Päivi Räsänen sisäministerinä on ehdottoman hyvä juttu!! Ihmettelen, miksei muut juuri ole samaa mieltä? OK, onhan kaiken maailman fundamentalismi pylleristä, mutta jos Räsänen saa muut fundikset kuriin, niin onhan sekin jo jotain.
Jos ihminen on uskovainen, niin miksi asiasta pitää hurskastella? On kaapuja ja on flaijereiden jakajia, ja joka puheeseen pitää vetää aina Jumala mukaan jollakin ilveellä. Kuuluuko se saarnahomma sitten siihen taudinkuvaan? Yksityisasiaksi luulisi tuommoiset asiat olevan?
Mulle tulee aina jotenkin ahdistunut olo kun joku alkaa tosiaan kertomaan Herrasta, Jeesuksesta. Se on vaan niin kiusallista. Rukoillaan siunausta. Käytän kyllä itsekin sanontaa Herran haltuun, mutta jotkut ottavat asian tosissaan. Tai kun töissä olen käymässä jonkun asiakkaan luona, näen pöydällä Raamatun ja seinillä Raamatunlauseita. Miten läheiset työtoverit kokevat asian? Onko uskis jotenkin parempi ihmisenä kuin pakana? Entäs, muuttuuko ystäväpiiri jos joku kokee uskonnollisen herätyksen?
Saatikka, jos joku palaa islamiin?
Tai jos uskis luopuu uskostaan?
Mä olen tässä pohtinut myös, että vähänkö ois siistiä jos ois oma uskonto? Semmonen avoin lahkolaisuus, jossa olisin henkilökultti. Ihmiset työskentelisivät hyvinvointini eteen. Voisin keksiä kaikkia älyttömiä sääntöjä, että naisten on pukeuduttava tietyllä lailla yms rajoituksia, kuten että ei saisi kävellä myötäpäivään. Jos pitäisi esimerkiksi mennä Helsingistä Tukholmaan, niin se ei onnistuisi suoraan vaan pitäisi kiertää koko maapallo vastapäivään. Liukuportaita ei saisi käyttää. Jokaisessa ruokalajissa pitäisi olla lämmintä ananasta. Semmosta.
Varmistaisin menestykseni sillä, etten pauhaisi maailmanlopusta enkä sallisi pedofiliaa.
Kakat. En mä kyllä saarnamies ole. En uskaltaisi pitää puhetta edes peilin edessä itselleni. Ja tuskin muutenkaan kukaan menisi retkuun.
Äh, typerä postaus. Ohi.
Mä voisin keskustella uskonnosta loputtomiin, siis eri uskonnoista, mutten usko, että kukaan, edes sinä saisit mut luopumaan ateistisuudestani.
VastaaPoista