovituoleilla syömässä katukeittiölounasta. Siinä nyt ei ainakaan olisi mitään järkeä. Seuraavana päivänä olisi 9 tunnin bussimatka Phnom Penhiin, joten jos terveenä pitäisi olla, niin juurikin silloin. Ei pidä kyllä nauraa, vatsatauti voi tulla meille yhtä lailla.

Mitähän täällä mainostetaan?

Ravintola sinänsä oli ihan ok, Barbe.q pienen kävelymatkan päästä hotellilta. Pääsimme toiseen kerrokseen. Hyttysiä ja muita öttiäisiä oli hieman, mutta ruoka oli hyvää, tällä kertaa oikein onnistunutta. Otin jonkun kanacurryn kookosmaidolla, kuulostaa pahemmalta miltä maistuu. Hupaisasti nähtiin terassilta, miten humalaiselta vaikuttanut poliisi hiipparoi kujalle, kiskasi letkunsa esiin ja kusaisi läheiseen pöheikköön. Uskomatonta.

Palattiin hotellille torjuen vielä förärien ehdotukset ja juotiin sikahintaiset viinapaukut ennen huoneeseen vetäytymistä. Piti laittaa kamat kasaan, aamulla olisi aikainen lähtö.