3# Julkinen liikenne

Hesassa on kuulemma Euroopan paras julkinen liikenne. Herääkin kysymys, miten helvetin huono se onkaan muualla.

Asun 8 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Jos haluan päästä keskustaan julkisilla, joudun käyttämään kahta eri julkistä liikennevälinettä päästäkseni sinne. Matkaan menee odotuksineen vähintään puoli tuntia. Jos haluan päästä toiseen lähiöön - vaikkapa A:n luokse - niin joudun käyttämään kolmea julkista liikennevälinettä. Odotuksineen sitä matkaa ei alle tunnissa suoriteta. Niinpä 20 kilometrin matkan taittaa nopeammin esimerkiksi pyörällä.

Tämä siis normaaliin aikaan. Julkisethan pyörivät parhaiten ruuhka-aikaan. Monesti on kuitenkin harvennettu liikennöintiväli, johtuen kellonajasta tai kesäaikataulusta tms. Yllättävän usein matkantekoa haittaa myös tekniset ongelmat; junailu talviaikaan nyt on jo vitsi sinällänsä, mutta myös metro tökkii usein. Ruuhka-aikaan kun tekninen vika iskee, niin vaunut ovat tietysti täpötäysiä jo heti toisella pysäkillä. "Tämä metrojuna on täynnä, olkaa hyvä ja odottakaa seuraavaa" ei ole nykyisin mikään harvinainen kuulutus asemalla.

Sitten ihmetyttää nämä pyöränsä aamuruuhkametroon ronttaavat laiskat idiootit. Miksi helvetissä sillä pyörällä ei voi sitten ajaa, jos semmonen on pitänyt ottaa mukaansa? Jos on niin huono kunto ettei jaksa Kulosaaren siltaa polkasta, niin menkööt koko matkan sitten metrolla ilman, että se paskanen pyörä pitää ottaa sinne muiden työvaatteita likaamaan ja tilaa viemään.

Ja entäs lastenrattailla matkustavat? Mikä käsittämätön sääntö on siinä, ettei lastenrattaita työntelevän ja rattaissa istuvan tarvitse maksaa minkäänlaista lippua? Hehän vievät moninkertaisesti tilaa maksaviin asiakkaisiin verrattuna? Aina niitä lapsiperheitä hyysätään. Miksi ihmeessä minulla veronmaksajana maksatetaan toisten ihmisten naiskentelemisesta koituneet kustannukset, niin lapsilisät kuin matkaliput? Uskomatonta.

Lisäkammotuksen matkusteluun tuovat sairaat kanssamatkustajat. Miksi helvetissä sinne pitää tulla kipeänä köhimään? Koko liikenneväline on aina yhtä keuhkoparantolaa, köhintää ja rään kurlaamista kurkussa ja niiskuttelevia nokkia.

Onhan ne liikennevälineet myös hajujen sekamelskaa. Ei tosien hyvien hajujen. Miten ihmiset voi lähteä sen hajuisina yleensäkään liikenteeseen? Hienhaju tietysti saadaan aikaiseksi kun kuljettaja löytääkin kesähelteillä koko talven kateissa olleen lämmityslaitteet on-napin. Vastaava ilmiö tapahtuu ilmastointilaitteen osalta talvipakkasilla.

Sinällänsä mua eivät häiritse julkisissa liikennevälineissä meikkaavat ihmiset, tai lehden lukijat, tai kännyköihin höpisijät eikä oikein edes syöjätkään. Paitsi appelsiinien ja banaanien syöjät. Aikoinani kun kuljin Hämeenlinnasta Helsinkiin bussilla, viereeni käytävän toiselle puolen tuli aina sama nainen, joka kaivoi laukustaan jugurttipurkin ja alkoi kaapimaan sitä. Se kaapimisen ääni jatkui ainakin puoli tuntia, ja voi pojat että opin inhoamaan sitä ääntä. Vaikka vaihtelin aina istumapaikkaa, niin se sama nainen tuli joka aamu syömään jugurttiaan välittömään läheisyyteeni.

Pahimmat ovat tietysti kaljanjuojat. Miten ihminen voi olla niin juoppo, ettei kestä esim. 10 minuutin bussi- tai metromatkaa ilman, että se kalja pitää kiskoa sisuksiin. Ja se lemu!

Matkustajien yleinen paheksunta jaksaa aina vaan naurattaa. Jotkut pitävät ryntäämistä junttina ja maalaisuutena; esimerkiksi jos laiturialueelle saapuvaan junaan tai metroon rynnätään ennen kuin vanhat matkustajat ovat päässeet junasta ulos. Oi voi, tällaiset arvostelijat eivät ilmeisesti ole koskaan olleet suuressa maailmassa. Yleisesti suurissa kaupungeissa ihmisruuhkissa metron odottelijat ryhmittyvät oven suulle hyvissä ajoin ennen junan saapumista, ja kun juna siihen tulee ja ovet aukeavat, niin painiottelu oven suulla on jokakertaista. Istumapaikka pitää saada hinnalla millä hyvänsä. Puskemaan oppii nopeasti, koska muuten voi käydä niin ettei mahdu vaunuun enää ollenkaan.

No, Hesassa ei onneksi sellaisia ruuhkia ole. Olen itsekin antanut pari kertaa paikkani, toisella kertaa paksuna olleelle muijalle ja toisella kertaa jollekin vanhukselle. Enkä mä yleensä edes ruuhkametrossa jää haaveilemaan istumapaikasta, vaan otan seisomapaikan kuuliaisesti. Ja sitten on joitakin paikkoja, mihin en edes halua istumaan, kuten metrovaunujen päädyt. Ne ovat perinteisesti varattu - ei invalideille ja vanhuksille - vaan deekuille ja muille sekopäille. Kerran tosin jalkoja pakotti työpäivän jälkeen, ja eräässä sloossissa oli vain yksi somalimuija kaapunsa kanssa, ja mietin pitkään, voiko siihen häntä vastapäätä mennä istumaan. Otin riskin ja menin. Heti seisomapaikalta tuli joku arabimies, sanoi somalinaiselle jotain, ja nainen nousi ja lähti pois?!?? ööh, whot? Sen jälkeen mies alkoi puhumaan minulle Islannin tulivuorenpurkauksesta niin kuin ei olisi mitään tapahtunut.

Bussikuskit on oma lukunsa. Metro-lehden tekstaripalstalla on jo monta vuotta väännelty kättä, pitääkö arvon kuskia tervehtiä vai olla tervehtimättä. Mä en tervehdi, kun en mä tunne heitä. Yleensä sitä lippua joutuu lyömään siihen koneeseen ja sen jälkeen katse pitää suunnata vapaan istumapaikan metsästämiseen, ei siinä ehi mitään kuskeja morjestelemaan. Sitä paitsi puolet kuskeista on kuitenkin maahanmuuttajataustaisia, ne mitään suomea kuitenkaan osaa. Ja toinen puoli on työhönsä kyllästyneitä äijiä, joille ei uskalla mitään sanoakaan. Kerran kaverini oli menossa paikkaan, jossa ei ollut ennen käynyt ja erehtyi kysymään kuskilta, meneekö tämä bussi xxx-osoitteeseen, ja kuskin naseva vastaus oli "mitäs luulet??".

Turvattomuuden tunteeseenkin törmää. Vaikka monesti nykyään törmääkin junissa ja metroissa sekä asemilla pörrääviin vartijoihin, niin kyllä siellä silti kaiken maailman hulluihin törmää. Olen mä nähnyt tappelunkin metrossa. Lisäksi nykyisin romanituristit ilahduttavat vaunussa soitollaan, tai sitten muuten vain tunkevat sitä kerjuukuppiaan silmille. Varmasti he maksavat matkansa kuten muutkin... Miksei vihdoinkin voisi Hesaankin tulla metroihin ja juniin niitä puomeja, ettei sinne pääsisi ilman lippua? Kyllä sekin varmasti vähän rauhoittaisi menoa. Ai niin, mutta sittenhän se olisi eriarvoista kun pummit eivät pääsisi enää matkustelemaan ollenkaan.

Heti kun voitan lottovoiton, niin varmaan täytyy ensimmäiseksi se hovikuski palkata.