133# Tammikuun tarkastelua, yhteenveto

Huh, että tämäkin päivä koitti viimein. Tarkoitushan oli olla koko tammikuu

a) tipattomalla
b) laihiksella

mutta kun pomo järkkää virkistysillan tälle perjantaille, niin ei voi mitään. Tähän asti tipattomuus kesti hienosti, muutaman kerran teki viinaksia mieli, mutta ei mitään tiukkoja paikkoja. Se yllätti minutkin; olin varautunut niin paljon pahempaan suun napsaamiseen. Ja ilman firman juhlia tipattomuus olisi voinut jatkua vaikka miten kauan (seli seli). Joka tapauksessa, hiukan jännittää tänään kuppia kallistaa, kun ei ole liki neljään viikkoon hapanta maistellut.

Mä luin joskus jostain lehdestä, että alkoholi säilyy solumuistissa kolme viikkoa. Eli jos olet dokaamassa, ja sen jälkeen et juo mitään esim. kahteen viikkoon, ja kun menet sitten kaljalle, niin elimistö "tunnistaa" vanhastaan alkoholin, ja lyö koneet käyntiin. Mutta jos aikaa on kulunut yli kolme viikkoa, elimistö on "unohtanut" mitä pitikään tehdä kun alkoholi putkahtaa elimistöön. Vähän sama kuin ensimmäistä kertaa juodessa. Noh, kun en ole mikään terveysalan ammattilainen niin en ota siihen kantaa suuntaan enkä toiseen.

Laihis puolestaan sujui odotuksia paremmin. Kun laihis oli ensimmäiseni, niin en ollut varma miten käy, mikä tavoite on mahdollista saavuttaa jne. Olin asettanut tavoitteeni 4,1 kg:n pudotukseen, mutta eilen omaksi hämmästyksekseni punnitsin itseni 5,8 kg kevyemmäksi kuin neljä viikkoa takaperin. Uskomatonta. Melkein 6 kiloa lähti. Viimeisen neljän päivän aikana lähes kilon.

Ei se kyllä sinänsä näy missään, mitä nyt housut tuntuvat vyötäröltä vähän väljemmältä. Mutta samanlainen kaljamaha tervehtii peilistä kuin joulukuussakin. Mutta tulokset olivat rohkaisevia, olen nyt ihannepainossani. Mä luulen, että pystyisin laihduttamaan vuodessa ehkä 15 kiloa, jos sellaiseen olisi minulla varaa ja se olisi pakko tehdä.

En voi sanoa laihduttamista vaikeaksi. Se ei vaatinut mitään erityisiä taitoja. Osasin kävellä ennen laihikselle siirtymistäkin. Ja muuta mä en oikeastaan tehnyt, muuta kuin luovuin viinasta, sipseistä, karkista ja limusta, ja vähän kyttäsin miten paljon syö mitäkin. Ja liikuin. Koitin myös vähän parantaa lihaskuntoanikin; vaikka lihastoni on edelleen vitsi, niin huomasin kuitenkin joitakin edistystä. Jos ennen jaksoin tehdä kolme punnerrusta, niin nyt pääsen jo neljäänkymmeneen. Ja ihan saman päivän aikana :D

Mutta jooh. Vittumaista se laihiksella olo kyllä oli. Tai no, en tiedä nyt siitäkään. Kyllä hammaslääkärissä tai työhaastattelussa on kurjempaa. Mutta toki se otti pannuun se jatkuva nälässä oleminen, sitä muuttuu niin pahanpäiseksi ja ilkeäksi kun on nälkäinen. Ja se stressi kun piti kyttäillä syömisiä ja laskeskella kaloreita. Ja sitten kun väsyneenä työpäivän jälkeen piti lähteä vielä kymmenen kilometrin lenkille nälkäisenä. Kylmäkin oli, jalat tohjona. Joka askeleella sattuu... yäk. Ehkä laihiksella olisi mukavempaa kesällä. Olisi ainakin se paleleminen poissa. Ja voisi harrastaa pyöräilyä, joka on tehokkaampaa kuin tuo lampsiminen. Tietysti se lumihangessa kahlaaminen poistaa varmaan jonkun ylimääräisen kalorin sekin.

Eilen söin about tuhat kaloria päivän aikana. Heräsin klo 6.30, menin nukkumaan 23.45. Siinä välissä työpäivä, jonka jälkeen 12-13 km lenkki. Tänään nautin 5000 kalorin pommin aamiaisineen, lounaineen, pihvineen ja viinoineen, liikkumatta sen enempää mitä keilaradan vauhdinottoradalla joutuu muutaman askeleen tekemään. Eiköhän se kuusi kiloa ole taas ensi viikolla seuranamme.

Ai perkele, melkein unohtui antaa viimeinen laihdutusvinkki. Kas tässä:

Olet varmasti kuullut, miten aamiainen on päivän tärkein ateria? No, sehän on selvä, että se on kakkapuhetta se semmoinen. Mitä kauemmin pystyy lykkäämään aamiaisen syöntiä sitä parempi. Ja jos on pakko jotain syödä, niin sitten erittäin kevyesti jotain pientä. Jos ahnehtii heti herättyään (kuka edes pystyy? englantilaiset?), niin nälkä on kuitenkin heti mutkan takana. Jos aamiaisen pystyy jättämään väliin ja sinnittelemään lounaaseen saakka tyhjin vatsoin, niin sehän on yksi ateria vähemmän, monta sataa kaloria vähemmän.