sunnuntai 15. tammikuuta 2012

126# Tammikuun tarkastelua, osa 2

Viikko on taas kärsitty vilua ja nälkää näiden tammikuisten lupausten parissa, joten on aika tarkastella hieman mennyttä ajanjaksoa:

Tipattomuus on pitänyt haasteellisista olosuhteista huolimatta yllättävänkin helposti.

Laihdutusrintamalla oli viikon tavoitteena laihduttaa 1,2 kg. Kävin äsken puntarilla, näytti 1,7 kg vähemmän kuin viikko sitten. Yhteensä olen pudottanut siis 4,2kg kahden viikon aikana.

Ei se nyt ihan Suurin pudottaja-ohjelman tasoa ole, mutta olen ihan tyytyväinen. Mulla kun ei ole aikaa tehdä tätä 24/7, eikä todellakaan mitään ohjaajia ja tai ravintoterapeutteja vai mitä niitä saatania nyt onkaan. Eikä tietotaitoa oikeastaan muutenkaan. Kunhan vain harrastan liikuntaa minkä ehdin töiden lomassa ja syön niukemmalti.

Ja jos joku nyt tosiaan vielä kehtaa tulla sanomaan, että tuo on jotenkin epäreilusti laihdutettu niin haistakoot jonkun pahanhajuisen jutun. Meinaan kyllä tässä on todellakin tehty töitä tuon 4,2 kilon eteen. Perjantaina töiden jälkeen muut lähtevät juhlimaan, minä lähden jälleen lenkille. Olen lähes päivittäin liikkunut 2-3 tuntia. Syönyt mahdollisimman vähän. Vatsani kurnii, sitä nipistelee, olo on huono. Vituttaa. Tammikuu on lisäksi tarjonnut mitä mahtavimmat ulkoilusäät; milloin sataa vettä kaatamalla, milloin on jäätävä viima. Kadut ovat täynnä loskaa tai jäätä. Sellaiseen on tosi mukava lähteä ulkoilemaan, raskaan työpäivän jälkeen nälissään. Väsyttää, jalkoihin sattuu joka askeleella. Eli jos tuo on epäreilua laihduttamista, niin mitä helvettiä mun pitäisi tehdä, että se olisi oikein laihdutettu?

Mutta tässä tulee kuitenkin väärinlaihduttajan laihdutusvinkki nro 2:

Niin kuin Hjallis Harkimo on meitä kaikessa viisaudessaan opettanut, niin joka hommalla mihin ryhdytään pitää olla tavoite. Se on tärkeimpiä asioita, oli projekti mikä tahansa. Ilman sitä ei tule onnistumisia. Mulla oli tavoite laihtua tammikuun aikana 4,1 kg. Joten tavoitteeni oli päin mäntyä, mutta johtui siitä ettei mulla ollut tietoa mikä on mahdollista saavuttaa. Tavoite pitää olla järkevässä ajanjaksossa mahdollisimman vaikeasti mutta saavutettavissa oleva päämäärä. Jos ajatellaan, että tavoite on laihduttaa 10 11 kg tämän vuoden aikana, niin eihän sellaisesta mitään tule; nyt tammikuussa voin ajatella aloittavani laihdutuksen helmikuussa, sillä "onhan tässä aikaa" tai "ei se nyt ole niin päivän päälle". Väärin. Tavoite pitää olla asetettu niin, että se ei mahdollista tällaista ajattelua.

Takavuosina oli sellainen naiskeihäänheittäjä kuin Taina Uppa. Joka kerta kun urheiluruudussa näytettiin sen haastattelua floppi-kisan jälkeen, oli selitys että hänen tavoitteensa on menestyä vasta ensi vuoden maailmanmestaruuskisoissa tai neljän vuoden kuluttua olympialaisissa, tms. Jokainen voi arvailla, miten kävi läpimurron ja uran ja mistä se johtui.

Mut ei kai tässä muuta kuin että ruoanlaittoon tästä mars. Oli sen verran rankka lenkkisessio, ettei kurkulla ja hapankorpulla palaudu. Perunamuussia ja jauhelihapihvejä sano.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti