822# Korea, 9

 30.3.-31.3.2024, +13 Haze, Seoul, South Korea

Puoli yhdeksän herätys oli raadollinen, ja viimeisistä kaljoista maksettiin kovaa hintaa. Aamu sujui pakaten loppuja kamoja, suihkussa, ja siivotessa ja imureeratessa. Roskien kanssa oli vähän niin ja näin mihin ne pitäisi viedä, mutta ei niitä kämpillekään voinut jättää. Tyhjät pullot ja tölkit kummastuttivat eniten, jätimme ne sitten sisäpihalla olevaan kierrätyspisteeseen tietämättä tarkalleen mikä purkki olisi pitänyt laittaa mihin kaukaloon. Sori siitä. Lopulta teimme check outin klo 11; seuraavat asukkaat olivat tulossa jo muutaman tunnin päästä, ja omistaja oli huolestunut ettei saisi meitä lähtemään ajoissa.

Lentokone lähti Suomeen vasta klo 23, joten kellon ympäri piti odotella sitäkin. Ensiksi meillä oli suunnitelmissa viedä kamat säilöön Seoul Stationille. Kamojen roudaus metroasemalle vielä onnistui joten kuten, kun oli renkaat matkalaukuissa, mutta ne asemat on pirullisia kun liukuportaita ei ole juuri ole ja joutuu kanniskelemaan sitten painavia matkalaukkuja rappuja ylös ja alas - sen lisäksi väkiryysiksessä laukkujen kanssa liikkuminen on muutenkin vähän hyväksyttävyyden rajoissa.

Seoul stationissa oli tasan yksi säilytysluukku vapaana, johon mahtui minun matkalaukkuni ja molemmat reput, mutta AT joutui hilaamaan omaa matkalaukkuaan perässä koko päivän. Säilytyslokeroita oli kyllä paljon, mutta niin oli ihmisiäkin jotka halusivat niitä käyttää. Seoul station oli varsin stressaava paikka muutenkin, ihmisiä oli hurjat määrät ja ihme kyllä, myös sellaista häröjengiä kuin asemilla on: tuomiopäivän julistajaa, kummallista huutajaa ja puliukkoa. Röökinpoltto Soulissa on hyvin rajattua, ja ans olla kun AT meinasi sytyttää spaddun väärässä paikassa niin heti oli joku viheltämässä pilliin ja viittelöimässä muuanne.

Metrolippua tarvittiin vielä.

Ensiksi luovittiin Seoul Stationille.

Asemalla.

Poikkesimme kahvilaan, joka oli ehkä vähän turhan hieno meille. Kupilliset cappucinoa maksoivat melkoisesti, mutta olivat hyviä. Saimme istuskeltua siinä ehkä reilun puoli tuntia, muttemme siltikään tienneet miten loppuajan kuluttaisimme. Palasimme asemalle katsomaan jos siellä olisi tullut kaappeihin lisää tilaa, mutta eipä ollut. Jonkunlainen pääsiäisesitys tai sen harjoitukset olivat menossa aseman ulkopuolella, sama tupakinvastainen pillipiipari oli näitäkin ojentamassa. Otimme sitten metron ja palasimme takaisin hieman takaisin päin Hongik Universityn asemalle. Emme löytäneet matkalaukkusäilytystä täältäkään, mutta sitä vastoin väkimäärä oli kasvanut melkoisesti eilisestä. Kaikkialla oli niin jumalattomasti ihmisiä, että alkoi ihan jo ahdistamaan. Meitä nälätti ja koitimme etsiä purilaispaikkaa; ensimmäinen löytyi nopeasti, mutta kummankaan pankkikortti ei toiminut automaatissa, joten piti poistua sitten paikalta. Lopulta tilaus onnistui New York Burgerissa, ja hamppikset olivat hyviä - ranskalaisia oli vähän niukalti ja kokis nyt oli perus. Menimme sitten Sangsun asemalle ja palasimme takaisin Seoul stationille, josta haimme säilöstä kamat. Ostimme junaliput lentokentälle automaatista - se oli jonkunlainen pikajuna johon t-money cardimme ei kelvannut. Meillä oli tunnin verran vielä notkumista ennen junan lähtöä. Ulkona oli ihan ok keli, ja pidimme aseman reunalla hetken majaa.

Jeesustelua aseman ulkopuolella.

Kaffela.

Tsufeet.

Hongdae Streetille taas.

Ja hyvät purilaisateriat naamariin.

Urbaania maisemaa Seoul Stationin asemalta.

Menimme hyvissä ajoin asemalle, lentokenttäjuna lähti kerroksesta B7 (joka oli kahdeksas kerros maan alla, jo hissimatka alas tuntui kestävän ikuisuuden). Juna oli jo laiturilla, mutta hetki meni arpoessa onko kyseessä juuri oikea juna. Tulimme tulokseen että on, matkalaukut piti jättää junan eteiseen, joka oli jo ennestään täynnä kapsäkkejä. Kaiken lisäksi paikallamme istui jo joku perhe (lipussa oli paikkaliput), ja mietimme ensin mitä ihmettä. Menimme sitten toiselle paikalle istumaan, mutta hetken päästä joku nainen tuli häätämään meidät pois, joten menimme sitten vuorostamme ajamaan lapsiperheen veke. Ukko ei vaikuttanut tyytyväiseltä, mutta emme ymmärtäneet miten he olivat onnistuneet ostamaan paikkaliputtomat liput.

Huolimaton kuva junalipusta lentokentälle.

Juna lähti ajoissa ja matka kesti noin kolmisen varttia. Suurimman osan matkasta se meni maan alla, vasta lentoaseman puolella enempi maan päällä. Alkoi unettamaan ja taisimme hetken torkahtaakin, vaikka ihmettelimme kyllä hetken maanpinnan kummallisuutta kunnes päättelimme kyseessä olevan laskuveden ja katsoimme itse asiassa meren pohjaa.

Asemalta oli tietysti vähän käveltävää lentoaseman puolelle pitkiä käytäviä ja liukuportaita. Punnitsimme matkalaukut, painoa oli about 17 kiloa. Kello ei ollut vielä kuuttakaan ja meidän klo 23 lähtevä lento ei ollut missään monitoreissa edes näkyvissä. Menimme sitten oluelle baariin, sellainenkin lopulta löytyi. Omituista oli, ettei matkalaukkuja saanut viedä ravintolaan, vaan ne piti jättää ulkopuolelle. Miten kummallista sekin on? Jos olet missä tahansa muualla lentokentällä ja jätät matkalaukkusi vartioimatta, ei mene aikaakaan kun joku pommiryhmä on sen vienyt räjäytettäväksi jonnekin?

Lentoasemalla taas.

Jonninlainen robotti.

Tyypillistä odotusta lentoasemalla.

Saimme lisää aikaa kulutettua. Klo 20 viimein avautui Finnairin lähtöselvitystiski (siellä oli turaanit tosin jo venaamassa tuntia etuajassa). Olimme tehneet check innin jo appilla aiemmin ja itse asiassa maksaneet 90€ / naama hätäuloskäytäväpaikoista lisäjalkatilan takia, mutta toki kamat piti saada matkaan. Kun matkalaukku oli laitettu hihnalle niin piti vielä odottaa viisi minuuttia check innin vieressä jos matkalaukkutarkastuksessa tulisi jotain epäselvyyttä (ei tullut).

Lähtöselvitys tuolla jossain.

Turvatarkastuspisteitä oli auki vain kaksi, ja niissä oli aivan mielettömät jonot. Arvasimme heti, että tässä vierähtäisi aikaa. Lisäksi asemalla oli kiinalaisia joiden jonotustaidot ovat 404. Ajattelimme, että jonossa menisi varmaan tunti, lopulta meni 50 minuuttia. Passia ja boarding passia kysyttiin moneen kertaan, ja virkailija leimasi qr-koodin johonkin automaattiin, josta tuli vastauksesi hymynaama tai hylkäys. Se vähän kuumotti, kun sitten olisi varmaan joutunut lisäselvitykseen. Minullakin taisi tulla ensin hylkäys, mutta ukko hyväksyi sen käsin. Itse kamojen skannaus meni melko nopeasti. Passintarkastusautomaatti meni sekin melko nopeasti, joskin laite kuvasi pärstää ja piti skannata etusormia yms. Kyllä lentokentät ovat niin hemmetin hermostuttavia paikkoja. Vaikka ne lähdön tunnelmaa tuovatkin niin silti niin moni asia voi mennä siellä pieleen.

Kello oli tässä vaiheessa puoli kymmenen - juuri se aika kun kaikki liikkeet sulkivat ovensa. Emme oikein saaneet mitään tuliaisia enää ostettua. Yksi pieni kioski oli auki, josta ostimme vähän eväitä (vettä, Pringeleseitä, pähkinöitä, nannaa) lentomatkalle. Olin joutunut luopumaan käsidesistä turvatarkastuksesta, ja olisin halunnut ostaa sitä lisää. Kioskista ostamani tuote paljautui transaktion jälkeen suuvedeksi. Apteekki oli auki kymmeneen, mutta ei sielläkään käsidesiä ollut. Menimme sitten haahuilemaan lähtöportille 50, josta lentomme lähti. Kone oli jo paikalla, joten kaikki rullasi aikataulun mukaan. Meillä oli paikat rivillä 51, ja jalkatilaa oli kosolti. Haittapuolena oli se, että keskipaikoilla oli vauvakoppapaikka - jonka olimme ensin suunnitelleet ostavamme, mutta päätimme sitten jättää sen jos joku oikeasti sellaista tarvitsisi. Toivoimme tietysti, ettei kukaan kiljuva vauva siihen tulisi, mutta niinpä vain tuli. Vauva oli kuitenkin erittäin hyvätapainen, ei huutanut yhtään, ei edes laskun aikana jolloin muksujen korvat varmaan aiheuttavat kiukkureaktion - ja yönkin nukkui mallikkaasti. 

Jalkatilat 5/5.

Saimme hätäuloskäyntibriiffauksen korealaiselta lentoemännältä. Matkaan päästiin aikataulussa ja lentoaikaa oli edessä se 14 tuntia. Se on kyllä kova juttu siinä vaiheessa kun matkaa on tehty 2 tuntia, ja jäljellä on vielä yksi kellonympärys. Illallinen tarjottiin hetikohta lähdön jälkeen ja sen jälkeen matkustimme yön mukana tasaisesti niin, että se nukkuma-aika (hiljaisuus ja valot pimeänä) kesti varmaan kymmenen tuntia. Kanaillallisen kanssa otimme viinin, mutta muuten emme juoneet kokista vahvempaa. Pelasimme pari trivial pursuittia (sitä pystyi pelaamaan viihdekeskuksen kautta "verkossa" toisia vastaan). Koitin katsoa vähän leffojakin; ensiksi yritin Barbieta 20 minuuttia, mutta se oli niin uskomattoman surkeaa että lopetin sen siihen. Lapua 1976 elokuvaa pystyin katsomaan sentään 1h20min, mutta en saanut sitäkään loppuun asti. Sen verran oli univelkaa, että pystyimme torkkumaan melko hyviä pätkiä tällä kertaa. Mulla oli mennyt nokka tukkoon jo aamupäivästä, ja se hieman haittasi nenähengitystä. Koitin käydä välillä vessassa niistämässä mutta tuntui kun nokka olisi valettu betonilla (tästä siunautui jonkunlainen pysyvä tila, sillä vielä tätä kirjoittaessa kahta kuukautta myöhemmin asia vaivasi).

Mitäs ruoka-askista paljastuu?

Meillä oli vähän onneakin matkassa, sillä tänään siirryttäisiin Suomessa kesäaikaan, joten jetlag olisi vain kuusi tuntia seitsemän tunnin sijaan. Olimme toivoneet, että kone olisi mennyt Alaskan ja Pohjoisnavan reittiä, mutta eipä mennyt, tuli samaa tietä kuin tullessakin Kiinan ja Turkin pohjoisrajaa pitkin. Hesaan laskeuduimme 6.20. Sitä ennen tarjottiin vielä aamiainen, ei ollut mikään hääppönen suoritus sekään mutta kahvi maistui hyvältä.

Lentokone laskeutui Helsinki-Vantaan kauimpaiseen kolkkaan ja sieltä kävely passintarkastusautomaateillekin kesti ikuisuuden. Matkalaukkuja ei tarvinnut onneksi kauaa odotella, minun tuli ensimmäisten joukossa ja tällä kertaa se näytti ehyemmältä kuin tullessa. Sitten minä otin taksin kotiin, AT lähti Alepaan ostamaan aamiaistarvikkeita, ja taas oli yksi reissu lusittu.

* * * *

Arvio reissusta: Vähän kuten Japanissakin, jos asiat jakaa pääpiirteittään osiin kuten ihmisryysikset, liikenneruuhkat, kummalliset tavat ja oikut, omituinen ruoka, kielimuuri, animehommat, gashaponit, kaikenlaiset vaikeudet jne niin yhdestäkään ei voi antaa enempää kuin 2/5. Mutta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, joten mielivaltaisella perustelulla puhdas 5/5 lähtee täältä. Itä-Aasia kolahti taas kerran kovaa!