Perjantaina oli taas niin aurinkoista ja lämmintä, että päätin lähteä työviikon jälkeen parille kaljalle. Oikeastaan siksi, kun en muutakaan tekemistä keksinyt. Tai siksi, että ajukoppa vaatii turrutusta, sillä läpikäymättä olevat ongelmat ja solmut ovat edelleen ratkaisematta ja tukahdutettuina.
Suoraan töistä kippolaan siis. Ensimmäisessä paikassa näin jotain ihmisiä töistä. En muistanut kuollakseenkaan heidän nimiä, mutta onneksi kaverin puhelinsoitto pelasti ja pääsin pälkähästä. Join oluen ja lueskelin Metro-lehteä, sekä ihmettelin ehkä maailman lihavinta amerikkalaisturistiperhettä.
Seuraavassa paikassa sain loistavan paikan terassilta, ja nautin vähän aikaa auringosta. Toinen kaveri soitti, ja pyysi käymään Kalliossa terassilla. Käväsin sielläkin nauttimassa muutaman. Tämän jälkeen lähdin kuuliaisesti kotiin, kävin kaupassa ensin. Istuskelin parvekkeella ja otin vielä muutaman drinksun. Yllätyksekseni kavereita (en edes tiennyt että minulla on niin paljon sellaisia) pyyteli vielä baariin, joten tulipa sitten lähdettyä uudestaan keskustaan vaikka olin aiemmin vannonut itselleni, etten sinne enää jaksa vaivautua.
Ja kuinka ollakaan, ajauduin ilmasen viinan bileisiin erääseen yökerhoon.
Tuloksen nyt arvaa. Ei taaskaan oikein muistikuvia, miten on kotia tultu. Seuraava, kallisarvoinen vapaapäivä kuluu kankkusissa, nukkuen ensin iltapäivään. Krapuloista on tullut nykyään mielettömiä. Varmaan joku iän tuoma juttu. Joskus nuorena olo oli normaali heti aamusta vaikka oli tullut edellisenä iltana rymyttyä. Nyt oloja kestää päiväkausia. Ensin tietenkin normaalia pahoinvointia ja päänsärkyä, mutta suurimmaksi oireeksi ovat tulleet henkisen puolen jutut. Häpeän tunteesta morkkikseen, välillä ahdistukseen tai suunnattomaan paniikkioireisiin. Ei pysty olemaan kotona, muttei oikein ulkonakaan. Toki on tullut joskus mokattuakin, mutta esimerkiksi tämä perjantainen reissu sujui ihan inhimillisesti. Siltikin mieli maassa monta päivää. Todennäköisesti joku kemiallinen juttu aivoissa (ööh, missä? voisi joku irvileuka kysyä).
Mutta en vaan jaksaisi sellaista enää. Todellakin arvostan sivistynyttä ja hienohelmaista juomista, ja sellaiseen pitää pyrkiä. Perseet olalle -tyyppinen juomistapa on vain niin... perseestä.
Saatikka sen ilmaisen viinan juominen. Sitä en enää juo - sen hinta kun tuntuu olevan se kaikkein kallein.
Ja mitä lie minunkin aivokopassani tapahtunut taas perjantaina."Normaalisti" esim. terassilla ollessani juon korkeintaan kolme karpalolonkeroa,en missään tapauksessa sekaisin mitään muuta.Nämäkin kolme menee mukavasti päähän ja siitä on mukava lähteä kotiin ja seuraavana päivänä olla ihan freesinä.
VastaaPoistaPerjantaina join ainakin neljä puolenlitran tölkkiä lonkeroa,viitisen mukillista boolia,raakaa viskiä suoraan pullosta ja sitten vielä sen kolme karpalolonkeroa.Tolkku pelasi koko ajan mutta ristus mikä olo lauantaina!!!!!
Hilpeästi hiljaa, kalpeasti kaljaa, tai jotain.
VastaaPoistaEnnen pystyi "perseen olalle" -illan jälkeen menemään töihin suoraan. Kuppi mustaa kaffetta, pala kaalipiirakkaa ja 2 dl maitoa, siinä se ja tikkana taas.
VastaaPoistaVanheneminen korottaa krapulapotenssia: Jos juot perseet yhtenä iltana, krapula kestää 1.5 - 2 päivää. Jos kahtena, krapula kestää 3 - 4 päivää jne. Kahden viikon rännin jälkeen saa hoivata itseään ainakin viikon ja seuraavakin viikko on vielä vähän hiinä-ja-hiinä... ;D
Ano-Polka
Huh Polga, onneksi mä en tiedä tuommosesta. Jo yhestäkin illasta palautuminen tuntuu kestävän...
VastaaPoistaJotain mielenvikaisuutta jo se, että elämänsä ensimmäisen krapulan jälkeen onnistuu mokaamaan itselleen toisen...
VastaaPoistaEi kai se vielä mielenvikaisuutta ole, mutta ehkä vähän juoppoutta :) Kerran joku tokaisi, että jos ihminen juo kuravettä ja siitä tulee huono olo, niin hän ei tee sitä toiste. Mutta alkoholin kanssapa tekee.
VastaaPoistaTosin kuraveden juonnista ei varmaan ensifiiliksetkään ole kovin miellyttävät?