467# Kesäinen krilli herkku

Kokkikornerissa tänään valmistuksessa "kesäinen krilli herkku". Nimestään huolimatta, jos ei ole kesää tai grilliäkään kuten mulla, niin safkan saa näppärästi valmistettua myös urbaanimiljöössä sähköuunissa. Helpompihan se on silleen tehäkin kun ei tarvitse arpoa lämpötilojen ja lämmitysaikojen kanssa. Työtähän tässä on taas uusavuttomalle ihmislapselle enemmän kuin tarpeeksi, mutta ans kattoo onko tuleman edes herkku vai sikojen ruokaa.

Ruokana tänään:
Alkuruoka: -
Pääruoka: Makkara-juuresnyytit
Juoma: Olutta

Tarvikkeet (2-3 annosta):
5 4 perunaa
4 kynttä valkosipulia
2 3 porkkanaa
2 sipulia
1 paprika
1 pkt Camping-makkaraa
voita
suolaa
pippuria
folioa

Raaka-aineet.

Kuorin ensin perunat. Näin kesäaikaan kuorihan on semmonen kuin teinipojan parta, ettei voi olla varma onko sitä vai ei mutta tunnusteltaessa jotain mänkkiä siinä perunan pinnalla tuntuu olevan. Höylään pintakerroksen perunoista pois kuorintaveitsellä. Mun on vaikea arvioida mikä määrä perunoita olisi ok, nämä ovat melko kookkaita joten tyydynkin neljään perunaan. Porkkanat kuorin seuraavaksi; niistäkin laitan yhden jääkaappiin odottelemaan parempia päiviä, mutta myöhemmin huomaan että kolmas porkkana olisi ollut kuitenkin paikallaan. Sitten kuorin sipulit, halkaisen ne ja puolikkaat leikkaan vielä neljään osaan. Valkosipulin kuoriminen onkin työläämpää, enkä taas osaa valkata määrää. Heitän mutulla neljä kynttä. En tiedä pitäisikö ne olla kokonaisina vai pilppoa pienemmiksi? Mä halkaisen ne ja puolikkaatkin leikkaan vielä osiin. Paprikasta leikkaan vaan sliivuja.

Peruna ja porkkani kuorittuna.

Inhoon viipalointia.

Makkaran kuorintaa.

Makkara nyt voi olla jotain lihaisaakin mutta olen viime aikoina mieltynyt jauhomakkariin, joten päädyin siksi Campingiin. Ennen söin makkaratkin kuorineen, mutta Pp on opettanut minuakin vähän makkarankuorirasistiksi, joten jos sen saa helposti kuoraistua niin mikäpä siinä. Tällä kertaa käy tuuri, kuoret irtoavat kuin hauki kaislikosta.

Kyrsät viipaloituna.

Volio.

Sitten alan taiteilemaan volion kanssa; koitan saada sopivan kokoisia paloja nyhdettyä rullasta. Asettelen suorakaiteenmuotoisen palan pöydälle, johon isken arviolta sopivan määrän tasaisesti perunoita, makkaroita, sipuleita ja mitä tässä nyt olikaan. Sitten päälle nokare voita sekä maustehässäkkää eli suolaa ja pippuria. Mietin chiliäkin laitettavan yhteen nyyttiin, mutta unohdan sen. Sitten vain taiteillaan nyytti kasaan niin, että se on tiivis paketti eikä mistään päivänvalo paista läpi. Viimeisestä nyytistä tuli suurempi kuin muista, toivottavasti se ei haittaa. Eikös sitä luulisi, että se kypsyy siinä missä muutkin, kunhan kamppeet on lohkottu tasaisin kappalein?

Pippuri hyllyltä ja suola myös.

Paketointia.

Jossain vaiheessa juolahtaa mieleen, pitäisikö uuninlämmitykseenkin ryhtyä. Napsautan uunin päälle 225 asteeseen kiertoilmassa. Ehkä se on liioittelua, droppaan hieman. Ei tässä mitään mustaa makkaraa sentään ruveta tekeen. 200 on kiva tasaluku.

Matkalla uuniin.

Kun nyytit on duunattu, laitan koko komeuden uuninpellillä + leivinpaperilla varustettuna uuniin. Näin siksi, että viimeksi tehdessäni makaronilaatikkoa koko homma kuohui yli, ja sit alkoi aika rankasti vit... suututtamaan, sain pestä meinaan uunia kaksi päivää sen jäljiltä. Aikaa on mahdoton arvioida, kauanko safkan pitäisi olla uunissa lämmittelemässä, mutta laitoin munakelloon alkajaisiksi 35 minsaa. Jatkoin kuitenkin vielä viidellä minuutilla kun dikipoksin virittäminen oli kesken joten 40 minuutin päästä kävin kurkkaamassa uuniin. Kypsyysmittarina käytin perunaa joka vaikutti pehmeältä joten päättelin ruoan valmiiksi. Vähän oli ehkä porkkanat al dentet, mutta meni se siinä. Oheen vielä lusikallinen perunasalaattia sekä sinappia ja ketsuppia ja juomaksi olutta, niin avot! Kyllä tästä ehkä 4/5 voi antaa.

40 minsaa uunissa ja valmista tuli.

Ja sit syömään!