529# Surströmming

Tervetuloa tänne Ruotsin Eskilstunaan, jossa tuotestissä tällä kertaa naapurimaan herkku surströmming eli härmäläisittäin hapansilakka. Kyseisen sapuskan metsästys onnistui vasta kolmannesta marketista, StoraCoopista. Ehkäpä ajankohta oli huono, sillä surströmmingin uusi kausi alkaa perinteisesti elokuun kolmantena torstaina, joten nyt myynnissä oli vain parhaimmat jämät. Sen verran olin kuullut hurjia huhuja tästä kamasta, että en nyt ihan hotellihuoneessa alkanut purkkia avaamaan. Eskilstunan jokivarren puisto tarjoaa onneksi hyvät edellytykset pienelle piknikille.

Piknik-eväät.

Surströmmingin valmistus vie noin vuoden - vähän niin kuin viiniä tai viskiä varastoidaan ja maku sen kuin paranee. Silakat kalastetaan keväisin, niitä kuivatetaan vuorokausi auringossa, sen jälkeen pari kolme kuukautta tynnyreissä ja puolesta vuodesta vuoteen säilykerasiassa, jonka jälkeen nuo laitetaan myyntiin. Fisut on säilötty suolaliemeen, joka estää varsinaisen mätänemisen ja kalojen hajoamisen. Säilykerasiassa sisus jatkaa omaa elämäänsä, ja käymisen tuloksena kaasu ja paine aiheuttavat purkille hieman pullistuneen muodon. En tiedä onko sitten räjähtämisvaaraa purkissa olemassa, mutta ehkä tämän vuoksi purkkeja ei saa viedä enää esimerkiksi lentokoneisiin. Koska purkissa on paine, niin avaamisen kanssa pitää olla varovainen; kantta puhkautuessa paine tasoittuu, ja sisällä oleva liemi - ja haju - purskahtavat spraynä ympäristöön. Jos liemi osuu rakenteisiin tai vaatteisiin, niin haju ei hevin poistu.

Meidän piti mennä ostamaan vielä purkinavaaja Hemköpistä, joten siinä oli vielä pieni rasti ennen nautinnollista herkutteluhetkeä. Lisäksi mukaan oli tullut muovikassi, pullollinen vettä ja haarukan sijaisena toimiva puutikku. Pp on allerginen kalalle, joten hän pääsi joutui skippaamaan tämän makuelämyksen. Minähän olen vähän nirso, joka ei pysty syömään edes sieniä, maksaa tahi lämpimiä ananaksia, joten hermostutti jo purkin avaaminen siihen malliin, että kädet tärisivät purkkia avatessa kuin mandoliinikrapulassa. Minun onnekseni purkkia oli säilötty ohjeistuksen mukaisesti jääkaapissa - alle +8 asteessa, eikä purkin muoto ollut paisunut, joten elättelin toiveita ettei aski räjähtäisi silmille avatessa. Ja kyllä, avaajan rei'ittäessä purkin, kuului vain vaimea sihaus. Avaaja oli itsessään kyllä niin mallia ruotsalainen, ettei sillä meinannut saada kantta auki. Lisäksi avatessa käsille roiskuva liemi ei inspiroinut liiemmälti sekään. Haju ei kuitenkaan ollut niin kauhea kuin olisi voinut kuvitella. Tai oli se kauhea, mutta ei niin voimakas. Toki sitä oppi olemaan tuulen yläpuolella hyvin nopeasti. Purkista paljastuva beigen värinen liemi pisti kyllä kakomaan.

Varominen säilykepurkkia avatessa on kaiken a ja b.

Nyt on! Väkevät mätöt!

Youtubesta näkee videoita, missä urhoolliset testaajat vetävät silakkaa naamariin kokonaisena, mutta minä tyydyin vain pieneen palaan. Sekin oli suuri kynnys ylitettäväksi. Pala maistui hyvin voimakkaasti, aluksi siltä kun olisi syönyt pelkkää suolaa, mutta maistui sen jälkeen paskalle ja pitkään. Minua oksetti päiväkausia, ja vielä senkin jälkeen jos vain erehdyinkin ajattelemaan kyseistä sapuskaa. En tiedä kuinka nälkä ihmisellä pitäisi olla, että tuollainen purkillinen kalaa menisi naamariin. Hintaa herkulla oli SEK47, euroissa siis alle vitosen, mutta purkkikin oli pienin mahdollinen. Valmistajia oli useita ja hinta pyöri 50 - 100 kruunun tietämillä. Tappioksi piti laskea vielä purkinavaajan hintakin, koska myös se piti nakata aterioinnin jälkeen roskiin. Loput kalat päästimme takaisin "kotiin" ja viskasimme ne jokeen - ne eivät kelvanneet edes lokeille. Vesipullosta meni puoli pulloa ykkösellä, loput meni käsien pesuun. Hotellille palattuamme menimme heti respan vessaan pesemään kädet kyynärpäätä myöden, ja jatkoimme hinkkausta koko illan. Siltikin dunkkis tuntui nokassa muutaman päivän, mutta ehkäpä se oli vain psykologista harhaa? Joka tapauksessa, tämä tuote jäi mieleen loppuelämäksi ja meni kärkeen heittämällä, mitä tulee karseimpiin ruokiin mitä on tullut syötyä. Hissipoika lähti liikkelle jopa tätä postausta tehtäessä. Friikeille ja itsensä haastajille siis must-have apetta, ehdottomasti!

Maistuis varmaan sullekin!