11# Soppailua

Eniten ärsyttää neulontablogit, mutta hyvänä kakkosena tulee ruokablogit, joten antaapa mennä. Neulomisiin en ole perehtynyt, mutta ajoittain pitää henkinsä pitimiksi jotain syödä.

Olen pyrkinyt viime aikoina perustamaan laatuun ja ehkä jopa hieman myös terveellisyyteen. Ennenhän terveellinen ruoka oli minulle käsitteenä lihapiirakka Multivitalla ja oluen kompensoiminen vissyllä.

Nyt kun olen remonttievakossa porukoillani, niin oletusarvoisesti talo tarjoaa ruoan. Mutsin kokkaukset ovat aina sitä samaa, muutaman eri ruokalajin kierrätystä, jotka eivät maistu miltään. Syön sitä kuitenkin kun tarjotaan. Sitä paitsi meidän mutsi suuttuisi verisesti, jos hänen ruoassa on jokin joka ei miellytä. Ajatuspoliisina hän tulkitsee syöjien ilmeitäkin, ja tiedustelee tiukkasävyisesti "onko siinä jokin vika".

Mutta nyt, mutsi on muutaman päivän matkoilla, isä riekkuu baareissa. Kaupan kautta siis kotiin, ja jauhelihasoppa tulille...

Niin ja tämä ohje on siis uusavuttomille. Sellaiset oikeat kotikokit painukoot oikeisiin ruokablogeihin brassailemaan. Ja todennäköisesti tämä jää viimeiseksi ruokapostaukseksi tälle blogille.

Kamat:
1 litra vettä
4 porkkanaa
6 perunaa
0,7 palsternakkaa
400 g sikanauta-jauhelihaa
3 sipulia
purjoa
1,5 lihaliemikuutiota
suolaa
pippuria
paprikajauhetta

Lirutan litran verran vesiä kattilaan. Kuorin porkkanat ja pilkon kahden kolikon paksuutta vastaaviksi kiekoiksi. Vesikattila kiehumaan ja porkkanat uimaan. Sitten kuorin perunat, pilkon pieniksi ja heitän ne porkkanien sekaan kattilaan. Palsternakalle sama kohtalo kuin porkkanoille - antaa jotenkin semmosen kivan maun siihen soppaan liuetessaan. Uskomatonta, että vuosi sitten en edes tiennyt mikä on palsternakka, olisin veikannut jotain naisten meikkiä tai sitten jotain rakennusainetta. No mutta, paskanjauhanta helvettiin, ja jatketaan hommia. Murskaan pieneksi lihaliemikuution ja heitän sen sopan sekaan. Samaan aikaan lyön viereiselle levylle paistinpannun, ja nokareella voita paistan jauhelihan (mitään voita ees tarttisi, mutta aattelen että se maistuu paremmalle), ja maustan sen suolalla, pippurilla ja paprikapaskalla. Olen aina ollut varovainen mausteiden kanssa - luultavasti äidiltä omaksuttu juttu - mutta nyttemmin olen ymmärtänyt niiden merkityksen ruoanlaitossa. Sehän on kaiken a ja b. Sitten vaan sipulit kuoritaan ja jaetaan osiin, voi olla isoja köntsiä, menevät kuitenkin keitossa semmoseksi suussa sulaviksi kaistaleiksi. Oliko jo jauhelihat lisätty keittoon? No eipä tainnut olla. Sitä ennen kuitenkin leikataan semmonen 10 sentin pala huuhdotusta purjosta ja leikellään mahdollisimman pieneksi suikaleiksi. Sitten vaan kaikki samaan konkurssiin kypsymään vielä toviksi. En mä nyt osaa aikaa arvioida, Veikkaaja-lehteä ehdin lukasemaan puolikkaan ja sit totesin sopan valmiiksi, ei ollu mitään al dente-kamaa koemaistajaisissa.

Niin ja mitään valmiita keittojuurekset-pakkauksia ei todellakaan kannata käyttä. Paskale maistuvat semmoset, niissä on vain huonot yksilöt edustettuina.

Onnistui muuten ihan kelvollisesti. Kyytipojaksi vielä paahdettu reissumiesruikkari juustolla, sekä klasillinen maitoa. Voi vittu miten hyvää! Faija tosin lupasi maistaa vasta yön yli jäähtynyttä keittoa, saas nähdä mitä mieltä hän on asiasta...