119# Tammikuun tarkastelua

Mulla oli kaksi tavoitetta - tottelee myös nimeä uuden vuoden lupaukset? - tammikuulle:

1) Tipaton tammikuu. Ei siis viinaa minulle, kiitos.
2) Laihis. Yritän pudottaa vähintään 4,1 kg tammikuun aikana.

Kuten aiemmin jo mainitsinkin, niin tipatonta tammikuuta mä olen joskus kokeillutkin. Laihiksella en sen sijaan ole ollut koskaan, mutta kerta se on ensimmäinenkin, vaikkakin huono.

Kylmää vettä tuli niskaan siinä mielessä, että pomo järjestää työpaikan virkistymisillan tammikuun lopulla. Siellä on piikki auki, ja koska olen joviaali työkavereitani kohtaan enkä mikään ilonpilaaja, niin täytyyhän sitä muutama drinksu varmaan nassuun kaapia. Joten mitä suuremmalla todennäköisyydellä tipattomasta tammikuusta ei tule mitään (ellei nyt sairastu tms). Tietysti tässä nyt voisi ajatella, että sittenhän on sama vaikka aloittaisi ryyppäämisen saman tien, mutta laihiksen kannalta tipattomuudesta lienee hyötyä.

Laihis tosiaankin. Pieni googlaus aiheesta ei auta minua löytämään mitään mullistavaa. Maalaisjärjellä itsekin tiedostan, että luopumisia pitää tapahtua. Pois siis sipsit, karkit, limsat ja kuten edellä mainittua, viina.

Heti uuden vuoden päivänä meni sipsilakko puihin, kun tuli Pp:n kanssa poikettua kioskilla ostamassa iso sipsipussi dippeineen, mutta sen jälkeen olen saanut koottua itseni. Toki torstaina oli lähellä repsahtaminen, mutta koko ajan tyhjänä pysytellyt sipsikulho Raxissa pelasti minut toistaiseksi. Jaa että mitä laihduttaja tekee Raxissa syömässä? No, siitähän saadaankin ensimmäinen laihduttajan vinkki, että mitä tahansa voi syödä, kunhan ei syö liikaa ;)

Ruokavalio ei tietenkään riitä, vaan liikuntaa pitää lisätä. Alkuviikko vietettiin varsin paskojen ilmojen säestämänä, ja tuntui siltä, että aina kun olin lähdössä ulos alkoi satamaan. Niinpä pääsin vauhtiin oikeastaan vasta perjantaina. Viikonlopun aikana kävelinkin n. 30-40 kilometriä, vaikka sunnuntain pakkaskeli oli sekin vittumainen.

Lauantainakin oli vastoinkäymisiä; olin kävellyt noin kymmenen kilsaa, kun rantatiellä tuli vastaan vesieste. Merivesi oli noussut tielle, vettä oli puoleen sääreen noin sadan metrin matkalta. Siinä sai valita kahlatako ja jatkaa sen jälkeen kotiin neljän kilometrin matka märissä kengissä ja pakkasessa, vai palatako takaisin ja kiertää parin kilometrin päästä moinen lammikko. Noh, vitut, ja marssin siitä sitten suoraan läpi. Kotiin pääsin ilman varvasamputaatiota, mutta farkut ja kengännauhat olivat jäätyneet kiinni.

Syönyt olen varsin maltillisesti. Tuntuu että koko ajan on nälkä, mutta pyrin lykkäämään syömistä aina vain myöhemmäksi.

Tänään sunnuntaina siis punnituspäivä. Oikein jännitti, kun ei ole mitään hajua kuinka paljon pitää laihista työstää että laihduttaa esimerkiksi kilon. Tavoitteeksi olin kuitenkin asettanut ensimmäiselle viikolle -2,8 kg, koska ajattelin että alussa on varmaan helpompi laihduttaa, ja kun viinat yms poistuvat elimistöstä nopeasti.

Painoa oli lähtenyt 2,5kg, joten annan arvosanaksi tyydyttävän ja hyvän häilyvän rajapylvään. Tavoitteeseen ei päästy, mutta syytän sitä huonoa alkuviikkoa, mutta toisaalta jotain muutoksia huomaan tapahtuneen, joten siinä mielessä se motivoi kyllä jatkamaan.

Enkä malta olla ajattelematta sitäkään, että mitä olisikaan tapahtunut jos olisin ottanut tämän homman tosissaan.

Kohti seuraavaa viikkoa, sano.