371# Cambodia, 1

15.1.2015 - 16.1.2015, +26 clear, Siem Reap Cambodia 

(bongatut eläimet: kisse, vuvve, lehmä)

Sitten matkarapsan pariin. Tavoitteena saada tämän vuoden puolella jutska blogattua loppuun, saa nyt nähdä. Kerrottakoon itse matkasta sen verran, että ihan opastettu kierros on tällä kertaa luvassa suunnalla Kambodza - Vietnam. Mua ärsyttää reppureissaajissa se niiden dissaus samsonite-porukkaa kohtaan, mutta aikaresurssimme ovat rajalliset ja toisaalta halu päästä helpolla ja tehokkaasti paikasta toiseen. Matkakaverina tällä kertaa PE.

* * * * *

Heräsin vähän ennen kahdeksaa porukoilta, enkä saanut enää nukuttua. Joku kusipää laittoi työasähköpostiin viestin jolloin puhelin päästää merkkiäänen. Se ja lähestyvä loma sai minut ylös.

Mulla oli klo 12.40 saakka aikaa pakata, syödä pitse ja käydä suihkussa. Kiirehän siinä tuli, mutta ehdin minuutilleen. Takaiskuna sen verran, että olin kadottanut aktiivirannekkeen laturin ja myöhemmin huomasin unohtaneeni myös jonninlaisen kantoveskan retkitavaroille. Olin luvannut itselleni meneväni metrolla ja bussilla lentokentälle, mutta kyllä kadutti. Oli tosiaan hilkulla etten ottanut taksia. Bussi oli kuitenkin ihan miellyttävä kokemus, 1/3 osa täynnä, kaikki tuntuivat olevan ulkomaalaisia. Sää Hesassa oli harmittavankin hyvä; aurinko paistoi ja oli pari astetta plussaa. Toisaalta mulla oli kesävermeet päällä, joten ihan hyvä ettei mitään paukkupakkasia ollut.

Kahden kieppeillä olin lentokentällä ja tapasin PE:n. Kerrankin oli tullut ennen minua. Checkin oli tehty jo edellisenä päivänä, nyt piti vielä printata matkalaukkuun ne matkalaukkutägit ja lähettää laukku hihnalle. Se on yllättävän haastavaa, ja mietittiin miten jotkut mummelit selviävät hommasta. Kyllä niin perseestä kun kaikki palvelu on karsittu minimiin.

Meitä ihmetytti matkan itinerary. Tarkoitus oli lentää Helsingistä Saigonin kautta Siem Reapiin, Kambodzaan, jossa ensimmäinen varsinainen hotelli oli. Kuitenkaan meillä ei ollut mitään tietoa miten Saigonista jatketaan eteäpäin.Check in oli tehty vain Saigoniin ja sinne lähetimme laukutkin. Kävimme turvatarkastuksessa ja sen jälkeen bissellä Oak Barrellissa. Sitten suunnistimme vielä uuden passintarkastuksen läpi non-schengen -alueelle, käytimme automaattipassintarkastuslaitteita. Kymmenen minuuttia ennen kuin astuimme koneeseen matkatoimistomme laittoi tekstarin jossa käskivät meitä Vietnamin päässä menemään heti transit -alueen tiskille buukkaamaan itsellemme lennot Siem Reapiin. Ööh, mites laukut kun ne ovat checkattu Saigoniin? Viestissä painotettiin, että missään nimessä ei saanut tulla ulos Vietnamin puolelle.

Epätietoisuuden vallitessa marssimme lentokoneeseen. Paikkamme olivat keskirivillä, rivinro 21 joten välttyisimme ehkä sienirisotolta tällä kertaa. Lisäksi meillä oli aivan uskomaton jalkatila, kun edessämme oli seinä eikä toinen penkkirivi., meillä oli yksi vierustoveri. Se oli samoilta suunnilta kotoisin kuin PE ja löysivätkin yhteisen sävelen.

Matka kesti sen 10h30 minsaa ja olihan se juu perseestä. Lensi ensin Porvoon yli, Suomenlahden yli, sivuuttaen Pietaria ja Moskovaa ja siitä alaspäin Afganistanin ja Intian yli aina Thaimaaseen ja eteläiseen Vietnamiin saakka. Välissä oli neljän tunnin pimeä hetki, jolloin nukuttiin. Mua sit ärsyttää kaikki sellaiset jotka sanovat "Mä en saa ikin lentokoneessa nukuttua... krooh pyyh". Vierustoverimme oli tätä kastia. Kokeilin vetää semikännit, mutta sekään ei auttanut unen saamiseksi. PE:n kanssa sitten juteltiin ja takana oleva äijä alkoi valittamaan ettei saa nukuttua jutustelumme takia. Kostoksi päätin palkita takana istuvan miekkosen pierukaasuseoksella.

Aamiainen oli ihan ok vaikkei kahvia saatukkaan, mä en tiedä mitä niille oli tapahtunut. Oliko sää estänyt kahvinkeiton? Kumma, että ykkösluokalle sitä riitti pannukaupalla; he istuivat verhon edessä meidän edessämme seuraavalla rivillä.

Kone laskeutui perille vähän ennen puolta kahdeksaa. Kiiruhdimme transit halliin koska luulimme että meillä on kiire. Olimme jo koneessa tutustuneet äijään, joka oli tulossa meidän kanssa vastaavalle reissulle, ja hänkin murehti laukkujen kohtaloja. Mutta, meidän kokoonnutettiin kasaan parin lentokenttämiehen toimesta, sen jälkeen tehtiin uusi buukkaus Cambodia Angkor Air - lennolle, matkalaukkutägit revittiin irti ja joku ukkeli lähti välittäämään laukkujamme eteäpäin. Me menimme puolestaan turvatarkastukseen, joka tuli niin yllättäen etten ehtinyt tyhjäämään taskujani. Hälytys söi kuin syötävä, mutta näytin virkailijalle taskussani ollutta purkkapakettia jolloin hän hymyili kauniisti ja sanoi OK. Vasta sitten huomasin, että mulla oli kourallinen kolikoita taskussa, rannekello kädessä jne :D

Päästiin sitten lähtökerrokseen ja huomattiin, että meillä oli neljän tunnin aika ennen kuin kone lähtisi. Mikä oli niin helvetillisen kiirettä sitten? Kello oli vähän yli kahdeksan; Saigon - tai Ho Chi Minh city, kuten myöhemmin puhuttiin - on Lontoon kokoinen kaupunki mutta lentokenttä on tasoa Tampere. Pubi oli kuitenkin auki ja mentiin sinne vaikka oltiinkin ainoat asiakkaat. Otettiin kunnon tuopposet naamariin. Sen jälkeen käytiin tutkimassa lentokenttää ja käytiin syömässä Burger Kingissä. Eiköhän siitä majoneeseista ja salaatista saa ensimmäiset vatsataudit?

Tapoimme aikaa piereskelemällä ja kävelemällä ja lopulta pääsimme koneeseen. Näimme jo portilla matkanjohtajamme joka ensimmäiseksi iski paperilapun täytettäväksi. Vähän arvelutti matkustaa kambodzalaisella lentokoneella, ei kai semmoinen voi kovin turvallinen olla? Saimme kuitenkin taas paikat riviltä 14 (rivi 13 puuttui) ja jälleen kerran meillä oli hätäuloskäyntipaikat joten jalkatila oli ylellinen tälläkin kertaa. Nousun jälkeen lentoemotar jakoi meille vielä kolme uutta lappua - mm. terveydentilalappu. Takanani istuivat kaksi naista jotka köhivät koko ajan niin että mulla tukka huojui ja mietin mahdoinko saada niistä plunssan. Olisi ollut kiva tietää, mitä he laittoivat terveydentila-lappuun merkintöjä, siellä kun juurikin kysyttiin plunssasta ja yskösistä.

Matka kesti 45 minsaa ~ 480 kilsaa se taisi olla. Koko aika meni lappujen täyttämiseen. Ja kas, kentälle viimein päästyämme huomasimme olevamme sittenkin viimeisiä.

Kauas oli tälläkin kertaa pitkä matka.

Jonotus oli erikoinen ja kaamea. Ensiksi piti palauttaa terveyslappu; naamiokasvoinen äijä vaihtoi sen keltaiseen lappuun. Sitten jonotettiin luukulle jossa piti antaa passi, 30 us$ rahaa, valokuva itsestään ja yksi lapuista. Sen jälkeen piti jonotella tovi taas kolmannessa jonossa, jonka päässä miesvirkailija huuti khmeriksi länsimaalaisten turistien etunimejä. Onneksi bongasin omani, ja sain  passin. Lappu, valokuva ja 30 taalaa oli lähtenyt pois, mutta olipahan viisumi passista. Sitten jonotettiin kuvaukseen ja otettiin sormenjälki kaikista 10 sormesta, ja palautettiin virkailijalle 1 lappu. Sitten noudettiin laukut jotka yllätykseksi olivatkin perillä, ja sitten heitettiin tullattavaa-lappu tyhjään laatikkoon?!?! Tätä ei oltu vartioimassa kenenkään toimesta. Ja sen jälkeen olimmekin ulkona Kambodiassa.

Ilma tuntui lämpöselle. Taksikuskit olivat heti kimpussa ukottamassa kyytiinsä. Bussi oli paikalla, joskin matkalaukut vei perille pakettiauto. Bussi oli ahdas ja hyvin kuuma, jokainen paikka tuli täyteen. Suomesta asti päällä ollut takki ja pitkähihainen lähtivät kyllä äkkiä reppuun. Tapasimme oppaan toki myös, joka jakoi meille yksinkertaisia käytännön ohjeita. Kertoi myös miksi tulomatka oli ollut semmoista säädöstä; Vietnamin viranomaiset olivat muuttaneet uuden vuoden kunniaksi viisumiehtoja, mutta eivät olleet muistaneet kertoa niistä Suomen viranomaisille tahi matkaoppaille tai kenellekään mitään. Suomalaisille myönnetään vain kertaviisumi, joten emme voineet sen vuoksi tehdä poistumista Vietnamin kentälle. Muuten meidän olisi pitänyt mennä Phnom Penhissä anomaan uusi viisumi.

Heti lentokentältä poistuttua katukuvaan tulivat lehmät, vuvvet, kisset yms. eläimet. Matka hotellille kesti 20 minsaa, ja meni nopeasti kun riitti ihmeteltävää. Sydäntalven vihreys hämmästytti tälläkin kertaa ja auringonpaiste. Kadut pölisivät punaruskeaa pölyä. Ihmiset ajoivat mopojaan t-paidoissa. Mä olen tottunut vain harmaan eri sävyihin ulkona liikuskellessa ja toppavaatteissa jurottaviin ihmisiin.

Tervetuloa Kambodzaan, sähkömiehen paratiisiin.

Hotellilla menimme ensitöiksemme syömään seisovan pöydän antimet. 70% saa täällä ainakin vatsataudin, silti joku suomalainen uhosi että hänen pakkinsa kestää mitä vain. Mua huoletti. Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää, ehkä vähän jäähtynyt ja nauta oli ehkä vähän sitkeää, mutta ihan hyvää. Sillä välin kun söimme niin opas väsäsi meille hotellihuoneet valmiiksi. Laukkukin oli viety puolestamme.

Hotellihuone oli siisti mutta sijainti perseestä. Taas hissin odotusaulassa kuten ranskassakin, ja editse kulki vilkasliikenteinen tie. Muuta valittamista ei ollut. Kävin suihkussa ja testasin netin toimivaksi.

Etelän hetelmät.

Aikaero oli Suomeen verrattuna viisi tuntia eteäpäin. Koska ei oltu nukuttu käytännössä ollenkaan, niin alkoi kyllä sisäinen kello olla melkoisen sekaisin. Neljältä lähdimme hurjalta tuntuvalle tuktuk-ajelulle ja kävimme markkinoilla. Siellä oli tietysti hurjia hajuja ja näkyjä. PE:n kanssa teimme pienen kiepin ja kävimme bissellä Angkor what?-ravintolassa, jonka nimi olikin minulle entuudestaan tuttu, kun kaveri siellä oli kerran käynyt ja naureskellut nimeä (alueen ykkösnähtävyys on Angkor Wat-temppelialue).  Yllättävän siistiä, ei haissut paska mitenkään vallitsevasti / häiritsevästi, kerjäläisiäkin näkyi melko vähän, joskin förääjät alkoivat käymään hermoille melko pian. Elantoahan nekin toki ajattelevat, mutta jos kuskeja on jonossa viisi niin ei riitä että ensimmäisen kuskin yritykset dumaa, vaan jokaiselle on kieltäydyttävä erikseen. Muita vedätyksiä ei vielä ainakaan huomattu, ei edes lapsikerjäläisiä joita täällä kuulemma on paljon. Sellaisille ei pidä antaa rahaa. Muutama jalkapuoli kyllä näkyi. Sitten taas tuktukilla takaisin hotelliin. Kävimme vielä viereisessä supermarketissa jossa oli aivan ryöstöhinnat. Ostin silti pari putelia kaljaa, vettä, purkkaa ja sipsejä.

Terassikausi avattu.

Pari vuorokautta valvottu joten tuntui kyllä ja kävimme vain vähän kävelemässä ja drinksuilla hotellin baarissa. Palasimme huoneeseen, korkkasin vielä oluen ja surffailin kun oveen koputettiin. Siellä oli siivooja tulossa tekemään iltasiivousta. Mitä jumalautaa, en ole sellaisesta ennen kuullut ja ajoin ukkelin matkoihinsa. Myöhemmin kyselin PE:ltä asiasta. Hänelläkin oli sellainen käynyt ja hän oli päästänyt sen huoneeseen. Oli ottanut päiväpeitoin pois, harjannut vessanpyntyn ja pöyhinyt tyynyjä, sulkenut verhot ja keittänyt teevettä ja mitä vielä :D

Nukkumaan klo 21.