733# Fizza

 1.5.2022, +8, Shower, Lappeenranta

Vappua tuli vietettyä Ruokolahdella, ja vapunpäivä osui tällä kertaa sunnuntaille. Seuraavana päivänä oli töitä ja piti palailla pikkuhiljaa himaan päin. Murkinat olivat jääneet vähemmälle, ja jotain piti saada syödäksemme, mutta muistimme onneksi Fizza-automaatin jossa meidän oli pitänyt aiemminkin käydä mutta oli aina lykkääntynyt. Nyt oli tilaisuus saada tuokin asia korttua sillä jostain syystä Fizza-automaatti oli Lappeenrantaankin perustettu.

 

Ei muuta kuin navigaattoriin osoitteeksi Mannerheiminkatu 8, Lappeenranta. Hämmästys oli suuri, kun navi ohjasikin meidät jonnekin syrjäkylille, sillä olettamus oli molemmilla, että Suomen diktaattorille olisi jaettu jokin keskeisempi katu. Osoite löytyi lopulta jonkunlaiselta (entisestä?) varuskunta-alueelta, tiilikasarmien keskeltä. Emme päässeet autolla perille asti, joten ajoimme sen parkkiin ja kävelimme kävelykadun päähän, mutta eipä tullut yhtään pizza-automaatin näköistä puljua vastaan (emme tosin olleet ihan varma minkälaisesta rakennuksesta oli kyse). Kävimme kuvaamassa Lappeenrannan kirkon ja "Huokausten sillan" ja käännyimme sitten takaisin. Yritin ylipuhua PP:tä kysymään ohikulkijoilta, mutta ei hänkään tarttunut syöttiin. Palasimme sitten sisäpihaa / Hotelli Rakuunan parkkipaikkaa pitkin takaisin, ja sieltähän se puinen pömpeli sitten lopulta löytyi.

Mannerheiminkatu oli vähän erilainen kun odotin.

Lappeenrannan kirkko.

 

Muistomerkki.

 

Viimein löytyi jemmasta Fizza-automaatti.

Eniten meitä hämmästytti syrjäisen sijainnin lisäksi, ettei täällä ollut ainuttakaan ihmistä. Luulisi näin vapunpäivänä paikan olevan täynnä krapulamätön hakijoita, mutta kuten olen ennenkin todennut Lappeenrannan olevan pelkkä kulissipaikka, ei siellä kukaan oikeasti asu. Meitähän asia ei haitannut, au contraire. Ei muuta kuin tilausta kehiin; ulkopuolella oli menu, sama joka oli nettisivuilla, mutta automaatista näkyi enemmän vaihtoehtoja ja päädyimme molemmat Meat loversiin. Tilaaminen ei olisi voinut helpompaa, maksaminen kävi näppärästi kortilla (lähimaksu). Pitsansa sai halutessaan kylmänä, jolloin sen pystyi lämmittämään himassaan, mutta me valitsin lämmitettynä; maksoi 50 senttiä enemmän. Yhteensä pitsoista maksoimme 25€ ja rapiat. Lämmitysaika oli kolmisen minuuttia / pizza, joten jos olisi ollut jonoa niin kylmähän siinä odotellessa olisi tullut (Fizzalla oli olemassa myös appi, jolloin ruokansa olisi mahdollisesti voinut tilata / varata etukäteen, mutta emme käyttäneet tätä mahdollisuutta).

Automaatin kosketusnäyttö ja maksuautomaatti.

Menu seinällä oli suppeampi kuin automaatissa.

Palasimme autolle syömään (kopin edustalla olisi ollut yksi pöytä ja pari tuolia, mutta sää oli jäätävä). Meillä oli kertsiaterimet (pizzalaatikon mukana tuli yksi kertakäyttöveitsi mutta ei haarukkaa), mutta juomiksi meillä oli vain vähän mehua, automaatti ei kyytipoikaa tarjonnut mikä oli vähän harmi. Lisäksi pahvilaatikko oli vähän skeida, siitä meni kertakäyttöinen veitsikin läpi, joka sekin oli tylsä kuin mikäkin. Pitsa näytti aluksi pieneltä ja paksureunaiselta, mutta loppujen lopuksi emme jaksaneet edes syödä niitä kokonaan. Ulkonäkö oli muuten aika kiva, jopa parempi kuin monissa "oikeissa" pitserioissa kun oli saatu vielä hieman väriäkin aikaiseksi paprikoilla. Aluksi ajattelin sen olevan aika mautonta, mutta kyllä se parani loppua kohden.

Plätty.

Syöty.

Arvio: Paikan syrjäinen sijainti yllätti, pizzalaatikko oli huono ja olisi ollut hyvä jos automaatista olisi saanut juotavaa, mutta muuten positiivinen yllätys ja erittäin kiva idea tällainen. Automaatti oli helppokäyttöinen, ja ruoka maittavaa ja ulkonäkö hyvä, ja kolmen minuutin odotusaika bueno. Koska en harrasta puolikkaita pisteitä, luikautan tästä 5/5. Zim approves!

561# Kakkahvi

Tapaninpäivän kunniaksi päätin tällä kertaa ottaa makutestiin joulupukin tuomaa sivettikissen kakasta jalostettua kahvia. Olen naureskellut pitkään tätä kahvilaatua, jo pelkästään siksikin, että kenelle on mieleen edes tullut ensimmäistä kertaa kokeilla mitään näin mielipuolista. Herkku on peräisin Indonesiasta jossa puissa elelevä sivettikissa vetää kahvimarjat naamariin. Pavut eivät kuitenkaan sula suolistossa vaan tulevat aikanaan takaisin vapauteen ulosteen mukana lisäaromeilla höystettynä. Pavut pestään ja jauhetaan ja näistä valmistetaan sitten kultaista nestettä meille kahvista pitäville herkkusuille. Vaivalloisen valmistustavan ja kenties likaisen työn lisän vuoksi tuotteella on melko suolainen hinta (wikipedian mukaan kilohinta huudellut 300 eurossa) ja siksi minulta on jäänyt tämä aiemmin testaamatta. Mutta mainio lahjaideahan tämä on, harmittaa kun en ole tätä itse keksinyt.


Pussi itsessään oli aika pelkistetyn näköinen, eikä kahvia ollut pussissa kuin muutamaan kupilliseen. Sopii siis juhlatunnelmaan siinä missä shampanjakin. Pussin sai onneksi näppärästi suljinmekanismin vuoksi suljettua ettei tuote pääse laimentumaan. Otan haistiaisen pussista, mutta en havaitse mitään poikkeavaa. Vähän vaikea arvioida paljonko purua tarvitaan mutta laitan vettä keittimeen kahvikupillisen verran ja sitten kolme tasapäistä kahvimitallista itse puruja suodattimeen.

Pelkistetty pussukka.

Kahvipurujen ulkonäkö ei poikennut tavallisuudesta.

Kahvin valuttua suodattimen läpi ei kun maistamaan. Väriltään kahvi on aika tummanpuhuvaa. Edelleenkään ei haise mitenkään omituiselle. Normaalisti käytän maitoa kahvissa mutta nyt jätän sen pois, ettei makuun sekoitu mitään vierasaineita. Yllätyksekseni kahvi on erittäin pehmeän makuista, eikä pussissa mainostettu pitkä jälkimaku pidä onneksi paikkaansa. Muutaman pienen tipan jälkeen mukista uskaltaa ottaa yhä isompia kulauksia ja jäädä hetkeksi aikaa maistelemaankin. Pakkohan sitä on sitten todeta ja tunnustaa, että tämähän on helkkarin hyvää. Mennen tullen voittaa juhlamokat. Ei tästä voi antaa kuin 5/5. Suosittelen ehdottomasti.

Mustaa...

550# Kippis, kuohuvaa!

Myönnettäköön, että hiemanhan nuo skumpat ovat naismaisia juomia, mutta olen niihin melko lailla tykästynyt. Pp on minut näiden saloihin saattanut. Siinä on kumminkin jonkinlaista tyyliä kontra laimean kaljan ryystäminen muovituopista. Luulin aiemmin, ettei skumppia juoda muuta kuin lakkiais- tai hääjuhlissa, mutta mukava huomata ettei sen nauttimiseen sentään niin suurta syytä tarvita.

1. Laurent Perrier Champagne 12%

Syyksi shampanjan juontiin oli pelkästään kesäinen lauantai. Nautimme putelin Pp:n kanssa kaksistaan parvekkeella. Kyytipojaksi olimme valinneet kummankin lempisipsejä ja briejuustoa. Hyvin jäähdytetty ja mahdollisimman kuiva shampanja on kaiken a ja o. Mennen tulleen voittaa kuohuviinit, kyllä tästä voi 4/5 antaa.

Laurent Perrier Champagne.

2. Pfaff 12%

Juhannus oli kohtalaisen ankea, mutta olin hankkinut itselleni pullon kuoharia piristykseksi. Olin kahden vaiheilla, otanko tämän vai italialaisen kuoharin, mutta päädyin Pfaffiin koska Pp ei arvosta italokuohareita jostain syystä. Hyvin jäähdytetty pullo, ja eka lasi olikin ihan hyvä, mutta alkoi tökkimään loppua kohden. Jotenkin sellainen mehumainen se maku. 3/5.

Juhannusjuoma.

3. Bernard-Massard Kuulea Suomi 100 vuotta extra dry 12%

Jo on juomaa nimellä paiskattu, tässähän ihan hengästyy sitä miettiessä. Ehkä tämä on sitten pelkkä "Kuulea" kavereiden kesken. Bernard-Massard on kyllä ihan hyvä kuoharitehtailija joten oli vähän outoa huomata Alkon puolella sen valmistaneen juhlajuomaa Suomi satasen kunniaksi. Ei muuta kuin testiin. Etiketti oli suomimainen ja korkki oli hieno kun päätypalaan oli saatu Suomen lipun värit, mutta itse juoma oli kyllä floppi. Maku vielä paheni kulaus kulaukselta ja oli loppujen lopuksi helpotus kun tämän sai imuroitua naamariin. Ei tarvitse toista kertaa ostaa. 2/5.

Kuulea. Ei voi suositella.

Korkki.

4. Joseph Perrier Cuvée Royale Brut 12%

Lentokoneessa nautittu pikkolopullo kuohuvaa. Vääränlainen lasi, aivan liian lämmintä eikä makukaan ole kaksinen. Monta kertaa tullut tätä juotua, kun ei Finnairilla muuta ole. Suht halpa, mutta jotenkin sen maistaa. 3/5.

Joseph Perrier.

5. Mistinguett Vintage Rose 12%

Mehumaista kamaa taas, ja tuli ostettua tämä pelkästään hienon pinkin pullon vuoksi, toki mä pidän rosé-kuohareista muutenkin, vaikka kalskahtaakin hivenen homolta. Mutta tätä ei tarvitse toista kertaa ostaa, ei tosiaan ollut mikään suosikkini. Tosin, mulla ei ollut sipsejä tällä kertaa kyytipojiksi, sellaisia täytyy aina olla. Ehkä se johtui siitä sitten. 3/5.

Rosé-skumppaa.

6. Launois Pere & Fils 12%

Pp:n kanssa juotiin tämä syksyisenä viikonloppuna mökillä, vaikka masennus kalvasi molempien mieltä. Mutta kuten Mika Waltari niin taitavasti kirjoittaa: "Ei ole mitään surua, mitä viini ei lievittäisi. Ei ole mitään menetystä, mihin viini ei toisi lohdutusta. Juo siis viiniä, niin surusi hukkuu viiniin kuin hiiri öljyastiaan, äläkä välitä, vaikka viini ensin maistuisi karvaalta suussasi, sillä sen maku paranee kuta enemmän juot, ja pian surusi on kuin etäinen pilvi taivaalla." Minä tykkäsin tästä ensi puraisusta lähtien, Pp:n mielestä aluksi oli jopa liian kuivahkoa, vaikka brutteja yleensä juommekin. Eskilstunan Systembolagista hankittu, joten siitä vielä pieni lisäplussa. Tällä kertaa oli myös sipsit mukana, joten annan tästä 4½/5.

Shampanjaa mökillä.

7. Dom Pérignon 2006 12,5%

Iän puolesta pamahti pyöreitä vuosia matkamittariin, ja Pp päätti hullutella tarjoamalla Domppaa. Eipä ole tullut ennen maistettua tätä jumalten nektariinia. Alkosta pullo irtoaa reilulla 163€:lla, joten kyllähän tuossa hintaa on. Hyvin jäähdytetty juoma tyhjään vatsaan nautittuna, kyllä toimii! Täysin erilainen kuin mikään muu shampanja mitä olen juonut. Elegantti pullo ja pakkaus vielä koristaa tunnelman. 5/5.

Dom Perignon.

529# Surströmming

Tervetuloa tänne Ruotsin Eskilstunaan, jossa tuotestissä tällä kertaa naapurimaan herkku surströmming eli härmäläisittäin hapansilakka. Kyseisen sapuskan metsästys onnistui vasta kolmannesta marketista, StoraCoopista. Ehkäpä ajankohta oli huono, sillä surströmmingin uusi kausi alkaa perinteisesti elokuun kolmantena torstaina, joten nyt myynnissä oli vain parhaimmat jämät. Sen verran olin kuullut hurjia huhuja tästä kamasta, että en nyt ihan hotellihuoneessa alkanut purkkia avaamaan. Eskilstunan jokivarren puisto tarjoaa onneksi hyvät edellytykset pienelle piknikille.

Piknik-eväät.

Surströmmingin valmistus vie noin vuoden - vähän niin kuin viiniä tai viskiä varastoidaan ja maku sen kuin paranee. Silakat kalastetaan keväisin, niitä kuivatetaan vuorokausi auringossa, sen jälkeen pari kolme kuukautta tynnyreissä ja puolesta vuodesta vuoteen säilykerasiassa, jonka jälkeen nuo laitetaan myyntiin. Fisut on säilötty suolaliemeen, joka estää varsinaisen mätänemisen ja kalojen hajoamisen. Säilykerasiassa sisus jatkaa omaa elämäänsä, ja käymisen tuloksena kaasu ja paine aiheuttavat purkille hieman pullistuneen muodon. En tiedä onko sitten räjähtämisvaaraa purkissa olemassa, mutta ehkä tämän vuoksi purkkeja ei saa viedä enää esimerkiksi lentokoneisiin. Koska purkissa on paine, niin avaamisen kanssa pitää olla varovainen; kantta puhkautuessa paine tasoittuu, ja sisällä oleva liemi - ja haju - purskahtavat spraynä ympäristöön. Jos liemi osuu rakenteisiin tai vaatteisiin, niin haju ei hevin poistu.

Meidän piti mennä ostamaan vielä purkinavaaja Hemköpistä, joten siinä oli vielä pieni rasti ennen nautinnollista herkutteluhetkeä. Lisäksi mukaan oli tullut muovikassi, pullollinen vettä ja haarukan sijaisena toimiva puutikku. Pp on allerginen kalalle, joten hän pääsi joutui skippaamaan tämän makuelämyksen. Minähän olen vähän nirso, joka ei pysty syömään edes sieniä, maksaa tahi lämpimiä ananaksia, joten hermostutti jo purkin avaaminen siihen malliin, että kädet tärisivät purkkia avatessa kuin mandoliinikrapulassa. Minun onnekseni purkkia oli säilötty ohjeistuksen mukaisesti jääkaapissa - alle +8 asteessa, eikä purkin muoto ollut paisunut, joten elättelin toiveita ettei aski räjähtäisi silmille avatessa. Ja kyllä, avaajan rei'ittäessä purkin, kuului vain vaimea sihaus. Avaaja oli itsessään kyllä niin mallia ruotsalainen, ettei sillä meinannut saada kantta auki. Lisäksi avatessa käsille roiskuva liemi ei inspiroinut liiemmälti sekään. Haju ei kuitenkaan ollut niin kauhea kuin olisi voinut kuvitella. Tai oli se kauhea, mutta ei niin voimakas. Toki sitä oppi olemaan tuulen yläpuolella hyvin nopeasti. Purkista paljastuva beigen värinen liemi pisti kyllä kakomaan.

Varominen säilykepurkkia avatessa on kaiken a ja b.

Nyt on! Väkevät mätöt!

Youtubesta näkee videoita, missä urhoolliset testaajat vetävät silakkaa naamariin kokonaisena, mutta minä tyydyin vain pieneen palaan. Sekin oli suuri kynnys ylitettäväksi. Pala maistui hyvin voimakkaasti, aluksi siltä kun olisi syönyt pelkkää suolaa, mutta maistui sen jälkeen paskalle ja pitkään. Minua oksetti päiväkausia, ja vielä senkin jälkeen jos vain erehdyinkin ajattelemaan kyseistä sapuskaa. En tiedä kuinka nälkä ihmisellä pitäisi olla, että tuollainen purkillinen kalaa menisi naamariin. Hintaa herkulla oli SEK47, euroissa siis alle vitosen, mutta purkkikin oli pienin mahdollinen. Valmistajia oli useita ja hinta pyöri 50 - 100 kruunun tietämillä. Tappioksi piti laskea vielä purkinavaajan hintakin, koska myös se piti nakata aterioinnin jälkeen roskiin. Loput kalat päästimme takaisin "kotiin" ja viskasimme ne jokeen - ne eivät kelvanneet edes lokeille. Vesipullosta meni puoli pulloa ykkösellä, loput meni käsien pesuun. Hotellille palattuamme menimme heti respan vessaan pesemään kädet kyynärpäätä myöden, ja jatkoimme hinkkausta koko illan. Siltikin dunkkis tuntui nokassa muutaman päivän, mutta ehkäpä se oli vain psykologista harhaa? Joka tapauksessa, tämä tuote jäi mieleen loppuelämäksi ja meni kärkeen heittämällä, mitä tulee karseimpiin ruokiin mitä on tullut syötyä. Hissipoika lähti liikkelle jopa tätä postausta tehtäessä. Friikeille ja itsensä haastajille siis must-have apetta, ehdottomasti!

Maistuis varmaan sullekin!

525# Keskiviikkoiltaa...

7.6.2017, Wednesday, +18, Scattered clouds, Breezy, Helsinki

Kevät oli tullut Hesaan, joten päätettiin Pp:n kanssa hengailla hetki isolla kirkolla töiden jälkeen. Koska olen itse töissä keskustassa ja Pp:llä oli haasteita auton pysäköinnissä, minulle jäi luppoaikaa käydä ensin parissa muussakin paikassa.

Kesä Espalla.

1. Helsingin kaupunginmuseo

Kävin täällä viimeksi syksyllä katsastamassa Haju-näyttelyn, enkä silloin digannut siitä yhtään, joten odotukset eivät olleet tälläkään kertaa korkealla. Mutta koska oli vapaa pääsy ja aiheena Helsexinki, niin pitihän tuo käydä bongaamassa. Näyttelyosio sijaitsi neljännessä kerroksessa, jonne pääsi hissillä (pääovesta tultaessa vasemmalla puolella). En edes tiedä oliko muissa kerroksissa menossa mitään, skippasin ne ajan puutteen vuoksi muutenkin.

Neljännen kerroksen näyttely oli vielä enemmän ruisku kuin se Haju-homma. Salin keskellä oli jonkinlainen häkki josta tuli tietokoneen näytöltä jotain soopaa, sekä jonkinlainen lasinen koppi jossa oli sänky. Salin seinillä jotain ihme homohommaa. Salin takana puisia veistoksia. Mä olin ajatellut täällä olevan näytillä sentään jotain tyyliin nahkavetimiä ja muita mitä mielilkuvituksellisimpia kamppeita, mutta mitä vielä. Näyttely käyty läpi viidessä minuutissa - siitäkin meni suurin osa hissin odottelemiseen - ja arvosana 1/5 pätkähtää.

Hohhoijaa.

Näyttelyn antia.

2. Tokyokan

Pp:llä kesti vielä joten päätin käydä tsekkaamassa tämän japanilaisen ruoka- ja keittiötarvikeliikkeen, kun on monta kertaa käynyt mielessä. Löytyy Annankadulta. Aika loppui kuitenkin tällä kertaa kesken enkä ehtinyt käydä kaikkea valikoimaa läpi, mutta nopeasti tsekattuna ei ainakaan alkoholituotteita ollut myynnissä, joten harmi juttu. Hain erikoissipsejä, mutten löytänyt kuin sellaisia tavallisia, joten päätin kokeilla riisikakkuja ja jotain sitruunakarkkeja. Jos japania ymmärtäisi ja diggaisi heidän kummallisia makujaan, niin tästä kaupasta saisi varmaan irti enemmänkin, mä annan 3/5. Mutta katsotaanpa nyt mitä tarttui mukaan:

A ) Bonchiage senbei.

Jos tulee tällänen vastaa, niin kannattaa jättää ostamatta.

Riisikakku. Vai kakka?

Niin kaippa nämä jonkin sortin riisikakkuja sitten ovat. Ensipuraisu tuo mieleen sellaiset valkoiset perusriisikakut mitä Suomessakin on myynnissä, jotka maistuvat korkeintaan hieman styroksille, mutta kannattaa odotella ja maiskutella, sillä maku pahenee kyllä aivan helvetilliseksi. Pystyin syömään yhden mutta en enää toista, siitä pitivät huolen tuotteissa käytetty boniittiemipohjajauhe sekä kombudashi-liemipohja. En ole varma mitä ne ovat mutta jotain kalanmaksaöljyn kaltaista kuraa. Hyi helkkari. 1½/5.

B) Bontaname

Karseen makuinen nanna.

Tämän piti olla turvallinen valinta, sillä miten nyt sitruunanmakuisista karkeista saisi mitenkään pahan makuisen, saati syömäkelvottoman? Noh, japanilaisetpa saa. Erikoisuutena oli, että tässä syötiin muoviset käärepaperit myös - tai sitten Tokyokanissa vietettiin aprillipäivää kyseisenä kesäkuun 7. päivänä. Maku oli karsea eikä se käärimuovi siitä mihinkään sulanut. Koitin syödä tätä moskaa kahdesti, mutta en pystynyt. Oli niin karsea maku, että alkoi selkäpiitä karmimaan, ja piti sylkäistä nanna pois kummallakin kerralla. 1/5.

3. Stockmann Roof by Ravintola Teatteri

Stockmannin katolle on avattu tänä vuonna kattoterassi, ja idea vaikutti etukäteen aika hyvältä. Hieman oudoksutti kuitenkin terassin nimeämiskäytäntö, mutta ei kai nimi terassia pahenna jos ei terassi nimeä? Menimme terassille Pohjoisesplanadin puolelta, heti sisääntullessa vasemmalta puolen lähti hissi kahdeksanteen kerrokseen. Hissi saapui hammaslääkärin vastaanoton eteen - hammaslääkärin haju tulvahti nokkaan, joten ikävähän sellainen mielleyhtymä tietysti oli. Täältä piti nousta vielä vähän rappuja ylös, että pääsi kattotasanteelle, joten en tiedä miten pyörätuolipotilaat ja lastenrattaiden kanssa asioivat saivat käyttää toista sisääntulokulkua ravintolamaailman läpi.

Terassi oli suurimmalta osalta katettu mutta tuuli kiersi lasiseinien yläpuolelta pyyhkäisten kylmäksi koko istuma-alueen. Aurinkoinen terassialue oli varsin pieni, ja jo nyt arki-iltana se oli niin täynnä, ettei sinne ollut mitään asiaa. Ostimme tuopin ja lasin shampanjaa, jonka kaataminen laseihin tuntui kestävän toivottaman kauan, ja muutenkin henkilökunta vaikutti vähän epätehostuneelta. Epätyypillisen näköinen DJ soitteli onneksi sopivalla volyymillä jotain hissimusiikin tapaista. Näköalat olivat onnettomat, Stockmann ei ollut rakennuksena niin korkea kuin olisi voinut kuvitella, vaan se jäi muiden rakennusten varjoon. Kylmästä tuulesta huolimatta ihmisiä oli kuitenkin salin täydeltä, mutta ei tänne nyt varmaan toista kertaa tarvitse tulla. Arvosana 2/5.

Stockmannin kattoterassilla.

Stockmannin kattoterassilla.

Näkymät ei olleet kaksiset.

4. Vanha Mylly

Herttoniemen kartanon mailla on ravintola Vanha Mylly, jossa käymme Pp:n kanssa välillä syömässä. Hinnat ovat aika suolaiset, mutta miljöö on hulppea - erityisesti nyt kun keli salli ulkona syömisen. Terassi olikin melko täynnä ruokailijoita. En muista onko aikaisempina vuosina pelkät juojat ajettu sivuterassille, mutta nyt niin ainakin meneteltiin. Meitä sen verran hiukoi, että tulimme ihan syömään. Pp valitsi lankkuhärän, minä hampurilaisen, vaikka se vähän juntihko valinta olikin. Juomaksi tsekkiläistä olutta. Melko kauan kesti ruuan tuleminen. Tarjoilija tunnusti, ettei ollut pystynyt tuomaan meille alkupalaleipää joka yleensä kuuluu settiin, mutta kyseli nyt jos olisimme halukkaita vielä sellaiset syömään. Emme olleet sellaista osanneet kaivatakaan emmekä nähneet tarvetta niille nytkään mutta propsit rehellisyydestä.

Ruoka oli todella hyvä, parempi kuin muistinkaan. Fiilis terassilla oli hyvä. Vessat olivat vähän ulkoapäin ränsistyneessä latorakennuksessa mutta nekin olivat ihan siistit. Tarjoilu oli hyvää. Illallisen päätteeksi kelpasi vielä tehdä pieni ruuansulatuslenkki kartanon alkukesän kukkivaan puutarhaan, joten tästä ei voi antaa huonompaa kuin 5/5. Kruunasi illan muut pettymykset kyllä täysin.

Vanhan Myllyn terassi.

Kinppuun!

Piffiä lankulla.

Herttoniemen kartanon mailla ja mannuilla.

524# Tuotestailua, 2

Tällä kertaa mukaan mökkiviikonlopulle tarttui monenlaista juomakavalkadia, joten lähdetäänpäs testailemaan.

1. Nokian Panimo - Sun'n Cream Soda (alkoholipitoisuus 0,0%)

Äitelää soodaa hyi fan!

Odotin tästä jonkinlaista makuvissyä, mutta mitä vielä, äitelää, esanssista, limsan tyyppistä sokerilientä. En ole muutenkaan mikään vaniljan ystävä, mutta tämä haisi kamalemmalle kuin Wunderbaum-hajuste. Maku oli myös karsea. Kovaan janoon ja jääkylmänä tämä meni alas, mutta normaalioloissa tätä olisi kutsunut lavuaari. 1½/5.

2. Hartwall - Birra Moretti (alkoholipitoisuus 4,6%)

Njamskis. Italobisse teki kauppansa.

Kyllä olut on selvästi parasta lasipullosta, ei noista tölkeistä ole mihinkään. Ja sitten toisekseen, pidin Italiaa ennen kaikkea viinimaana, ja kaippa se sitä ensisijaisesti onkin, mutta kyllä ne siellä osaa myös olutta valmistaa. Pirun hyvä olut, joskin vähän suolainen hinta pikkupullosta. 4½/5.

3. Hartwall - Pommac (alkoholipitoisuus 0,0%)

Ponmac. Ei mikään erikoinen maku.

Piti testata alun perin Pommac Roséta, mutta en löytänyt sitä puolen litran pulloissa Lappeenrannan Prismasta, enkä viitsinyt ostaa puolentoista litran pönikkää, joten päätin testata puolikkaan tavan Pommacin pitkästä aikaa. Koskahan mä olen tätä juonut viimeksi? Tuskinpa aikuisiällä kuitenkaan.

Aika simamainen junnumaku, olisin ajatellut voimakkaamman makuiseksi, eli aika mietoa kamaa. Kyllähän tämän joi vaivatta mutta ehkä kuluu taas neljännesvuosisata ennen kuin seuraavan kerran ostan. En tosin muutenkaan perusta limsoista, turhia kaloreita ja tuhoavat legot suusta. 3/5

4. Laitila - Skumppa sparkling rosé (alkoholipitoisuus 4,7%)

Skumppa. Vähän oli naismainen juoma.

Mä en tykkää edes niistä Laitilan Kukko-kaljoista, mutta testataanpa tämä skumppa rosé. Se tavan skumppa on ihan siedettävä mutta tämä ei - tosin Pp tykkäsi paljon. Juomassa oli käytetty "oikeita" puna-, valko- ja omenaviinejä eikä pelkkää aromiaineitta, joten propsit siitä mutta maku ei ollut kaksinen. Ei mikään makea juoma. 2/5.

5. Panimoyhtiö Hiisi - Norppa Vadelma (alkoholipitoisuus 4,5%?)

Propsit rohkeudesta ja pinkistä kaljasta. Yök myös.

Paikallistuote Etelä-Karjalasta. Pullossa oli rohkean pinkin värinen etiketti ja korkki, joten luulimme tätä ensin siideriksi mutta olutta tämä oli. Juoma oli itsessään myös pinkin väristä, aika puistattavaa. Haju oli melko karsea mutta se maku... nyt on! Kirpeä ja paha. Hyi hitto on paha. Huhhuh. Alas meni mutta tiukkaa teki. 1½/5.

6.  Bohemia Regent - Trebonske pivo (alkoholipitoisuus 4,6%)

Tsekkikalja kruunasi illan.

Olin jo jättänyt tämän ostoskorista pois kaupan hyllylle, mutta kävin noutamassa takaisin. Etiketissä oli maininta jostain Pale-jutusta, sellainen ei minua kiinnostanut, mutta ajattelin nyt sitten kuitenkin testata. Yllätys oli suuri, kun tämä  tsekkiläinen kalja olikin varsin makoisa. Lasipullosta totta kai. Ruokajuomana meni lihan kanssa varsin mainiosti. Tätä voi kyllä ostella jatkossakin. 4½5.

503# Tuotestailua

No niin, lähdetäänpä tähän väliin katsomaan millasia tuotteita on tullut testattua tässä kuukauden sisällä. Sattuneesta syystä sri lankalaisia tuotteita on näistä melkeinpä kaikki. Pidemmittä puheitta, tästä se lähtee:

1. Arrakki
Arrakkihan on tropiikissa tuotettua viinaa, jonka pääainesosa on kookos. Porukat olivat joskus minulle Sri Lankasta tuoneet pullollisen tätä selkäpiitä karmivaa juomaa, pullo oli hyvin riittoisa. Pakkohan tätä oli sitten ostaa kun tilaisuus taas koitti, vaikka opas mausta varoittelikin. Ensimmäiset napsut olivat kamalia, ja tämä tarvitsi paljon vettä kyytipojaksi. Jälkimaku juomassa oli erittäin voimakas, sellainen halvan viinan maku. Mutta mitä enemmän tätä joi, niin sen enemmän tästä alkoi pitämään. PE:kin tilasi tätä baarista monta kertaa "vapaaehtoisesti". Maku oli yllättävän pehmeä, eikä sellainen polttava kuten jossain whiskeyssä tai konjakissa. Prosentteja oli 33,5. Jos arvosana 3 tarkoittaa tuotteen vastaavan odotuksia niin tämä hienosti ne ylittikin. Annan 3½/5.

2. Lion-olut
Sri lankalainen paikallinen olut - joka tosin tehtiin Myanmarissa!? Eniveis, tältä oluelta ei voinut välttyä. Maku oli hyvä, kiva juoda lasipullosta, prosentteja 4,8 ja miehekäs pullokoko (0,625l). 5/5.

Arrakkia ja Lion-olutta.

3. Tuntemattomaksi jäänyt yrttitarhan tuote
Sri Lankassa tuli poikeuttua myös jollekin yrttitarhalle ja mukaan tarttui epäilyttävä purkillinen mieskuntoa parantaa ainetta. Tässä ei oikein etikettiä ollut, joten vaikutti kunnon ukotukselta. Olin lisäksi heittänyt mainosvihkosen roskiin joten en osaa sanoa tuotteesta muitakaan speksejä, mutta muistelisin että bouneri on taivaissa ja eturauhanen on kuin pienellä pojalla ja kusemaan pystyy kymmenen metrin päähän. Mainospuheet ovat siis kuin kunnon spämmisähköpostista.

Purkin sisältö oli kuin mämmiä. Koitin ensin vetää tätä naamariin näkkileivän kanssa, mutta hissipoika lähti liikkeelle. Ajattelin sitten jos tätä pystyisi liuottamaan johonkin juomaan; ehkä kuumaan juomaan mieluiten? Kahvihan on semmosta kitkerää, se peittää maut alleen tehokkaasti. Heitin puolikkaan teelusikallisen ainetta kahvin sekaan, sitä sai aika kauan sekotella ennen kuin kiinteä köntsä suli mukin pohjalle. Maku oli aika karsee edelleen, mutta alas meni. Ei tullut ripulia mutta ei tullut mitään muutakaan. En sitten tiedä olisiko tätä pitänyt vetää jonkinmoinen kuuriluontoinen setti. What a waste of money. 1/5.

Nyt on epäilyttävä purnukka.

Mämmiäkö?

4. Kookosvesi
Sri Lankassa tuli muutamana aamuna hörppästyä lasillinen king coconut-vettä. Kirkasta, mutta jotenkin paksumpaa kuin tavallinen vesi, maku ei ollut erikoinen. Mutta se nesteyttää hyvin vrt. diureetteihin (alkoholi, kahvi), joten siksi tätä tankkasin. Näin sitten Suomessakin tätä myynnissä, joten ostinpa tölkillisen kokeeksi. Hämmästyin, kuin juoma oli harmaata ja pinnassa kellui kuin jonkinlaisia lauttoja. Jotenkin se muistutti siemennestettä. Maku taas... pahahkoa. Heti makunystyrät saavutettuaan maistui pahalle, mutta helpottui nopeasti. Sen vuoksi hulautin tölkin sisällön kakkosella naamariin. Jos en olisi itse avannut tätä tölkkiä, niin olisin kuvitellut joutuneeni jonkinlaisen pilan tai keppostelun kohteeksi. Ei tullut ripulia, mutta ei tullut mitään muutakaan. 1/5.

Kookosvesi.

Hyh!

5. Ramba
Sri Lankasta en löytänyt paikallisia sipsejä ollenkaan, ja tämä oli lähin sipsejä muistuttava tuote. Toin pienen pussin näitä Pp:lle tuliaisiksi. Pieniä napostelurenkaita, valmistettu jonkinlaisesta puristemassasta. Chili maistui melko vaatimattomasti. Pussi ei montaa senttiä maksanut, mutta eipä ollut hääppönen ostos muutenkaan. 2/5.

Rambaa naamariin.

6. Inkiväärikeksit
Keksien rakenne vastasi ulkonäköä. Inkiväärin maku oli todella voimakas, nämä olivat paljon väkevämpiä kuin chilinaksut. Yhden kun söi niin maku kummitteli nielussa vielä pitkään. Hyi. 1/5.

* * * * 

Ei nyt mikään kovin iso menestys ollut yksikään tuotteista, mitään en jää varsinaisesti kaipaamaan. Mutta tälläset oli testatut tuotteet tällä kertaa, näihin pahanmakuisiin tunnelmiin...