823# Silmälasikaupoilla

Mulla on pyörinyt muistutus puhelimessani varmasti vuoden, puolentoista verran uusien silmälasien hankkimisesta. Edelliset lasini ovat 13 vuoden takaa; en mä niitäkään käytä kuin pakolla, mutta olen nyttemmin huomannut ettei oikein tahdo nähdä niilläkään enää kunnolla. Työkaverini on sitä ihmetellyt, mitä vaikeaa sellaisten silmälasien hankkimisessa voi olla, ja on koittanut tsempata minua asiassa. Kun hän sitten itse sai lasit hankittua käsittämättömän helpolla, päätin itsekin rohkaistuneena "kokeilla sitä tilannetta".

Ensimmäiseksi pitäisi varmaankin käydä optikolla. Monilla silmälasiliikkeillä näytti olevan ilmainen näöntarkastus. Viimeksi olin käynyt Nissenillä, joten ajattelin suosia samaa liikettä nytkin. Arkena olen vähän laiska tekemään mitään töiden jälkeen, mutta ajan näöntarkastukseen sai myös lauantaille. Se sopi hyvin kun minulla oli muutakin asiaa kylille.

Yritys 1:

Koitin muistella millaista näöntarkastuksessa oli viimeksi, 13 vuotta sitten. Kävi muistaakseni niin helposti, ettei siitä jäänyt sen kummempia muistikuvia. Taisin käydä ruokiksella näöntarkastuksessa, illalla hankkimassa lasit ja sitten noutamassa ne parin viikon päästä. Ajattelin kokeilla samaa kaavaa nytkin. Työkaveri oli kyllä sanonut, että minun kannattaisi käydä myös silmälääkärissä, mutta miksi ihmeessä? Ei minulla silmissä mitään sairauksia ollut, näköni oli vain huonontunut. 

Kun aikani koitti, minut otti virkailija vastaan ja käski istua tuolille, jossa hän ensin otti jonkunlaisen kuvan näkökentästäni ja vei sen jälkeen takahuoneeseen. Siellä hän istutti minut toiseen tuoliin ja sanoi optikon liittyvän kohta etänä mukaan. Fhat? Paikalla ollut virkailija yritti mitata jollain laitteella silmänpaineitani siinä kuitenkaan onnistumatta. Optikko liittyi Teamsilla mukaan, ja alkuvaikeuksien jälkeen myös näkölaitteen liittäminen Teamsiin onnistui. Katselin aikani kirjaimia ja ilmeisesti jonkunlaiseen konsensukseen näön tarkkuudesta päästiin. Silmänpaineita koitettiin vielä mitata uudelleen, mutta vesi valui silmistäni jo siihen malliin, ettei siitä tullut mitään. Optikko käski minut menemään silmälääkärille, ennen kuin asiaa saataisiin vietyä eteenpäin. Poistuin hämmästyksen vallassa, joka vaihtui pian ärtymykseen. Näin huonoa kokemusta en sentään osannut odottaa, ja päätin jättää Nissenin jatkossa omaan arvoonsa.

Yritys 2:

Soitin sitten työterveyslääkärin vastaanottoon. Olin juuri vaihtanut työpaikkaa, enkä ollut varma kuuluuko tällainen toimenpide työterveyslääkärin piiriin, mutta vähän hämmästyin kuin puhelinneuvoja sanoi sen kuuluvan työvakuutuksen piiriin tms. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta varmistelin, että jos minun ei tarvitse maksaa mitään niin asia on fine. Suoraan puhelinneuvoja ei voinut aikaa minulle silmälääkäristä varata, vaan tarvitsisin lähetteen, joten sitä varten hän varasi minulle seuraavalle päivälle perus(?)työterveyslääkärille puhelinvastaanoton.

Yritys 3:

Työterveyslääkäri soitti ajallaan, ja kyseli mitä asiaa. Sanoin tarvitsevani lähetteen silmälääkärille. Tämä onnistui helposti. Sen jälkeen soitin taas ajanvaraukseen, ja tällä kertaa sain varattua ajan oikealle silmälääkärille seuraavalle viikolle. Ajanvarauksesta minua peloteltiin, että silmiini laitettaisiin jotain pupillinlaajennustippoja, jotka veisivät näkökyvyn siinä määrin, etten saisi ajaa autolla ja minun pitäisi ottaa myös aurinkolasit mukanani, koska sen jälkeen valot häikäisivät niin uskomattomasti. Minua alkoi tässä vaiheessa vähän jännittämään, etenkin kun googlailin vauva.fi -palstalta kokemuksia aiheesta. Toisekseen minulla ei ollut minkään sortin arskoja, kun olisin juuri sellaiset halunnut silmälasikaupasta saada normilasien lisäksi. Kävin sitten ostamassa jotkut mahdollisimman halvat lasit Tokmannilta.

Yritys 4:

Minulla oli aamuaika silmälääkärille, olisi ehkä kannattanut ottaa ilta-aika mieluummin. Puolisokkona olisi töissä vähän ikävää. Pääsin ajoissa lekuriin, mutta sisään chekattuani sain tekstarin jossa kerrottiin silmälääkärin myöhästyvän 10-15 minuuttia. Tällä välin joku toinen hoitaja otti minut kuitenkin sisään, joka teki samantyyppisen kuvauksen kuin Nissenin tyyppikin ja sain jonkunlaiset arvot paperilapulle tajuamatta niistä itse paljoakaan.

 

Lopulta silmälääkäri tuli, joka oli niin tyly - suorastaan ilkeä, että epäilin ensin hänen vain vitsailevan, mutta tällainen hän oli kuitenkin. Ei haukkunut pelkästään minua vaan myös isänikin. Mä en ole ennen ollut silmälääkärissä enkä tiedä mitä tapahtuisi seuraavaksi tai mitä minun kuuluisi tehdä vaikka tämä eukko niin olettikin. Kävin toisen naispotilaan kanssa aina vartin välein istumassa käytävässä ja sitten taas tutkittavana, eikä hän näyttänyt olevan naisellekaan sen ystävällisempi. Jossain vaiheessa hän tarttui otsaani ja iski parit tipat silmiini jotka tosiaan sumensivat näön seuraavan vartin odottelun aikana. Hän totesi lopulta silmäni terveiksi, paineet olivat normaalit eikä ollut rappeumaa, joskin niissä oli niitä lasiaisia - sai senkin kuulostamaan siltä, että oli luuserin merkki - ja kysyin, kirjoittaisiko hän minulle silmälasireseptin, johon hän tuhahti, että jos hän sellaisia tekisi niin ei ehtisi muuta tekemäänkään. En uskaltanut kysyä naiselta enää mitään, halusin sieltä vain pois ja toivoin näkökykyni palautuvan edes entiselleen (palautui n. kolmen tunnin kuluttua). Jäi jopa vielä pahempi mieli kuin Nissenin "optikko"käynnistä. Miten ihmeessä asiakaspalvelijat purkavat nykyään ammatillista turhautumistaan asiakkaisiin?

Yritys 5:

Päätin mennä seuraavaksi kokeilemaan silmälasien hankintaa Instrumentariumista. Pp oli tällä kertaa mukanani. Arki-iltana töiden jälkeen menimme lähimpään Instruun. Kello oli tässä vaiheessa kuusi, liike oli mennyt kiinni puoli tuntia aikaisemmin.

Yritys 6:

Seuraava Instrumentarium oli auki, ja katselimme hetken pokia. Vuoronumerosysteemillä pääsin virkailijan juttusille. Tämäkään kerta ei näyttänyt alkavan yhtään sen paremmin kuin edelllisetkään yritykset; sanoin tarvitsevani silmälasit, ja mitä minun täytyy tehdä, että saisin ne. Tässä vaiheessa olisin toivonut virkailijan myyntivaistojen heräävän mutta asia ei näyttänyt ensin etenevän. Kerroin sitten silmälasien hankintaan liittyvistä vastoinkäymisistä, ja näytin niitä lappuja joita olin edelliseltä optikolta ja silmälääkäristä saanut, johon virkailija totesi, ettei näiden perusteella voi silmälaseja toimittaa, vaan joudun varaamaan ajan heidän optikolle. Lähin aika löytyi kolmen päivän päähän sunnuntaille. Sen verran asia kuitenkin eteni, että saatiin sentään pokat jo valittua, joskin niitä linssejä joutuisi vielä varmasti valkkaamaan. Vähän parempi mieli jäi, vaikka ei tämä silmälasiasia tunnu etenevän, ei sitten pahallakaan.

Yritys 7:
Pientä ärtymystä kun joutui keskeyttämään viikonlopun vieton, ja lähtemään kolmannen kerran istumaan siihen tyhmälle pallille näöntarkastukseen. Se on melkeinpä järjetöntä. Joka tapauksessa, homma alkoi ajallaan, samalla kaavalla kuin tähänkin asti. Ensiksi joku virkailija otti jonkun pikaotannan näöstä, sen jälkeen odottelin hetken optikkoa joka teki perusteellisemman tarkistuksen. Se kesti melkoisen tovin. Tosi vaikea sanoa mikä kuva oli milloinkin parempi, mutta sellaista se kai aina on. Aikaisempaan verrattuna myös lähinäköä mitattiin. Siinä minun mielestäni ei ole vikaa.

Tulokset saatiin ja pääsin saman virkailijan luo kuka oli palvellut minua edellisenkin kerran. Pokien tiedot olivat tallessa ja saatiin homma sitten eteäpäin, joskin vaihdoin vielä aurinkolasien linssien väriä (sinisestä peililasista mustaksi). Pyysit rillit toimittamaan Rediin, kun se palvelisi minua paremmin, joskin jouduin maksamaan koko lystin kerralla etukäteen. Hintaa tuli hiukan alle 400€. Aikaa tämän kertaiseen hommaan kului 50 minuuttia + tietysti matkat. Rillien toimitukseen menisi viikosta kahteen.

Yritys 8:
Reilut kaksi viikkoa oli kulunut, eikä rilleistä ollut kuuluna mittään, joten päätin alkaa selvittämään asiaa. Mulla ei ollut sen koommin mitään yhteystietoja, mutta googlaamalla löytyi jopa Redin liikkeen sähköpostiosoite. Vastaus tuli puolessa tunnissa ja ilmoitettiin, että rillit olisivat noudettavissa (oliko kysymys sattumasta, vai olivatko vain unohtaneet asiasta minulle ilmoittaa?). Kävinkin hakemassa ne heti töiden jälkeen. Siellä piti vielä testailla, etteivät kiristäneet jne, mutta vaikuttivat ihan hyviltä, joskin vähän oudoilta ja erilaisilta kuin vanhat prillit, mutta myyjä vakuutteli niiden näyttävän hyvältä, ja totuttelun vievän pari viikkoa (mun kohdalla voidaan varmaan puhua parista vuodesta kun käytän rillejä harvakseltaan).

* * * *

Arvio silmälasikaupoista: 1/5. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta olipahan homma. Vika ei ollut pelkästään Nissenissä, tai silmälääkärissä tai Instrussa, vaan ihan yleinen silmälasikauppascene on mennyt mahdottomaksi. Olen kuullut myös muilta vastaavanlaisia kokemuksia; juoksutetaan asiakasta ja kyykytetään, ja naurettavia tekosyitä riittää. Tuttuni oli esimerkiksi varannut ajan optikolta näöntarkastukseen, mutta hän ei voinut tehdä lähinäöntarkastusta, vaan sitä varten oli varattava toinen optikko. Mitä helkkaria? Toinen kaverini sanoi, että silmälasikaupoilla on jonkunlainen kartelli, ja asiakkaan on käytävä 3-4 näöntarkastuksessa ja monta kertaa eri liikkeissä, kunnes se kolmantena tai neljäntenä vuorossa oleva liike myy lasit. Täysin käsittämätöntä. Itse okuläärit tuntuivat sopivan, mutta blehoista en ole varma, ne tuli muutenkin ostettua vähän puolihuolimattomasti kun halusin päästä jo liikkeestä pois. Noh, jos nyt näillä rilleillä pärjää taas toistakymmentä vuotta, niin katsotaan (pun intended) millainen meininki sitten on.

822# Korea, 9

 30.3.-31.3.2024, +13 Haze, Seoul, South Korea

Puoli yhdeksän herätys oli raadollinen, ja viimeisistä kaljoista maksettiin kovaa hintaa. Aamu sujui pakaten loppuja kamoja, suihkussa, ja siivotessa ja imureeratessa. Roskien kanssa oli vähän niin ja näin mihin ne pitäisi viedä, mutta ei niitä kämpillekään voinut jättää. Tyhjät pullot ja tölkit kummastuttivat eniten, jätimme ne sitten sisäpihalla olevaan kierrätyspisteeseen tietämättä tarkalleen mikä purkki olisi pitänyt laittaa mihin kaukaloon. Sori siitä. Lopulta teimme check outin klo 11; seuraavat asukkaat olivat tulossa jo muutaman tunnin päästä, ja omistaja oli huolestunut ettei saisi meitä lähtemään ajoissa.

Lentokone lähti Suomeen vasta klo 23, joten kellon ympäri piti odotella sitäkin. Ensiksi meillä oli suunnitelmissa viedä kamat säilöön Seoul Stationille. Kamojen roudaus metroasemalle vielä onnistui joten kuten, kun oli renkaat matkalaukuissa, mutta ne asemat on pirullisia kun liukuportaita ei ole juuri ole ja joutuu kanniskelemaan sitten painavia matkalaukkuja rappuja ylös ja alas - sen lisäksi väkiryysiksessä laukkujen kanssa liikkuminen on muutenkin vähän hyväksyttävyyden rajoissa.

Seoul stationissa oli tasan yksi säilytysluukku vapaana, johon mahtui minun matkalaukkuni ja molemmat reput, mutta AT joutui hilaamaan omaa matkalaukkuaan perässä koko päivän. Säilytyslokeroita oli kyllä paljon, mutta niin oli ihmisiäkin jotka halusivat niitä käyttää. Seoul station oli varsin stressaava paikka muutenkin, ihmisiä oli hurjat määrät ja ihme kyllä, myös sellaista häröjengiä kuin asemilla on: tuomiopäivän julistajaa, kummallista huutajaa ja puliukkoa. Röökinpoltto Soulissa on hyvin rajattua, ja ans olla kun AT meinasi sytyttää spaddun väärässä paikassa niin heti oli joku viheltämässä pilliin ja viittelöimässä muuanne.

Metrolippua tarvittiin vielä.

Ensiksi luovittiin Seoul Stationille.

Asemalla.

Poikkesimme kahvilaan, joka oli ehkä vähän turhan hieno meille. Kupilliset cappucinoa maksoivat melkoisesti, mutta olivat hyviä. Saimme istuskeltua siinä ehkä reilun puoli tuntia, muttemme siltikään tienneet miten loppuajan kuluttaisimme. Palasimme asemalle katsomaan jos siellä olisi tullut kaappeihin lisää tilaa, mutta eipä ollut. Jonkunlainen pääsiäisesitys tai sen harjoitukset olivat menossa aseman ulkopuolella, sama tupakinvastainen pillipiipari oli näitäkin ojentamassa. Otimme sitten metron ja palasimme takaisin hieman takaisin päin Hongik Universityn asemalle. Emme löytäneet matkalaukkusäilytystä täältäkään, mutta sitä vastoin väkimäärä oli kasvanut melkoisesti eilisestä. Kaikkialla oli niin jumalattomasti ihmisiä, että alkoi ihan jo ahdistamaan. Meitä nälätti ja koitimme etsiä purilaispaikkaa; ensimmäinen löytyi nopeasti, mutta kummankaan pankkikortti ei toiminut automaatissa, joten piti poistua sitten paikalta. Lopulta tilaus onnistui New York Burgerissa, ja hamppikset olivat hyviä - ranskalaisia oli vähän niukalti ja kokis nyt oli perus. Menimme sitten Sangsun asemalle ja palasimme takaisin Seoul stationille, josta haimme säilöstä kamat. Ostimme junaliput lentokentälle automaatista - se oli jonkunlainen pikajuna johon t-money cardimme ei kelvannut. Meillä oli tunnin verran vielä notkumista ennen junan lähtöä. Ulkona oli ihan ok keli, ja pidimme aseman reunalla hetken majaa.

Jeesustelua aseman ulkopuolella.

Kaffela.

Tsufeet.

Hongdae Streetille taas.

Ja hyvät purilaisateriat naamariin.

Urbaania maisemaa Seoul Stationin asemalta.

Menimme hyvissä ajoin asemalle, lentokenttäjuna lähti kerroksesta B7 (joka oli kahdeksas kerros maan alla, jo hissimatka alas tuntui kestävän ikuisuuden). Juna oli jo laiturilla, mutta hetki meni arpoessa onko kyseessä juuri oikea juna. Tulimme tulokseen että on, matkalaukut piti jättää junan eteiseen, joka oli jo ennestään täynnä kapsäkkejä. Kaiken lisäksi paikallamme istui jo joku perhe (lipussa oli paikkaliput), ja mietimme ensin mitä ihmettä. Menimme sitten toiselle paikalle istumaan, mutta hetken päästä joku nainen tuli häätämään meidät pois, joten menimme sitten vuorostamme ajamaan lapsiperheen veke. Ukko ei vaikuttanut tyytyväiseltä, mutta emme ymmärtäneet miten he olivat onnistuneet ostamaan paikkaliputtomat liput.

Huolimaton kuva junalipusta lentokentälle.

Juna lähti ajoissa ja matka kesti noin kolmisen varttia. Suurimman osan matkasta se meni maan alla, vasta lentoaseman puolella enempi maan päällä. Alkoi unettamaan ja taisimme hetken torkahtaakin, vaikka ihmettelimme kyllä hetken maanpinnan kummallisuutta kunnes päättelimme kyseessä olevan laskuveden ja katsoimme itse asiassa meren pohjaa.

Asemalta oli tietysti vähän käveltävää lentoaseman puolelle pitkiä käytäviä ja liukuportaita. Punnitsimme matkalaukut, painoa oli about 17 kiloa. Kello ei ollut vielä kuuttakaan ja meidän klo 23 lähtevä lento ei ollut missään monitoreissa edes näkyvissä. Menimme sitten oluelle baariin, sellainenkin lopulta löytyi. Omituista oli, ettei matkalaukkuja saanut viedä ravintolaan, vaan ne piti jättää ulkopuolelle. Miten kummallista sekin on? Jos olet missä tahansa muualla lentokentällä ja jätät matkalaukkusi vartioimatta, ei mene aikaakaan kun joku pommiryhmä on sen vienyt räjäytettäväksi jonnekin?

Lentoasemalla taas.

Jonninlainen robotti.

Tyypillistä odotusta lentoasemalla.

Saimme lisää aikaa kulutettua. Klo 20 viimein avautui Finnairin lähtöselvitystiski (siellä oli turaanit tosin jo venaamassa tuntia etuajassa). Olimme tehneet check innin jo appilla aiemmin ja itse asiassa maksaneet 90€ / naama hätäuloskäytäväpaikoista lisäjalkatilan takia, mutta toki kamat piti saada matkaan. Kun matkalaukku oli laitettu hihnalle niin piti vielä odottaa viisi minuuttia check innin vieressä jos matkalaukkutarkastuksessa tulisi jotain epäselvyyttä (ei tullut).

Lähtöselvitys tuolla jossain.

Turvatarkastuspisteitä oli auki vain kaksi, ja niissä oli aivan mielettömät jonot. Arvasimme heti, että tässä vierähtäisi aikaa. Lisäksi asemalla oli kiinalaisia joiden jonotustaidot ovat 404. Ajattelimme, että jonossa menisi varmaan tunti, lopulta meni 50 minuuttia. Passia ja boarding passia kysyttiin moneen kertaan, ja virkailija leimasi qr-koodin johonkin automaattiin, josta tuli vastauksesi hymynaama tai hylkäys. Se vähän kuumotti, kun sitten olisi varmaan joutunut lisäselvitykseen. Minullakin taisi tulla ensin hylkäys, mutta ukko hyväksyi sen käsin. Itse kamojen skannaus meni melko nopeasti. Passintarkastusautomaatti meni sekin melko nopeasti, joskin laite kuvasi pärstää ja piti skannata etusormia yms. Kyllä lentokentät ovat niin hemmetin hermostuttavia paikkoja. Vaikka ne lähdön tunnelmaa tuovatkin niin silti niin moni asia voi mennä siellä pieleen.

Kello oli tässä vaiheessa puoli kymmenen - juuri se aika kun kaikki liikkeet sulkivat ovensa. Emme oikein saaneet mitään tuliaisia enää ostettua. Yksi pieni kioski oli auki, josta ostimme vähän eväitä (vettä, Pringeleseitä, pähkinöitä, nannaa) lentomatkalle. Olin joutunut luopumaan käsidesistä turvatarkastuksesta, ja olisin halunnut ostaa sitä lisää. Kioskista ostamani tuote paljautui transaktion jälkeen suuvedeksi. Apteekki oli auki kymmeneen, mutta ei sielläkään käsidesiä ollut. Menimme sitten haahuilemaan lähtöportille 50, josta lentomme lähti. Kone oli jo paikalla, joten kaikki rullasi aikataulun mukaan. Meillä oli paikat rivillä 51, ja jalkatilaa oli kosolti. Haittapuolena oli se, että keskipaikoilla oli vauvakoppapaikka - jonka olimme ensin suunnitelleet ostavamme, mutta päätimme sitten jättää sen jos joku oikeasti sellaista tarvitsisi. Toivoimme tietysti, ettei kukaan kiljuva vauva siihen tulisi, mutta niinpä vain tuli. Vauva oli kuitenkin erittäin hyvätapainen, ei huutanut yhtään, ei edes laskun aikana jolloin muksujen korvat varmaan aiheuttavat kiukkureaktion - ja yönkin nukkui mallikkaasti. 

Jalkatilat 5/5.

Saimme hätäuloskäyntibriiffauksen korealaiselta lentoemännältä. Matkaan päästiin aikataulussa ja lentoaikaa oli edessä se 14 tuntia. Se on kyllä kova juttu siinä vaiheessa kun matkaa on tehty 2 tuntia, ja jäljellä on vielä yksi kellonympärys. Illallinen tarjottiin hetikohta lähdön jälkeen ja sen jälkeen matkustimme yön mukana tasaisesti niin, että se nukkuma-aika (hiljaisuus ja valot pimeänä) kesti varmaan kymmenen tuntia. Kanaillallisen kanssa otimme viinin, mutta muuten emme juoneet kokista vahvempaa. Pelasimme pari trivial pursuittia (sitä pystyi pelaamaan viihdekeskuksen kautta "verkossa" toisia vastaan). Koitin katsoa vähän leffojakin; ensiksi yritin Barbieta 20 minuuttia, mutta se oli niin uskomattoman surkeaa että lopetin sen siihen. Lapua 1976 elokuvaa pystyin katsomaan sentään 1h20min, mutta en saanut sitäkään loppuun asti. Sen verran oli univelkaa, että pystyimme torkkumaan melko hyviä pätkiä tällä kertaa. Mulla oli mennyt nokka tukkoon jo aamupäivästä, ja se hieman haittasi nenähengitystä. Koitin käydä välillä vessassa niistämässä mutta tuntui kun nokka olisi valettu betonilla (tästä siunautui jonkunlainen pysyvä tila, sillä vielä tätä kirjoittaessa kahta kuukautta myöhemmin asia vaivasi).

Mitäs ruoka-askista paljastuu?

Meillä oli vähän onneakin matkassa, sillä tänään siirryttäisiin Suomessa kesäaikaan, joten jetlag olisi vain kuusi tuntia seitsemän tunnin sijaan. Olimme toivoneet, että kone olisi mennyt Alaskan ja Pohjoisnavan reittiä, mutta eipä mennyt, tuli samaa tietä kuin tullessakin Kiinan ja Turkin pohjoisrajaa pitkin. Hesaan laskeuduimme 6.20. Sitä ennen tarjottiin vielä aamiainen, ei ollut mikään hääppönen suoritus sekään mutta kahvi maistui hyvältä.

Lentokone laskeutui Helsinki-Vantaan kauimpaiseen kolkkaan ja sieltä kävely passintarkastusautomaateillekin kesti ikuisuuden. Matkalaukkuja ei tarvinnut onneksi kauaa odotella, minun tuli ensimmäisten joukossa ja tällä kertaa se näytti ehyemmältä kuin tullessa. Sitten minä otin taksin kotiin, AT lähti Alepaan ostamaan aamiaistarvikkeita, ja taas oli yksi reissu lusittu.

* * * *

Arvio reissusta: Vähän kuten Japanissakin, jos asiat jakaa pääpiirteittään osiin kuten ihmisryysikset, liikenneruuhkat, kummalliset tavat ja oikut, omituinen ruoka, kielimuuri, animehommat, gashaponit, kaikenlaiset vaikeudet jne niin yhdestäkään ei voi antaa enempää kuin 2/5. Mutta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, joten mielivaltaisella perustelulla puhdas 5/5 lähtee täältä. Itä-Aasia kolahti taas kerran kovaa!

821# Korea, 8

 29.3.2024, Friday, Drizzle, Seoul, South Korea

 

Jonkunlaisesti nukutti, AT heräsi jostain syystä ennen minua ja herätteli minua kymmenen pintaan. Ulkona satoi, ja sadetta oli luvattu vielä muutama tunti, joten meillä ei ollut mitään kiirettä ulos. Aamupala naamariin, ja se kyllästytti jo toden teolla. Sade ei näyttänyt lopettavan vielä puolilta päivinkään, mutta lähdimme silti metrolla Hongdae Streetille, jos löytäisimme sieltä jotain ostettavaa. Meillä vietettiin pääsiäistä, mutta täällä sellainen ei ihmeesti näkynyt. Kävimme ostamassa jotain hölmöjä tv-sarja-figuureita, joista en ymmärtänyt itse mitään, mutta kannatuksen vuoksi ostin Big Bang Theory-hahmon. Koitimme päästä ehkä maailman kiusallisempaan paikkaan Maid Cafeen, mutta ne olivat onneksemme kiinni. Siinä ei olisi tullut munauksesta loppua. Kiertelimme peliluolissa, AT voitti sellaisesta grab-koneesta jonkun söpön tyttömäisen jutun; minä koitin huonolla onnella saada sika-avaimenperää siinä onnistumatta. Kävimme syömässä ja oluella baarissa; meillä oli tarkoitus saada luuttomia kanoja mutta tämäkin meni pieleen.

Krapulajuomaa, jos joku kaipaa.

Hongdae Street.

Erikoinen pubi.

Jos jonkinlaista kaffelaa...

Mitä sanoo tasa-arvovaltuutettu?

Outoja annoksia noitaravintolassa.

Aika cool.

Kippolan kello.

Maid-cafe rupes ujostuttamaan.

Ei kiitos.

Pelitalo.

AT nappasi tästä voiton.

Keilapeliä olisi ollut ehkä kiva kokeilla.

Toinen Maid-cafe yläkerrassa.

Kello Hongdae Streetin päässä.

Lounaskippola.

Chimaek.

Vähän alkoi olla masentuneet tunnelmat, sillä lomamme alkoi vetelemään viimeisiään, ja seuraavana päivänä olisi lähtöpäivä. Palasimme kämpille, jossa otimme kunnon päikkärit. Joimme kahveet, ja kävimme vielä isommassa ruokakaupassa ostamassa kotiin tuliaisia. Palattuamme AT pakkasi laukkunsa; minua ottaa niin kupoliin, kun AT ja PP pakkaavat aina laukkunsa niin hyvissä ajoin etukäteen - se on aivan kun antaisi periksi loman loppumisen suhteen liian aikaisin. Vähän sama kuin kesä loppuisi 31.7., ja elokuun ensimmäisestä päivästä alkaa syksy.

Autoparkki.

Olisikohan tämä magnolia.

Lähdimme syömään puoli kahdeksalta. Olimme lykänneet koko viikon Korean BBQ-paikkaan menemistä, joita oli täällä pilvin pimein. Mutta niissä ei ollut englantilaista menua tai tarjoilijaa eikä meillä ollut hajuakaan miten sellaisessa käyttäytyä. Mutta piti sitten vain asettua epämukavuusalueelle, ja astua kippolaan sisään. Sellainen löytyi ihan kämppämme takaa, menimme ensimmäiseen. Ensin meidät ohjattiin pöytään, myöhemmin toiseen pöytään kun vieressämme oli liikaa humalaisia, emmekä itse tietenkään sellaiseen syntiin langenneet. Onneksi olimme harjoitelleet tätä syömistä jo Hesassa, niin ei tullut ihan yllätyksenä, mutta silti... saimme kuitenkin safkan tilattua, ja onneksi täällä kävi tarjoilija grillasi lihat meidän puolesta. Muutama lihanpala ja sieni piti vetää poskipussiin ja oksennella myöhemmin roskikseen, mutta selvisimme melko hyvin. Kaljaa ja sojuputeli piti dokailla tietysti myös, mutta paikalliset vetivät niitä monin verroin enemmän. Jos suomalaisia pidetään humalahakuisina juomareina niin voin sanoa, että Koreassa asiat on monin verroin pahempia. Hinnaksi tuli tuli 70000w, mikä oli moninkertaisesti enemmän kuin normaalisti (olisikohan ollut 50€). Sitten vielä kaupan kautta kämpille, jossa piti yrittää alkaa minunkin pakkailemaan jo kamoja. Meillä lähti vähän juhliminen lapasesta kun oli sen verran hauskaa, että nukkumaankin pääsimme vasta lähempänä kahta.

Grilli kuumaksi.

Pöytägrilli on aika kiva keksintö.

820# Korea, 7

 28.3.2024, Thursday, +12, shower, Seoul, South Korea

Vaikka univelkaa löytyikin reippaasti niin nukuin melkoi huonosti. Annoin kuitenkin AT:n nukkua puoli kahteentoista asti. Aamiainen kyllästytti, mutta sen sai jotenkin pakotettua naamariin. Ulkona vähän tihutteli, ja mietimme mitä tekisimme. Päätimme sitten lähteä metrolla haahuilemaan Gangnamiin, emme sen tarkemmin jaksaneet edes skoutata paikkaa. Metromatkakin kesti taas pienen ikuisuuden, mutta saimme jossain vaiheessa istumapaikat. Sen verran tuli kuitenkin taas töppäiltyä, että jäimme yhtä pysäkkiä liian aikaisin pois.

Gangnamin metroasemalle päästyämme ihmettelimme hetken pilvenpiirtäjiä. Meillä oli yhtenä tavoitteena käydä web-kamerassa, jotta kotosuomessa olevat pääsisivät katsomaan meitä livenä. Meillä oli vielä hetken odotettavaa, sillä päätimme tähdätä kameraan kolmeksi (kahdeksalta Suomen aikaa). Kippolat avautuisivat vasta illalla, mutta löysimme anime-kaupan. Täällä oli paljon gashaponeja, itsekin laitoin niihin tonnin (jolla sai kaksi tuotetta). En oikein ymmärrä tätä japanilaisten keskuudessa suurta suosiota nauttivaa juttua, mutta pakkohan se oli nyt kerrankin testata. AT törsäsi rahansa magneettiin ja Chainshaw man -sarjan naisfiguuriin.

Sateinen Gangnam.

Korkeita taloja.

Gangnam tunnetaan muuveistaan.

Gashaponeja piisasi.

Itsekin tuli sorruttua...

AT:n hankintoja.

Kello tuli kolme joten hengailimme muutaman minuutin web-kamerassa. Se toimi ihan ok, ehkä puolen minuutin viiveellä. Sitten kävimme ostamassa konbinista kaffet (niitä myytiin tölkissä, mutta lämpökaapissa, joten sai kahvitölkin kuumana - kuinka edistyksellistä, joskin sormia polttelevaa) ja lähdimme kävelemään Gangnam style hand statuelle. Sinne olikin yllättävän pitkä matka, jota emme jaksaneet kävellä, niin otimme sitten vielä metron kun sellainen osui kohdille. Koklasimme vielä Pp:n kanssa videopuhelua ja hyvin sekin toimi.

Web-kameramesta bongattu.

Kyllä sieltä kamera löytyi.

  

Web-kameraan päästy.

Löysimme Gangnam style hand statuelle helposti. Itse biisi soi koko ajan repeatilla, ja ihmiset pääsivät tekemään patsaan luona niitä naurettavia tanssimoovejaan. Siinä oli jatkuva jono patsaalle ja koko ajan väkeä, joten patsaasta ei saanut kuvaa ilman poseeraavia turisteja. Menimme sitten viereiseen COEX-kauppakeskukseen, ja etsimme ensimmäiseksi Starfield-kirjaston. Se oli sangen erikoinen nähtävyys, mutta täälläkin ihmiset olivat vain kuvaamassa itseään ja somettamassa. Vaikea sanoa miten itse kirjasto toimi, kun hyllyrivit olivat kymmenen metrin korkuiset.

Tiistaina käymämme Lotte Tower pilkisti pilvien keskellä.

Patsas löytyi.

Porukkaa jonottamassa patsaalle patsastelemaan.

Raskaita teoksia.

Kotoisalta vaikuttava vaateliike.

Starfield-kirjasto.

Mitenhän tuolta ylähyllyltä haluamansa kirjan kurottaa?

Kävimme vielä Artboxissa, mutta emme löytäneet sieltä mitään ostettavaa, se oli vähän samanlainen kuin meillä Tiimari aikoinaan, joskin aasialaisella twistillä. Aquariumiin olisi maksanut yli 31000w / naama, jota emme halunneet maksaa, joten päätimme lähteä takaisin kämpille. Kävimme ensin kuvaamassa viereisen Bongeunsan temppelialueen, mutta emme kiinnostuneet sen enempää siitä, koska pahanlainen nälkä yllätti meidät. Itse asiassa, meidän oli tarkoitus mennä tänään syömään Korean BBQ:ta (mitä varten olimme Hesassa käyneet harjoittelemassa), mutta nyt katsoimme viisaammaksi palata takaisin ostarille ja mennä syömään spaghetit jättilihapullilla. Jotenkin se länkkäriruoka vain vetoaa meihin (eikä pelkästään siksi, että ymmärrämme miten sitä syödään ja mistä astioista ja millä aterimilla), ja tämä olikin yksi parhaimmista annoksista retkellämme. Lihapullien sisällä oli vielä juustoa, joten melkoinen kaloripommi se varmasti oli. Ruuat ja juomat maksoivat 60000w eli 42€.

Ostarin vieressä oleva Bongeunsan temppelialue.

Portinvartija.

Rauhallisempaa aluetta.

"I'll protect ya."

Buddha.

Näin se on tehtävä.

Olipa hyvä sapuska. Ja suolakurkkuja totta kai!

Otimme metron takaisin Mapo-gulle. Meidänkin puhelimiin oli tullut useita ilmoituksia, että tänään olisi bussilakkoja jotka sotkisivat liikennettä, mutta sen piti loppua puoli neljältä ja kello oli jo puoli kuusi. Jostain syystä metroasema oli täynnä kuin Jokisen eväät, ja kun metro lopulta tuli se oli jo valmiiksi mallia sardiinipurkki. Änkesimme silti sinne sisään. Porukka työnsi ja runnoi ihmisiä sisään lisää joka asemalta, kunnes joutui olemaan liikkumatta luonnottomassa asennossa kullit vastakkain tuntemattoman vastapuolen kanssa, ja hievahtamaankaan ei pystynyt. Meidän olisi pitänyt matkustaa 16 pysäkkiä tässä, mutta alkoi ahdistamaan niin, että postuimme neljän pysäkin jälkeen. Ulospääsy oli työntämistä ja rynnimistä, sori siitä. Vaihdoimme toiselle linjalle ja sitten kolmannelle, ne eivät olleet onneksi niin täysiä. Joku papparainen alkoi valittamaan meille jotakin, ja toi meille maskit. Ei auttanut venkoilu vaan oli pakko totella.

Aina mahtuu metroon yksi lisää vaikkei käyttäisi edes Rexonaa...

Jäimme Mangwonin asemalla pois, ja kävelimme hetken Mapo-gu:n markkina-alueella. Nähtävästi täällä oli jotkut vaalit tulossa kun oli niin paljon ja paatoksellisia puheenpitäjiä ja flaijerinjakajia. Kaduilla blisattiin mansikoita - ilmeisesti marjasesonki oli meneillään. Kalat ja muut haisivat melkoisesti, joten porhalsimme katetun markkina-alueen vauhdilla läpi. Löysimme kaupan jossa olimme käyneet tulopäivänä, se oli melko hyvä kauppa lopulta kun sai vähän isompiakin sipsipusseja, ja muutenkin valikoima parempi kuin niissä pienemmissä konbineissa. Palasimme kämpille, laitoimme vähän roskia ja pulloja pihalle, ja toivoimme niiden häviävän seuraavan yön aikana. Loppuilta seurustelua. Televisiota olisi tosiaankin kaipaillut mutta ei voi mitään.

Takaisin "koti"seudulla.