641# Luxemburg, 1

26.4.2019, Friday, +13, Mostly cloudy, Liege, Belgium

Heräsin hieman turhan aikaisin enkä saanut enää nukuttua. Tänään lähtisin Bruggesta Luxemburgiin, ja kieltämättä se hermostutti minua. Kävin suihkeessa ennen aamiaista. Ihmettelin mielessäni, miksi aamiaistarjoilu alkoi vasta klo 8 arkenakin; ei tosiaan mikään businessmiesten hotelli. Aamiainen oli sama kuin edellisenäkin aamuna, joskin vanhempi herra vastasi aamiaisserviisistä. Esitti kuitenkin saman munakysymyksen kuin respanmieskin.

Huoneessa pakkasin kamat nopeasti kasaan ja tarkistin sata kertaa paikat ettei mitään päässyt unohtumaan. Aina mietin, että koska mahtaa käydä niin, että unohdan arvotavarat safeboksiin, mutta toistaiseksi siltä töppäykseltä on vältytty. Koska edessäni oli ainakin kuuden tunnin junamatka, eikä junanvessat kauheasti kiinnostaneet, kävin vessassa sen seitsemän kertaa. Ja miten muka muutenkaan voisin mahtua ahtaaseen junanvessaan kimpsuineni? Tein check outin yhdeksältä - se onnistui helposti - ja lähdin talsimaan asemalle päin. Ehkä kymmenen minuuttia käveltyäni äärimmäisen kova vessahätä jo iski. Ei voi kuin ihmetellä. Ehkä kaksi kuppia kahvia ja lasillinen mehua aamiaisella ei ollut mikään peliliike. Sen verran tuli eksyttyäkin että kävelin korttelin verran asemalta sivuun, ennen kuin ymmärsin katsoa kännykästä karttaa ja oikeat suuntimat.

Asemalle päästyäni päätinkin jostain syystä ostaa lipun ihmiseltä automaatin sijaan. Se onnistui helposti, mutta olin netin perusteella suunnitellut lähteväni klo 10.08 junalla ensin Brussels Midiin (Midi onkin täällä ranskaksi eteläasema eikä keskusasema kuten ensin luulin, keskusasema oli nimeltään Centraal) ja vaihtavani siellä Luxemburgin junaan. Nainenpa myi minulle lipun ensin Liegeen, jossa vaihtaisin junaa. Se lähti kymmenen minuuttia aiemmin ja voittaisin kokonaisajallisesti huimat viisi minuuttia lyhyemmän vaihtoajan vuoksi. Lippu maksoi 50,60€, joten aika suolainen hinta yhdensuuntaisesta lipusta. Aikaa jäi sen verran, että ehdin käymään aseman vessassa, siitäkin ilosta sai pulittaa 0,50€.

Juna lähti laiturilta 9, joka löytyi helposti, mutta sitten iski pieni epävarmuus. Junan pääteasema olisi Eupen, mutta välipysäkkiluettelossa en nähnyt Liegen asemaa ollenkaan. Päättelin sitten Luik-Guilleminsin tarkoittavan samaa asiaa. Tässä osassa Belgiaa asemat nimettiin hollanniksi (vai flaamiksi?) ja Liege taas oli ranskankielisellä alueelle, siksi lippuun painettiin se nimi. Aika omituista sekoilua. Laituri täyttyi ihmisistä ja lopulta juna tuli Oostenden suunnasta. Lähtöaika oli klo 9.58. Sain ihan hyvän paikan neljän hengen sloossista. Vastapäätä minua istui rastatukkainen nuori mies, hänen viereensä köhisevä pappa ja Ghentistä viereeni tuli afrikkalaistaustainen nainen. Sanoivatkin minulle jotain, mitä en tietenkään aluksi ymmärtänyt (rastapäinen kysyi, voiko hän lukea pöydällä ollutta metrolehteä, afrikkalainen pyysi jos olisin siirtänyt polveani että hän olisi saanut roskiksen auki minne työnsi eväsleivän paperit). Ilmastointi pelitti tällä kertaa mainiosti.

Juna pysähtyi Brysselissä kolmella pääasemalla, ja tilaa tuli junavaunuun mukavasti. Sain istua loppumatkan ilman vierustovereita. Konnari kävi tsekkaamassa lipun Brysselin jälkeen ja iski siihen tarvittavat leimat  (ei tarvinnut validioida ennen junaan astumista). Kahdentoista aikaan juna saapui Liegeen, jossa vaihto tapahtui. Junanvaihto sujui nopeasti, asema oli selkeä ja yhdessä kerroksessa, ja hyvät opastaulut. Onneksi junat olivat aikataulussa, sillä vaihtoon ei ollut hirveästi aikaa varattu. Seuraava juna vaikutti vanhemmalta ja huonompitasoiselta. Vauhti tuntui etenevän etanavauhdilla, ja juna pysähtyi lähes jokaisella asemalla. Maisema oli muuttunut tasaisesta peltomiljööstä kumpuilevaksi metsäksi. Konduktööritär oli muuttunut ranskaa puhuvaksi. Matkustajia ei ollut paljoa, ja välillä olin jopa ainoa matkustaja koko vaunussa ja mietin, olenko ymmärtänyt jotain väärin. Rata tuli Luxemburgin pohjoisosaan, joten periaatteessa sain matkustaa koko maan halki. Se oli minulle 53. maabongaus. Mitään rajatarkastusta ei tietenkään ollut, mutta huomasin sen karttaseurannasta, puhelinoperaattorin hintaviesteistä ja myöhemmin junaan tulleiden oudosta kielestä (puhuivat luxemburgia, en tiennyt ennen semmoista kieltä olevan olemassakaan) sekä autojen rekisterikilvistä ja talojen erilaisesta arkkitehtuurista (Belgiaan verrattuna).

Bryssel ohitettiin luik-auksella.

Liegen (Luikin) asema.

Rubikin kuutio.

Liegestä (Luikista) Luxemburgin pääasemalle kesti 2h43min. Eväät (sipsit ja vesi) menivät naamariin. Loppumatkasta vessahätäkin palasi, mutta onneksi vaimeampana kuin aamulla ja pystyin välttämään toilettivisiitin. Junakin täyttyi lähinnä nuorista opiskelijoista vähän ennen saapumistaan määränpäähän, ilmeisesti olivat menossa viettämään perjantai-iltaa isolle kirkolle.

Junavaunussa oli tällä kertaa tilaa.

Ei hääppöset eväät.

Viimein juna saapui päättärille varttia vaille neljä. Olin valinnut majapaikakseni hotelli Carltonin, joka sijaitsi juna-aseman lähellä. Aseman seutu vaikutti kuitenkin hieman arveluttavalta, ja vanhaan kaupunkiin olisi vähän käveltävää, joten en ollut enää aivan varma hotellin ok-iudesta. Sisääntulo-ovikin oli niin mitätön, että kävelin aluksi ohi. Respassa ei ollut ketään ottamassa vieraita vastaan; painoin sitten soittokelloa ja takahuoneesta laahusti lihavahko papparainen paikalle. Puhui onneksi englantia, mutta en oikein pitänyt hänen kiusoittelevasta tavastaan vitsailla iästäni, kunnostani ja hotellin hissistä. Kyseli lisäksi, miksi hänen hotellinsa on niin suosittu suomalaisten keskuudessa. Mistä helkkarista minä sen tietäisin, en edes tiennyt miksi joku suomalainen tänne tänne ylipäätään tulisi? Semminkin kun matka oli niin vaivalloinen. Sain kuitenkin jaarittelujen jälkeen huoneen. Se oli kattohuoneisto taas, neljännessä kerroksessa. Hissi meni kuitenkin vain kolmanteen kerrokseen asti, se oli minusta outoa. Huone oli pieni, se haisi mielestäni röökille ja maisemat eivät olleet mistään kotoisin.

Hotellihuone oli kompakti.

Näkymät eivät olleet hääppöiset kattohuoneistosta huolimatta.

Hetken levättyäni lähdin etsimään keskustaa, sinne oli ehkä vajaat 1,5 km. Kaupunki vaikutti nopeasti katsottuna tylsältä ja hiljaiselta. Ehkä täällä oli vain arkisin jengiä, ja viikonlopuksi porukka häipyi landelle. Se selittäisi kieltämättä senkin, miksi hotellin hinnat olivat halvempia viikonloppuisin kuin arkena. Lisäksi Bruggeen verrattuna täällä oli rumahkoa. Vanhankaupungin kadut olivat lähes tyhjiä. Sotilaat vartioivat Palais Grand-ducalia (Suurherttuan palatsi). Liput liehuivat täällä puolitangossa; mietin, olinko mahtanut lukea hiljattain jostain depsineestä luxemburgilaisesta kuninkaalisesta.

Luxemburg.

Kaduilla mahtui kävelemään.

Vartija.

Googlasin itselleni pizzerian, Oneston, mutta se oli auki vain lounas- ja illallisaikaan. Odottelin kolme varttia sen avaamista, mutta paikka oli ja pysyi suljettuna. Jouduin sitten tyytymään Pizzahutiin, joka lievästi sanoen vähän ärsytti. Nälkä kuitenkin lähti eikä ruokakaan huonompi ollut, mutta olisin halunnut jotain ei-ketju ruokaa.

Pizzehut ei tarjonnut yllätystä.

Kävelin sitten vielä hetken aikaa keskustan kävelykatuja. Nuoriso ja jokin paikallinen kylähullu ottivat torilla (sanallisesti) yhteen. Kävin ostamassa postikortit ja -merkit eräästä kioskista, mutta muualle ei oikein tehnyt mieli mennä. Palasin sitten hiljaksiin hotelille päin, poiketen matkalla vielä kaupassa hakemassa vettä, olutta ja pienen pullon vodkaa. Se oli pakattu erikoiseen muovilisäpakkaukseen, näinä ilmastonmuutoksen aikoina. Törmäsin kaupassa myös suomalaistrioon, tällä kertaa morjestin heitäkin. Ehkä he olivat asukkaina samassa hotellissa kuin minäkin?

Luxemburgia halkova Alzette-joki.

Kiva putiikki.

Gëlle Fra-muistomerkki.

Omituisesti pakattu viinaputeli.

Hotellille siis hyvissä ajoin, silti vähän arvelutti tämä asemanseutu. Etukäteen olin pitänyt Luxemburgia jonkinlaisena Euroopan jalokivenä, mutta täällä notkui sellaista samanlaista jengiä seiniin nojailemassa kuin Hesankin asemilla. Turvallisempaa oli tutustua paikallisen television tarjoamiin vaihtoehtoihin. Toisin kuin Bruggessa, täällä ei tekstitetty ohjelmia vaan dubattiin ranskaksi. Netti toimi onneksi hyvin ja sain surffata kylläkseni. Join muutaman oluen. Nukkumaan menin klo 22.30. Hotellin yli lensi muutamia lentokoneita laskeutuen läheiselle kentälle, mutta niiden ääniin tottui nopeasti. Kenties ne toivat jonkinlaista turvallisuuden tunnetta muuten niin hiljaiseen luxemburgilaiseen yöhön.

Hissillä ei voinut mennä neloseen, vaikka nappikin oli valmiina.

Leonard ja Amy praattasivat ranea.