642# Luxemburg, 2

27.4.2019, Saturday, +10, Wet, Luxembourg city, Luxembourg

Nukuin yllättävän hyvin, herätyskello soitti vartin yli seitsemän. Kävin testaamassa suihkukaapin; ovi ei ollut mitenkään kovin käytännöllinen ja minua vähän hermostutti jos onnistuisin lukitsemaan sinne itseni. Näin ei onneksi käynyt. Aamiaiselle menin kahdeksan jälkeen; sama papparainen tarjoili aamiaista joka oli checkannut minut edellisenä iltapäivänä sisään. Aamiainen oli muuten hyvin samanlainen kuin Bruggessakin ja ihan syömäkelpoinen. Täällä oli kuitenkin hieman enemmän ihmisiä, koko ajan joku lähti ja joku muu tuli tilalle. Huone oli siivottu aamiaisen aikana, jonkun on minua pitänyt siellä kytätä.

Aamiaissali.

Omituista taidetta hotellin käytävillä.

Rumaa taidetta hotellin käytävillä.

Aamu oli valjennut harmaana ja sateisena, joten en tohtinut lähteä vielä ulos. Nukuin uusiounet, mutta yhdeltätoista pakotin itseni liikkeelle. Muuten menisi koko päivä makkoomiseen, ja mitä järkeä sellaisessa olisi? Ensiksi suuntasin hotellia vastapäätä olevaan Happy Goo Supermarketiin, kun kiinnosti tietää mitä sellaisessa myytäisiin. Valikoima koostui kiinalaisista ja japanilaisista elintarvikkeista ja kummallisesta rihkamasta. En keksinyt mitään ostettavaa. Täältä jatkoin Saturn-ostoskeskukseen, jossa puolestaan myytiin elektroniikkaa sangen korkeilla hinnoilla. Ei siis mitään minulle sielläkään.

Sateisia katuja.

Sade oli kiihtynyt entisestään ja sitä tuli nyt taivaan täydeltä. Ajotiellä ajavat autot ruiskivat vielä kuravedetkin sukille. Joku tumma ukko alkoi vaanimaan minua, seurasi ja huuteli minulle jotain. En ymmärtänyt mitä hän oli vailla eikä kauheasti kiinnostanutkaan mutta pääsin viimein hänestä eroon. Jostain syystä tämä arveluttava sakki ei tullut La Passerelle-sillan toiselle puolen vaan jäivät juurikin hengaamaan tänne asemanseudulle. Koska olotila oli niin vetinen niin päätin etsiä aukiolevan kippolan; sellaisen löytäminen lauantaina oli kovan työn takana, kaikki baarit tuntuivat olevan kiinni. Niin, miksipä sitä nyt kannattaisi pitää ravintolaa auki lauantaina? Viimein yksi kulmabaari löytyi. En ollut varma miten siellä kuului käyttäytyä (haettiinko juoma tiskiltä vai olisiko pöytiintarjoilu) mutta en tässä vaiheessa enää välittänyt. Menin tiskille ja tilasin 6 euron hintaisen kaljan ja jäin hörppimään sitä tiskille ja maksoin vasta lähtiessä.

"I'll start from the left.."

Pubi oli siisti.

Harmistus laantui kuten sadekin olueni aikana. Jatkoin matkaa ja saavuin lopulta Casemates du Bock'lle (osoitteessa Montee de Clausen). Se on todennäköisesta ainoa Luxemburgin nähtävyys, muuta ei tuntunut löytyvän vaikka kuinka yritti googlailla. Kasematti oli puolustamiseen käytetty linnoitus / tunneliverkosto jota oli alettu rakentamaan jo yli tuhat vuotta sitten. 1800-luvulla 90% kasemateista oli tuhottu tarkoituksella, mutta tämä pieni osa linnoituksesta jäi jäljelle kuten myös 17 kilometriä tunneleita, joskin yleisölle oli avattu siitäkin vain pieni pätkä. Yhtä lailla Napoleonkin oli jo aikoinaan käynyt täällä linnoitusta katselemassa. Nyt sisäänpääsymaksu oli 7€ aikuisilta, kadunvarsitorneihin pääsi ilmaiseksi. Liikuntarajoitteisille ja ahtaanpaikankammoisille paikka ei sopinut, siellä oli melko pimeää ja ahdasta ja jonkun verran väkeäkin. Räpsin muutamat kuvat, kävelin alueen päästä päähän ja sitten häippäsin. Kyllä Suomenlinna oli paljon parempi, tästä ei voi antaa arvosanaksi kuin 3/5 ja sekin kyllä mairittelee Bockia vähän turhankin paljon.

Sade taukosi välillä.

Torneja.

Osa torneista oli nähnyt parémpiakin päivejä.

Casemates du Bock.

Kasematin tuloaula.

Yhä alas yrittää.

Alzette-joki linnakkeelta.

Kasematit eivät soveltuneet ahdaspaikkakammoisille.

Lähdin talsimaan takaisin hotellille; rankka sadekuuro oli omiaan vauhdittamaan sitä päätöstä.  Ensin poikkesin kaupassa hakemassa valmispatongin lounaaksi. Hotellilla lepäilin ja katselin saksalaisia piirrettyjä. Sade ulkona oli muuttanut olomuotoaan, nyt tuli jo rakeita. Tässä vaiheessa tunnustin itselleni Luxemburgin olevan melkoinen pettymys. Vaikka olinkin asennoitunut jo etukäteen, ettei täällä varmaan mitään ihmeitä ole, niin siltikin tämä oli tylsempi kuin Kajaani.

Pyhän Mikaelin kirkko.

La Passerelle tieltä katsottuna.

Silta yli synkän virran.

Monta tuntia meni lolleroidessa mutta illan tullen lähdin takaisin kylille. Kävin kuvaamassa La Passerelle sillan. Etukäteen olin googlannut itselleni Snooze-ravintolan, joten painelin seuraavaksi sinne. Se oli kursailematon pubi, mutta ruokaa oli kehuttu. Ikkunapöytä oli jostain syystä vapaa ja kuin minulle tehty. Tilasin Classic cheese burgerin, kun kerran kippola oli burgereihin erikoistunut. Lisukkeeksi ranut ja chili-mayo sekä vahingossa vehnäolut. Majoneesi oli jostain syystä yksi parhaista jota olen saanut, eikä muussakaan sapuskassa valittamista ja tarjoilukin pelasi, arvosana 4/5. Vieressäni istui nelihenkinen seurue, josta kaksi puhui venäjää, yksi ranskaa ja yksi vuoronperään saksaa ja englantia. Silti kaikki tuntuivat ymmärtävän toisiaan. Vieressäni ollut paksukainen söi ensin alkuruuan, joi litroittain olutta ja valitteli nälkäänsä ja tilasi vielä itselleen jälkkäriksi hampurilaisen, jossa oli 1 kg lihaa. Tein jo tässä vaiheessa lähtöä, joten ehtinyt nähdä saiko herra kiskottua sapuskat naamariin.

La Passerellen silta erotti "slummin" ja keskustan toisistaan.

Illalliskippola.

Illallista.

Naapuripöytäläisiä nälki.

Päätin kuluttaa aikaani kävelemällä hetken pitkin autioita katuja. Ei ketään missään, kaikki oli kuin maailmanlopun jäljiltä. Löysin lopulta kuubalaisen baarin, joka oli auki. Siellä oli lisäkseni kaksi asiakasta, jotka tosin lähtivät pois. Tilasin 5,50€ maksavan oluen. Jotenkin täysin tyhjä baari sai minut hermostuneeksi, joten häivyin itsekin nopeasti. Näin ankeaa ei olisi kyllä missään lauantai-iltana. Jopa slummikaupunginosassani oli hiljaista, kaikki pienet kioskitkin oli suljettu. Business-kaupunki tai ei, mutta olisi nyt luullut edes hieman elämää löytyvän pääkaupungin raiteilta. Rautatieasemalla oli sentään yksi kioski auki josta hankin blandista ja palasin hotellille maistelemaan  vodkaa ja katsomaan televisiota kun ei kaupungilla ollut muutakaan aktiviteettiä tarjota.

Hiljaisia katuja.

Lauantai-illan menoa ja vilskettä á la Luxembourg.

Yksi kippola oli sentään aukikin.

Patsastelua.

Luxemburgin rautatieasema.